Odottamattoman onnistuneita otoksia

Voionmaan opiston toimittajaopiskelijat onnistuivat harjoituskuvissaan niin hyvin, että opettaja halusi järjestää otoksista näyttelyn.
– Näytin kuvia ulkopuolisillekin, ja he totesivat, että kuvat ovat hyviä, opettaja Hannu Sinisalo (kesk.) kertoo. Siru Kuisma (vas.), Jyrki Pönkkä, Aapo Laakso ja Sonja Hämäläinen katselevat kurssin satoa tyytyväisinä.

– Näytin kuvia ulkopuolisillekin, ja he totesivat, että kuvat ovat hyviä, opettaja Hannu Sinisalo (kesk.) kertoo. Siru Kuisma (vas.), Jyrki Pönkkä, Aapo Laakso ja Sonja Hämäläinen katselevat kurssin satoa tyytyväisinä.

Muutamia viikkoja sitten Voionmaan opistossa alkoi ihan tavalliseen tapaan valokuvauksen pikakurssi toimittajalinjojen opiskelijoille.
Kyse oli peruskaurasta: kahden viikon aikana oli tarkoitus raottaa verhoa valokuvaukseen.
Opettaja Hannu Sinisalo sai kuitenkin odottamattaan ällistyä: kameroiden näytöille ei putkahdellutkaan mitään peruspullaa.
– Ajattelin, ettei näistä kuvista yleensä tule mitään ihmeellisiä. Toisella viikolla kuitenkin huomasin, että kuvissa oli ideaa ja ilmaisua, Sinisalo intoilee.
Miehen mielestä kuvat ovat hyviä, katsoi niitä minkä mittapuun mukaan tahansa.
Erityisesti luotsia hämmästytti se, että moni aivan nollilta liikkeelle lähtenyt suolsi näyttävää jälkeä.
– Mutta toimittajille onkin helppo opettaa valokuvausta, koska he oivaltavat aika nopeasti asioita. He eivät jää tekniikan vangeiksi vaan pääsevät nopeasti tekemään kuvaan sisältöä, hän tuumaa.
– Kun seuraa ammattivalokuvaajia, heille kaiken täytyy olla hankalaa. Me lähdimme vain tekemään, nyökyttelee opiskelija Siru Kuisma.
Kurssin hedelmistä häkeltyneellä opettajalla välähti äkkiä tuuma. Kuvat olivat niin hyviä, että niistä voisi koota näyttelyn.
Jos taidot ja työt syntyivät nopeasti, niin syntyi näyttelykin. Sinisalo tuumaa, että tämähän sopiikin rivakkaan toimintaan tottuneiden journalistien pirtaan.
Kuvat valittiin parissa tunnissa. Näyttelyn suunnittelu ja valmistelu vaativat pari pikapalaveria ja lähetettyä sähköpostia. Sitten alettiinkin olla jo pitkällä.

Katse kuvauksen perustaan

Kurssin katse oli aivan perusasioissa.
– Kävimme läpi kameran perustekniikkaa, jotta kuvailmaisuun saatiin välineitä. Emme niinkään menneet kuvailmaisuun saakka. Perusasioihin lukeutuvat esimerkiksi valotusaika, aukko, syvyysterävyys ja valotus. Ei kahdessa viikossa ehdi sisäistää kovin monta asiaa. Tarkoitus on, että kuvasta saisi mukavasti selvää, Sinisalo naurahtaa.
– Se oli sitä, että tämä tässä on kamera, Kuisma veistelee.
Vaikka sisältö ei ollut tehtävälistalla, siitä saatiin hiukan oppia mallikuvien avulla.
– Mutta eivät teidän kuvanne muistuta mallikuvia yhtään, Sinisalo kiittelee opiskelijoiden omaperäisyyttä.
Sisältöä päästiin raapaisemaan myös käytäessä opiskelijoiden kuvia läpi.
– Jos jokin kuva toimi, opettaja sanoi esimerkiksi, että tässä toimii rajaus, Aapo Laakso kertoo.
Kurssi onnistui olemaan antoisa eri lähtökohdista ponnistaville. Esimerkiksi Kuisma ei ollut koskaan pitänytkään järjestelmäkameraa kädessään. Laakso taas oli kuvannut jo pitkin elämäänsä.
– Mutta ensimmäistä kertaa sain fokusta hommaan, Laakso sanoo.
Kurssi antoi oppilaille varsin vapaat kädet. Tehtävänanto käski harjoittelemaan jotain teknistä seikkaa, mutta muuten tehtävän sai toteuttaa vapaasti.
Jo lyhyessä ajassa opiskelijat vapautuivat lennättämään luovuuttaan.
– Ensimmäisen viikon kun oli mietiskellyt, ajatukset lähtivät valloilleen, Laakso sanoo.
– Ensimmäiset tehtävät tein tehtävänannon mukaan ja sitten aloin miettiä, miten voisin erottua, Sonja Hämäläinen kertaa.
Jyrki Pönkkä kiittelee kurssin tahtia.
– Ei hierottu ja lavastettu. Tehtävät ehti tehdä vaikka lounastauon aikana, hän sanoo.
Kurssi heitti innon kipinän opiskelijoihin.
Kuisma kiittää, että kurssi muutti hänen asennettaan kuvaamista kohtaan. Nainen uskoo nyt, että hänestäkin on pitelemään kameraa käsissään.
– Minä taas huomasin, että voi kuvata muutakin kuin lintuja, Pönkkä, innokas siivekkäiden kuvaaja, tuumii.
Hämäläinen ja Laakso kiittävät, kuinka heidän silmänsä aukesivat kuvaustekniikan maailmaan. Enää he eivät halua vain räpsiä.

