Nykymaailma on pullollaan tekstiä. Siltä ei voi välttyä, ja ilman sitä ei tahdo oikein pärjätä.
Kaikille lukeminen ja kirjoittaminen eivät kuitenkaan ole itsestään selvä juttu. Varsinainen lukutaidottomuus ei toki suomalaisia juuri kiusaa, mutta joillakuilla ongelmana on tekstien kimppuun pääseminen: näkövammaiset eivät pysty lukemaan tavallista painettua tekstiä, jota suurin osa tekstimaailmamme massasta on. Lisäksi osa aikuisiällä näkövammautuneista ei hallitse pistekirjoitusta, joten kirjoitettu teksti voi jäädä tyystin vieraaksi maaksi.
Pistekirjoitusta kuitenkin opetetaan, ja muutkin keinot, kuten äänisimulaattorit, auttavat selviämään arjesta.
Nyt pistekirjoituksen maailmaan tutustuttaa myös Leija-kirjastossa järjestettävä tapahtuma. Purtavaa on niin näkeville kuin näkövammaisille.
Ranskalainen Louis Braille kehitti pistekirjoituksen 1820-luvulla.
Kirjoitusjärjestelmä perustuu merkkeihin, joista kussakin on yhdestä kuuteen pistettä.
Kukin pistemerkki vastaa yhtä äännettä, numeroa tai muuta merkkiä, kuten välimerkkiä. Joitakin merkkejä ilmaistaan yhdistelemällä pistemerkkejä.
– Niistä tulevat mieleeni lähinnä nuotit ja prosenttimerkki. Jos pistemerkkejä on kymmeniä, ehkä prosentti kirjoitusmerkeistä muodostetaan usealla pistemerkillä, pistekirjoitusohjaaja ja Tampereen seudun Näkövammaiset ry:n pistekirjoitusvastaava Susanna Hannu ynnää.
Kyse ei siis ole viittomakielten tapaan omasta kielestä vaan eri kieliin sopivasta merkkijärjestelmästä. Merkit on sovittu kansainvälisesti yhteisiksi.
Pistetekstiä tuotetaan kuten tavallistakin painettua tekstiä: Merkkejä ladotaan peräkkäin riveille. Sanojen jälkeen pannaan välilyönnit ja tarpeen vaatiessa välimerkit.
Näkövammaiset lukevat pistekirjoitusta sormin tunnustelemalla, mutta näkevät voivat toki lukea sitä silminkin.
– Oikea lukutapa olisi käyttää molempia käsiä. Yksi käsi lukee kerrallaan, ja samalla toinen käsi auttaa pysymään rivillä. Rivin voi lukea niin, että toinen käsi lukee toisen puolen ja toinen käsi taas toisen puolen.
Hannun mukaan pistekirjoitusta voi lukea sormin jotakuinkin yhtä nopeasti kuin näkevä lukee ääneen.
– Mutta pistekirjoitusta ei pysty silmäilemään samoin kuin nähtävää tekstiä. Sivuilta voi tosin nopeasti tunnustella, onko niillä esimerkiksi väliotsikoita. Mutta isoja kokonaisuuksia ei voi nopeasti selailla.
Pistekirjoitusta voi tuottaa pienellä pistekirjoitustaululla, johon painellaan merkkejä pistimellä. Tällöin rivit ja merkit on muistettava tuottaa peilikuvina, koska pistetty merkki nousee koholle taulun sisällä olevan paperin nurjalle puolelle.
Lisäksi on olemassa pistekirjoituskoneita sekä tietokoneeseen liitettäviä pistenäyttöjä, puhesyntetisaattoreita ja pistetulostimia.
– Kone ja tietokoneen apulaitteet ovat kalliita, mutta pistetaulu on halpa, ehkä kympin tai pari.
Kaikki voivat oppia
Syntymäsokeille opetetaan pistekirjoitus koulussa. Näkövammainen voi tavata aakkosia koulutovereidensa kanssa samassakin luokassa.
– Itse olen opetellut pistekirjoitusta samalla, kun muut harjoittelivat tavallista kirjoitusta, Hannu kertoo lapsuudestaan.
Naisen mukaan luokassa on useimmiten avustaja opastamassa näkövammaista. Joskus erillinen yksityisopetuskin voi olla tarpeen.
Aikuisiällä näkövammautuneet saavat oppinsa kuntoutuskursseilla, alueyhdistysten kursseilla ja yksityisopetuksessa. Aikuiselle opiskelu ei ole pakollista.
