Talouspolitiikassa tehdään päätöksiä koko ajan. Osa asioista on suuruusluokaltaan pienehköjä ja osa vastaavasti huomattavasti merkityksellisempiä. EU:n finanssikriisin yhteydessä poliittisia päätöksiä on tehty useita kertoja. Aikataulu on saattanut olla hyvin rajallinen. Esimerkiksi viikonloppu on kovin lyhyt aika hankalissa asioissa. Mutta kun pörssit aukeavat seuraavana arkipäivänä, niin valmista on tultava.
Jälkikäteen ajatellen poliitikkojen lausunnot kriisikokouksien jälkeen ovat olleet surkuhupaisia. Nimittäin neuvottelujen tulosta on joskus nimitetty niin hyväksi, että markkinavoimat ovat painitermein sanottuna suorastaan selätetyt. Tämä on saanut aikaan päänpyörittelyä jopa niin sanottujen omien keskuudessa. Ellei markkinoilla toimimisesta ole omaa työkokemusta, niin ei niiden logiikka niin vain aukene.
Rahoituskriisiin liittyvien tukipakettien osalta voi sanoa, että niiden on lähinnä toivottu vaikuttavan. Tämän päivän taloushistoria kertoo, että poliitikkojen toive on ollut turha. Muistellaan seuraavaksi vähän Suomen 1990-luvun lamaa. Silloisista talouspoliittisista päätöksistä yksi nousee ylitse muiden. Tavallaan sana päätös voi olla väärä, koska kyseessä oli pakkotilanne. Suomen Pankista oli valuuttavaranto loppumassa, joten markka oli pakko päästää kellumaan vuoden 1992 syyskuussa.
Tuo vuosi 1992 oli historian valossa vielä tukevasti keskellä lamaa. Osa ihmisistä, erityisesti ne, joilla on sijoitusaikeita, katsovat tulevaisuuteen. Heti kellutuspäätöksen jälkeen Helsingin pörssin hex-indeksi alkoi nousunsa, ja se ylämäki oli todella pitkä. Eurooppalaisesta päättämisestä on löydettävissä vastaava merkkipaalu.
Sitä ennen tulee vielä mieleen lisää poliitikkojen kritisointia. Professori Pertti Haaparanta kirjoitti akateemisessa talousblogissa käsitteestä uskottavuus. Takuupakettien politiikkaa ei mitenkään voinut luonnehtia uskottavaksi. Haaparanta taisi jopa ehdottaa Euroopan keskuspankkia uskottavaksi toimijaksi. Ja niin siinä lopulta kävi!
Tämän asian on sujuvasti analysoinut toinen blogisti Jukka Oksaharju. Nimittäin heinäkuussa 2012 EKP:n pääjohtaja Mario Draghi piti puheen. Hän yksinkertaisesti onnistui vakuuttamaan markkinat sanoessaan, että keskuspankki sitoutuu euron pelastamiseen. Ja piste.
Tämän jälkeen lähinnä eteläisen Euroopan ja tukia saaneen Irlannin pörsseissä on tapahtunut kummia. Nimittäin kurssinousut ovat olleet varsin mojovia. Innostua ei kannata, koska paras hetki ostaa osakkeita meni jo ohitse. Parhaat voitot tehdään silloin, kun veri vielä virtaa kaduilla. Sen lisäksi, että pörsseissä on nähty muutoksia, ovat ongelmamaiden valtionlainojen korot alentuneet selvästi. Selkeästi lisää meriittiä yhdelle keskuspankkiirin puheelle. Otsikkona tällä kertaa on, että talous kirkastuu. Sen voi sanoa tapahtuneen, mutta ei tulevaisuutemme millään varmalla pohjalla vielä ole.
Helsingin pörssi siis nousi pitkään 1990-luvulla. Puolisen vuotta ennen vuoden 2000 kevään rajua laskua ounastelin itse tilanteen. Ohimennen eräälle tuttavalle sanoin ennustukseni. Kieltämättä olin vähän järkyttynyt, kun mielipiteeni otettiin yllättäen konkreettisena sijoitusneuvona. Tavallaan se oli todella hyvä hetki myydä. Mutta sitten raha oli alkanut poltella ja ostoslistalle päätyi yhtä telealan yritystä. Ja se meni keväällä 2000 todella alas, ja yritys fuusioitiin toisen ruotsalaisen operaattorin kanssa. Sen jälkeen neuvoja ei ole tullut leviteltyä.
Taloushistoria toistaa itseään. Ihan kirjaviisautta on, että laskukaudet pörssissä ovat pitkiä. Tämä oli takaraivossani, ja maailman tilanne oli huolestuttava silloin, kun Yhdysvallat liittolaisineen hyökkäsi Irakiin. Mutta symbolisesti voin sanoa siirtyneeni osakemarkkinoille juuri oikeaan aikaan.
Sijoitusneuvojen antaminen toisille on siis aika riskaabelia. Yleisohje on, että tee samoin kuin muut mutta vain aikaisemmin. Jostain kumman syystä kultaa pidetään sijoitusmielessä turvasatamana. Selkeä tosiasia tässä suhdannekierrossa on, että kullan aika meni jo ohi. Seuraavan kerran kultaa kannattaa ostaa vähän ennen seuraavaa pörssiromahdusta. Neuvossa on vain yksi huono puoli. Pitäisi tietää seuraava pörssilasku, ja sellaista fakiiria ei olekaan.
marko@markotaipale.fi