Sulavaa sommittelua, vänkää värimaailmaa

Opettajan ja oppilaiden mukaan kyseessä on monipuolinen näyttely vailla yksittäistä rajaavaa teemaa.
Pönkkä poimii maistiaisiksi kaksi silmäänsä miellyttävää kuvaa.
– Sommittelun puolesta nostaisin Oona Vessmanin kuvan. Siinä on koottu eri materiasta inhimillistetty kuva. Mitkään osat eivät sodi keskenään. Sonja Hämäläisen Coca Cola -tölkkikuvassa taas on onnistunut värimaailma. Kuva on ainutlaatuinen, kun ajattelee koulutuksen pituutta, mies kehuu.
Koulutuskeskus Valoon tuotu näyttely on pikainen pyrähdys. Se kestää vajaa pari viikkoa.
Syynä on koulutuskeskuksessa alkava joululoma mutta jälleen myös journalisteille sopiva ripeys. Näyttelyä ei haluttu siirtää myöhemmäksi, vain jotta siitä saataisiin pidempi.
– Eipä tässä hidasteltu muutenkaan. Homma olisi hapantunut, jos olisimme odotelleet kuukauden, opettaja hymyilee.
Kurssilaisten mielestä näyttelyaika riittää.
– Emme ole ammattivalokuvaajia, eikä meillä ole tavoitteita. Emme tarvitse sitä, että kaikki maailman ihmiset näkevät näyttelyn, Kuisma toteaa.
Silti opiskelijat ovat näyttelystä innoissaan.
– Kiinnostuneena menen katsomaan, josko näkisin ihmisten reaktioita, Hämäläinen sanoo.
Kaikkien mielen on vallannut hämmästys ja ilo siitä, että heidän omia kuviaan on oikeasti näytteillä.
– Tämä konkretisoi opiskelijoille, ettei ole sula mahdottomuus järjestää näyttelyä, Pönkkä huomauttaa.
Sinisalo toteaa, ettei halunnut laittaa töitä nettiin tai johonkin syrjäiseen paikkaan.
– Suoraan sanottuna nettinäyttelyitä ei pidetä minään. Valo taas on aika näkyvä paikka, opettaja puntaroi.
Hän uskoo, että näyttelyllä on silmänilon lisäksi muutakin voimaa.
– Tämä on tietysti osoitus ulos- ja ylöspäin. Kannattaa katsoa vakavasti toimittajakoulutusta.

Kohti tulevia kuvia

Kurssi on ohi, mutta opiskelijoiden matka kameran kanssa ei ole.
– Ehdottomasti aion jatkaa kuvaamista. Nyt mietin, mitä teen. Etsin jonkin fokuksen. Täällä opin käyttämään harkintaa, Laakso visioi.
Pönkkäkin jatkaa kuvaamisen tiellä, tosin yhä lintujen parissa.
– Kyllä niihin varmasti löytyi täällä uutta näkökulmaa. Pikkuisen heräsi kiinnostus muutakin kuvaamista kohtaan, mutta on siihen vielä matkaa, mies sanailee.
Kuismalla taas syttyi polte oman kameran hankkimiseen.
Nelikko haluaa myös ottaa askelia eteenpäin.
Kuisma tahtoo suunnata kameransa liikkuviin kohteisiin, ja Pönkkä haluaa oppia salaman käyttöä.
– Luontokuvaus kiinnostaa minua tosi paljon, Hämäläinen maalailee.
Laakson katse on yleisessä kehittymisessä, ei yksittäisessä osa-alueessa.
Opettaja puolestaan tähyää tulevaan vanhoin tutuin lasein. Tämänvuotinen kurssi oli erikoistapaus, joka ei saa vääntää odotuksia yläilmoihin. Kyse kun on peruskurssista.
– Jos hyvistä kuvista tulee pakkomielle, hommasta ei tule mitään. Näitä onnistumisia ei voi laittaa miksikään mittariksi. Se olisi väärin, luotsi näkee.

Voionmaan opiston lehtitoimittaja- sekä radio- ja tv-toimittajalinjojen valokuvanäyttely Joint Effort 9.–20. joulukuuta Koulutuskeskus Valossa (Pallotie 5).

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?