Joulusta on kulunut jo reilu viikko, mutta monessa perheessä jääkaapin ja kenties pakastimenkin perällä lojuu vielä satsi jouluruokia. Jos kinkku ja laatikot sellaisinaan alkavat jo tympäistä, niistä voi tuunata jotain ihan uutta – ja kas, taas maistuu.
Jotta ruokia voi lämmitellä uudelleen syötäviksi tai jotta niistä voi soveltaa uutta, niiden säilytyksen on täytynyt olla koko joulun ajan mallikelpoista.
Lämmitettävä ruoka tulisi kuumentaa liki 70-asteiseksi, jotta varmistuu, ettei ruoassa elä mitään ylimääräistä, Ylöjärven Kirkonkylän marttojen Kirsi Aronen tietää kertoa.
– Paistinpannulla on hyvä lämmittää, hän sanoo.
Mikro ei välttämättä ole paras valinta, koska se lämmittää ruoan epätasaisesti. Uuni puolestaan vie liettä enemmän aikaa.
Ruokaa kannattaa lämmittää annos kerrallaan. Moneen otteeseen lämmittäminen ei ole suositeltavaa.
– Kaikessa järjen käyttö on sallittua, martta kuittaa varoen antamasta liian kiveen hakattuja neuvoja.
Tulevien vuosien varalle kannattaa painaa mieleen muutama niksi ruoan säilytykseen.
– Laatikot eivät säily kovin kauaa, jos ne ovat pitkiä aikoja pöydässä. Tämä ilmenee jo hajusta ja mausta. Kalat ovat herkimpiä keräämään vaikkapa listeria-bakteeria.
Niinpä kylmäketjusta tulisi pitää vissi huoli. Hyvä keino tähän on kattaa pöytään vain pieniä annoksia kerrallaan.
– Vaikkapa graavilohiviipalekerrosten väliin voi laittaa kelmuja, jolloin on näppärää ottaa pikku satsi esiin.
Ruoat tulee koluta kaapista puhtain käsin, jotta välttää bakteerien kulkeutumisen herkkuihin.
Hyvä kikka ruoan säilytykseen on pakastaminen.
Jos vaikkapa laatikoita haluaa tehdä kerralla rutkasti, ne voi annostella pieniin rasioihin, ja osan voi panna saman tien pakkaseen. Jouluna sitten käyttää sen, mitä tarvitsee.
Vielä joulun aikaankin voi turvautua pakastamiseen, jos vasta silloin huomaa apetta olevan liiaksi. Pakastettava ruoka ei kuitenkaan saa olla lojunut useaan otteeseen ja pitkiä aikoja lämpimässä.
– Vaikkapa joulukinkkua voi sen valmistuttua siivuttaa pieniin astioihin ja pakastaa osan. Jos kinkkua pakastaa, tekisin sen viimeistään tapanina. Graavilohtakin voi siivuttaa etukäteen ja pakastaa jo tuolloin.
Ruokamäärää kannattaa arvioida
Parhaiten jämäruokapulmilta tietysti säästyy, kun varaa ruokaa maltillisesti. Tätä Aronen painottaa. Silti hänellekin joulun ruokahamstraus on toki tuttu juttu.
– Mutta vuosien mittaan olen oppinut arvioimaan tarpeellista määrää.
Ensinnäkin ruokaostosten tekijän kannattaa miettiä, kuinka monena päivänä ja kuinka moni henkilö kotona syö. Ostoksista on paras tehdä lista, jottei aineksia tule kantaneeksi hirmuisesti vain varmuuden vuoksi.
Kun joulupöydässä on monta ruokalajia, yhtä sorttia ei tarvitse olla valtavaa määrää.
– Ihminen syö yhdellä aterialla noin 400–500 grammaa ruokaa. Siitä ehkä 80–100 grammaa on kinkkua, laatikoita 50 grammaa kutakin, 50 grammaa rosollia ja 50 grammaa salaattia. Päälle sitten hiukan kaloja ynnä muuta sekä jälkiruokaa desi–puolitoista, martta räknää.
Tämän perusteella voi laskeskella, kuinka paljon ruokaa kannattaisi suurin piirtein varata.
– Metalliset laatikkoastiat vetävät 400 tai 700 grammaa valmista laatikkoa, Arola kertoo arvioinnin avuksi.
Aronen vinkkaa, että vieraiden varalle ei tarvitse olla valmiita herkkuja. Kaapissa säilyvistä hätävaroista, kuten ylimääräisistä kermapurkillisista, taikoo äkkiä tarjottavaa.
– Joulutortutkin paistan vasta sitten, kun syömme niitä. Jos teen niihin taikinan itse, leivon tortut valmiiksi tähdiksi ja pakastan ne raakoina.
