Armoitettu näyttämötaiteilija, teatterineuvos Matti Ranin oli suuri Ylöjärven ja erityisesti Näsijärveen pistävän Äijännokan kesäpaikan ystävä jo 1930-luvulta elämänsä loppuun saakka.
Vaikka en tuntenut 87-vuotiaana edesmennyttä taiteilijaa läheltä, marraskuisen sunnuntain sanomakellot pysäyttivät. Välillemme syntyi vuonna 2005 yllättävä sidos, joka jätti pysyvän muisti- ja kuulojäljen mieleeni.
+++++
Tietysti olin vuosikymmeniä sitten katsellut henkeä pidätellen Edwin Laineen jylhän mustavalkofilmin Tuntematon sotilas, jossa vänrikki Kariluoto (Matti Ranin) kohottaa pistoolin ja huutaa: ”Ei jäädä tuleen makaamaan!”
Parhaiten tämä teatterisuvun jälkeläinen ja parrasvalojen grand old man avasi sisintään kuitenkin muistelmateoksessaan (Käsi otsalla. Teos 2004). Huumoria oli heti kirjan nimessä. Tauno Palo kun oli jo varannut aiemmin kirjan nimen Käsi sydämellä.
Satuin katsomaan aamulla televisiosta, kun Ranin puheli painotuoreesta kirjastaan ja elämästään. Vaistosin, että tässä näyttelijässä ei ole pisaraakaan falskiutta, mutta syvää elämää pursuavaa huumoria sitäkin enemmän.
Näytelmä onkin elämä itse – elämän sirkus. Mutta missä on katsomon raja?
+++++
Kirjansa avaussanoissa Matti Ranin kuvaili: ”Elämäni teatteri on näytelty milloin sisällä, ulkona, loukossa, linnassa, kotona, vieraissa, sateessa, tuulessa, mutta myös kirkkaassa auringonpaisteessa.”
”Koko maailma on näyttämö,
ja miehet, naiset, kaikki siin’ esiintyvät,
kukin tulee, menee;
jokaisella eläissään on monta osaa
täss’ seitsenosaisessa näytelmässä.
(…)
Viime näytös vihdoin ja tämän vaiherikkaan jutun loppu,
on toinen lapsuus,
muisti mennyttä, ja samoin näkö, maku, hampaat, kaikki.”
(Suom. Paavo Cajander)
+++++
Osallistuin muutamalla repliikillä Raninin elämän näytelmään, kun länsirannikolla asuessani lankapuhelin pirahti työhuoneessani lauantaina illansuussa vuonna 2005.
”Täällä puhuu Matti Ranin, hyvää päivää.”
Pilasoiton mahdollisuus hälveni, kun asia eteni ja taiteilija pyysi kohteliaasti lupaa käyttää uudessa kulinaristisiin nautintoihin keskittyvässä teoksessaan Ylöjärven Uutisten Jouluviestissä kirjoittamaani paikallista sahdinteon historiaa.
Ja toden totta. Joulumarkkinoille ilmestyi Raninin kirjoittama mehevä kirja Vohveleita ja tillinvarsia. (Kustannusyhtiö Teos 2006.)
Sivulla 149 oli luvan perästä hankittu tekstipätkä Ylöjärven Jouluviestistä: ”Hihkaisut kruunasivat Ylöjärven joulusahdin.”
+++++
Välillemme sukeutui sähköpostikirjeenvaihto sen jälkeen, kun olin kirjoittanut marraskuussa 2006 Ylöjärven Uutisten kolumnin Raninin tuoreimmasta kirjasta otsikolla ”Velli a`la Vellikallio”.
Sähköpostiini tupsahti:
”Jorma Marttala. Sydämellinen kiitokseni kovin ystävällisestä artikkelistanne/kirja-arvostelusta. Minulle tulee kyllä Ylöjärven Uutiset, mutta en vielä ollut kiireiltäni ehtinyt sitä lukea.
Aivan häkellyttävän positiivisia asioita olette löytänyt vaatimattomasta tekstistäni. Kaunis kiitos ja kumarrus lämpöisestä suhtautumisestanne pohdintoihini.
Ja vielä kerran kiitän, että sain lainata kolumnianne. Se mehevöitti mukavasti sahtijuttuani.
Toivon Teille hyvää syksyä sekä menestystä toimillenne.
Puoliksi ylöjärveläinen
Matti Ranin”
+++++
Kuinka ollakaan seuraavana päivänä tupsahti toinen sähköposti:
”Tässä vielä ”Bonusresepti” Teille. Kirjoititte koko perheemme mielestä erittäin hienosti muotoillun kolumnin. Se oli kirjallisuutta. (En tarkoita tässä tietenkään sen sisältöä).
Kaalireseptini muistui liian myöhään mieleeni. Ei ehtinyt mukaan, kun kirja oli jo taitettu. Olisi sotkenut harmonian. – Olen tämän reseptin ystävieni kanssa monet kerrat todennut aivan syötävän hyväksi, joten rohkenen suositella sitä Teidänkin ruokapöytään näin lahtiaikaan. M.R.”
+++++
Haluan jakaa tämän näyttelijän lempireseptikseen nimeämän ruokaohjeen Ylöjärven Uutisten lukijoille hienon ihmisen, syvällisen taiteilijan ja suuren isänmaan ystävän Matti Raninin muistoksi ja kunniaksi.
Rest in peace (R.I.P.) Lepää rauhassa.
+++++
VIHTORIN LAMMASKAALI
(4 hengelle)
Noin kilon keräkaali, puoli kiloa lampaan paistia tai lihaisaa lapaa (mieluummin karitsaa, jos on tarjolla), 200 g ohuita viipaleita sian kyljyslihasta, 3 rkl voita, suolaa maun mukaan, 8 maustepippuria, 4–5 dl vettä, 2 rkl tummaa siirappia, 1 tl soijaa, pieni purkki smetanaa sekä jotain kirpeää hilloa piristeeksi (joko puolukoista tai karviaisista).
Lihat paistetaan padassa (mieluiten rautaisessa) ruskeiksi ruokalusikallisessa voita. Samaan aikaan ruskistetaan suikaloitu kaali paistinpannulla voissa, niin että paistos saa lempeän rusehtavan värin.
Paistamisen loppuvaiheessa joukkoon lisätään soijaa, sekä myös siirappia, joka rehevöittää paistosta. Tavoitteena on saada kaaliin lämmin, kullanruskea sävy.
Kun tavoite on saavutettu, kaada kaalit pataan lihan joukkoon. Lisää vesi ja sekoita. Lisää pippuri ja suolaa sopivasti. Laita padan kansi kiinni. Anna hautua nelosella tunnista kahteen. Kääntele paistosta välillä, ettei se pala kiinni; kokeile kypsyysaste ja lisää vettä tarvittaessa.
Kun ruoka on hautunut tarpeeksi kauan, se on tarjoiluvalmista. Aseta sitä lautaselle, ja halutessasi laita kaunis läjä smetanaa ruoan keskelle. Lautasen reunalle mielihilloasi. Ja ei sen kuin herkuttelemaan!
Maistuu vielä paremmalta lämmitettynä.
Kannattaa laittaakin sitä saman tien vähintään kahta ateriaa varten. Itse laitan sitä niin paljon, että se riittää kolmeksi päiväksi. Hilloja voi näet vähän vaihdella.
JORMA MARTTALA