– Korostan aikuisille, että kaikkien ei tarvitse oppia lukemaan tiheää tekstiä mutta että joidenkin merkkien opettelu on hyödyllistä. Esimerkiksi bonuskortteihin voi panna merkintöjä, joilla ne tunnistaa, ja hississä perusmerkeistä on apua.
Hannu sanoo, että näkövammainen lapsi oppii pistekirjoituksen jotakuinkin yhtä helposti kuin näkevä tenava tavallisen kirjoituksen. Käsien hallintaa on tosin harjoiteltava.
– Aikuisena on ihan erilaista opetella pistekirjoitusta, jos on aikanaan opetellut nähtävän kirjoituksen. On opittava kokonaan uusi tapa kirjoittaa.
Mutta kaikki oppivat, Hannu vakuuttaa. Oppimistahti vaihtelee: joku oppii sutjakasti, ja toisella voi vierähtää vuosiakin.
– Minulla ei vielä ole ollut oppilasta, joka ei olisi oppinut mitään. Vanhin oppilaani oli 95-vuotias, ja hänkin oppi.
Näkevästä pistemerkkien tunnustelu voi tuntua hankalalta. Merkit ovat sormenpäissä yhtä puuroa. Hannun mukaan merkkien tunnusteluun kuitenkin harjaantuu. Ja näkövammaisilla ei ole sen parempaa tuntoaistia kuin muillakaan.
– Tunto ehkä korostuu, joten sitä oppii käyttämään.
Tiedon äärelle pistein ja äänin
Näkövammaisten tekstimaailma ei ole yhtä laaja kuin näkevien tekstitodellisuus kaikkine kyltteineen, mainoksineen ja näyttöruutuineen. Näkövammaisillekin on silti monenmoista tekstiä ja muuta informaatiolähdettä tarjolla.
– On kirjoja, lehtiä, äänilehtiä ja -kirjoja. Lääkepakkauksissa, hissien nappuloissa, junien penkkinumeroissa ja satunnaisissa tuotteissa on toisinaan pistetekstiä. Toiveiden mukaan pistekirjoitusta voidaan myös teettää. Joskus Rossossa oli ruokalistakin, Hannu luettelee.
Netin selailukin käy pistenäytön avulla. Kuvat ja kaaviot tosin tuottavat pulmia.
– Pdf-tiedostot ovat näkövammaisille vaikeita. Grafiikka lisääntyy, joten pistekirjoitus tulee askelen jäljessä. Myös automaatteja on entistä enemmän, mikä hankaloittaa asiointia. On odotettava, että joku tulee kohdalle. Kosketusnäytöt ovat hankalia, mutta niihin on kehitetty jokin elektroninen laite näkövammaisille.
Hannu myöntää, että moni näkövammainen on tottunut korvaamaan kirjoitusta vaikkapa äänitoiminnoilla. Tämä ei ohjaajan mielestä ole huono asia – avartaahan se näkövammaisen maailmaa.
– Mutta äänikirja ei korvaa kirjoitettua tekstiä, jossa on välimerkit ynnä muut. Kirjoitus on tärkeä juttu myös esimerkiksi kielten tai matematiikan opiskelussa.
Näkövammaisten tiedonsaantia voisi Hannun mielestä parantaa yksinkertaisesti lisäämällä näkövammaiselle sopivassa muodossa olevaa materiaalia. Se on nyt entistä helpompaa, kun pisteprintterit tuottavat nopeasti pistetekstiä.
Hannu tuumaa, että tilannetta voisi parantaa lainsäädännöllä ja että askelia on jo toki otettu.
Hän myöntää, että yleinen asennemuutoskin voisi rikastaa pistekirjoituksen maailmaa. Lainsäädäntö on kuitenkin velvoittavampi keino kuin luotto ihmisten omaan tahtoon.
Kurkistus pisteiden kirjoon
Leijan tapahtumassa 4. tammikuuta esitellään pistekirjoitusta leppoisissa merkeissä.
Tampereen seudun Näkövammaiset ry:n järjestämä tapahtuma pidetään kello 12–15, mutta kukin voi tulla ja mennä, miten haluaa.
– Voi vain kulkea ohi ja napata aakkoset mukaan.
Tapahtumassa esitellään kirjoitussysteemin perusasioita, välineitä ja historiaa.
– Saa itse kirjoittaa vaikka nimensä tai pienen viestin.
Tilaisuus istuu niin näkeville kuin näkövammaisille.
– Se sopii lapsillekin. Tietysti se on hyödyllinen niille, joiden lähipiirissä on näkövammaisia.
Tapahtumaa vietetään maailman pistekirjoituksen päivänä, joka on kirjoitusmuodon isän, Louis Braillen syntymäpäivä.