Ekoteko, trendijuttu ja taloudellinen veto
Tuunaus on oiva keino käyttää rippeet hyödyksi ja tuoda aterioille vaihtelua.
Laatikoista Aronen ei juuri tee uusia herkkuja. Ne kuitenkin sopivat esimerkiksi leipätaikinoihin.
Kinkku puolestaan taipuu moneksi – perinteisen hernekeiton lisäksi vaikkapa pastoiksi, vuoiksi, piirakoiksi ja paistoksiksi. Kalastakin pyöräyttää jos vaikka mitä, esimerkiksi kiusauksen.
Aronen bongasi vastikään netistä piparkakkujäädykkeen reseptin. Tähteistä syntyy siis jälkkäreitäkin.
– Joku on joskus sanonut, että köyhän suurin huvitus on vilkas mielikuvitus, martta nauraa.
Tuunailu ja vanhasta uutta -henki on noussut viime vuosina kovasti pintaan. Arosen mielestä se on hyvä juttu.
– Kuinka monta kiloa suomalainen heittääkään ruokaa hukkaan vuodessa…
Hän muistuttaa, että tähteiden hyödyntäminen on taloudellista.
Itsekin hän pyrkii käyttämään rippeet hyväkseen aina, kun moinen onnistuu – kuuluuhan tämä jo marttaideologiaan.
Siispä kätevä martta vinkkasi Ylöjärven Uutisille muutaman tähderuokareseptin.
Piirakka
– Tämä on nopea tehdä ja maistuu hyvältä, martta kiteyttää.
Reseptiin voi käyttää joulupöydästä jääneet juustojen kannat sekä kinkku-, liha- tai kalarippeet.
Pohjaan:
– 100 g voita
– 2,5 dl jauhoja
– 1 dl juustoraastetta
– 0,5 tl leivinjauhetta
– 0,75 dl kermamaitoa tai kermaviiliä
Täytteeseen:
– 200 g kinkkua, muuta lihaa tai kalaa
– puolikas paprika tai vaikka tomaattia
– pala purjoa tai sipulia
– n. 0,5 dl marinadia (esim. chilinen salaatinkastike)
– n. 2 dl kermamaitoa
– 1 kananmuna
– n. 1 dl juustoraastetta
Pohjan kaikki aineksen sekoitetaan keskenään ja taikina painellaan piirakkavuokaan. Kinkkupalat marinoidaan kastikkeella ja ladotaan pohjan päälle vihannesten kanssa. Juusto ja kermamaito pannaan päällimmäisiksi. Piirakkaa paistetaan 175–200 ºC:ssa noin puoli tuntia.
Perunamunakas
Tällä reseptillä hyödynnetään jääkaapin perälle jääneet keitetyt perunat. Ainekset löytyvät kaapista tavallisesti muulloinkin kuin jouluna. Espanjalainen perunamunakas on monelle trendikäs tapas, mutta tämä resepti on myös kovin suomalainen:
– Vanhempani tekivät tätä jo lapsuudessani 1970-luvulla.
Ainekset:
– perunaviipaleita
– sipulia
– lihaa tai makkarapaloja
– 1–2 kananmunaa ruokailijaa kohden
– 1–2 rkl nestettä, esim. maitoa, munaa kohden
– mausteita
Perunat paistetaan pannulla öljyssä tai voissa sipulin ja lihan tai makkarapalojen kera. Munat, neste ja mausteet sekoitetaan keskenään kulhossa ja kaadetaan perunoiden päälle. Seos paistetaan kypsäksi munakkaaksi.
Muusiletut
– Tämän reseptin olen oppinut äidiltäni.
Arosella vanha resepti ei kuitenkaan ole jatkuvassa käytössä:
– Mieheni inhoaa muusilettuja, nainen nauraa mutta lisää, että hänen pojalleen herkut sitä vastoin maittavat.
Ainekset:
– n. ½ l perunamuusia
– 1–2 kananmunaa
– n. ½ dl vehnäjauhoja
– tarvittaessa hiukan maitoa
Ainekset sekoitetaan tasaiseksi massaksi, joka ei ole kovin paksua muttei hurjan vetelääkään. Taikinasta paistetaan kuumalla, öljy-voiseoksella sivellyllä pannulla lettusia. Letut maistuvat niin sellaisinaan kuin lisukkeinakin.
Pappilan hätävara
– Tämä on vanha resepti, kertoohan sen jo nimikin.
Resepti on kätevä, koska siihen voi soveltaa milloin mitäkin aineksia, joita kotoa sattuu löytymään. Herkku myös syntyy kovin ripeästi.
Ainekset:
– pipareita tai keksejä
– hilloa tai vaikka kiisselin rippeet
– marjoja
– kuohukermaa
Kerma vatkataan vaahdoksi. Aineksia ladotaan kerroksiksi tarjoilukulhoon, ja herkku on valmis!
