Suomen hallitus kävi käsiksi kestävyysvajeeseen yhdeksän miljardin rakennepaketilla. Luvut olivat aluksi osin otsikoita. Erityisesti kuntakentän kahta miljardia ei ollut eritelty. Yleisen elämänkokemuksen mukaan säästötavoite helposti jakautuu puoliksi veronkorotuksiin ja menoleikkauksiin. Sektoriministeriöiden omat alustavat ideat säästöjen osalta olivat sangen köykäisiä, ja todellinen asiantuntijataho Kuntaliitto ei suostu likapyykkiin koskemaan ollenkaan.
Kansanvallan rooli on lisäksi usein väärin ymmärretty. Poliitikot eivät ole asiantuntijatehtävissä vaan luottamustoimissa. Näin siitä huolimatta, että palkkaa voi tulla kuten kansanedustajalle tai europarlamentaarikolle. Työssään poliitikot sitten kuuntelevat asiantuntijoita. Säästöpallon heittäminen kokonaan määräaikaisissa pesteissä toimiville poliitikoille on omalla tavallaan vastuun pakoilua.
Kunnilla sanotaan olevan paljon lakisääteisiä tehtäviä ja muita normeja. Tarkka lukema tuskin on merkityksellinen, mutta sovitaan niitä olevan yli 500. Siihen listaan ei siis tahdo löytyä helpotusta. Erään iltapäivälehden päivittäinen uutissähke lukijoilleen kerran totesi seuraavaa. Tietyn virkanimikkeen perustaminen kuntaan oli takavuosina perusteltua, koska näin saadut valtionosuudet olivat korkeammat kuin palkkakustannukset. Kunnan näkökulmasta kyse oli tavallaan ikiliikkujasta. Kuten arvata saattaa, valtionavut ovat pienentyneet, mutta työntekijämäärä ei niin vain jousta.
Tällä kohtaa ajattelin lähinnä keskittyä yhteen kuntien tehtävistä. Kyse ei varsinaisesti ole tehtävästä, sillä kunnan ei ole pakko tehdä mitään, jos se valitsee maksamisen tien. Kyse on yli 500 päivää työttömänä olleen työmarkkinatuesta. Sivuhuomautuksena voi ihmetellä, miksi tarvitaan kahta eri nimikettä. Nimittäin on olemassa sekä työttömyyskorvaus että työmarkkinatuki. Taas tarvitaan byrokratian valohoitoa erottamaan toisistaan nuo käsitteet ja karsinoimaan ihmisiä eri luokkiin. Sitten on tietysti vielä ansiosidonnainen työttömyysturva, mutta jätetään se suuremmaksi osaksi nyt huomiotta.
Suurelle yleisölle lienee vähän tunnettua se, että pitkään työttömänä olleiden osalta kunta joutuu maksamaan puolet henkilön työmarkkinatuesta. Taka-ajatus on tässä kunnan ja valtion välisessä työnjaossa paperille kirjoitettuna oikein kaunis. 500 päivän jälkeen syntyy kunnalle taloudellinen kannustin koettaa aktivoida ihmistä työmarkkinoille. Teoriat toimivat käytännössä enemmän tai vähemmän täydellisesti.
Työttömyydelle voi luetella useita makrotaloudellisia syitä. Ja sitä ennen voi jopa sanoa työttömyyttä aivan luonnolliseksi ja markkinatalouteen välttämättömänä kuuluvaksi ilmiöksi. Nimittäin on pelkästään talouden dynaamisuutta kuvaavaa se, että ideoita testataan yritystoiminnan kautta. Useimmat ideat eivät kanna, ja seurauksena on konkurssi.
Takavuosina työttömyyttä saattoi aiheutua kansantalouden valuuttakurssin takia. Talousteoreetikot sanovat ammattiliittojen neuvotteluvoiman johtavan työllisyyden kannalta liian suuriin palkankorotuksiin. Työttömyysturvaa voi joku pitää korkeana, ja se on omiaan pidemmän päälle pahentamaan työttömyyden kestoa.
Kotoinen verojärjestelmä saattaa olla yllättävän isossa roolissa. Verotus suosii omistusasunnossa asumista. Onhan se toisaalta kiva omistaa. Mutta sitten kun tulee se suhdannevaihtelu kohdalle, niin entistä työtä ei ole. Sitten kannattaisi muuttaa työn perässä. Tämä toimii hyvin Yhdysvalloissa. Suomessa ei pienellä paikkakunnalla välttämättä saa isoa taloa myytyä, joten se pitkittää työttömyyden kestoa.
Kunta joutuu kuvainnollisesti huonon taloudellisen toimeliaisuuden oravanpyörään. On olemassa vain huonoja vaihtoehtoja. Joko maksetaan valtiolle sakkoja, tai hampaat irvessä koetetaan aktivoida ihmisiä. Pahimmillaan valitut toimenpiteet ovat yksilön kannalta keinotekoisen lyhytnäköisiä. Toimenpiteissä ollaan muodon vuoksi vailla aitoa tulevaisuudenuskoa. Lisäksi kunnan toiminta saattaa syödä markkinoita yksityiseltä, terveeltä liiketoiminnalta.
Kuntien nykyiset, hyvät toimintatavat kannattaa koota valtakunnalliseen toimijaan. Ihmiset ansaitsevat mielekkyyttä eivätkä pakkopullaa.
marko@markotaipale.fi
Viimeisimmät kommentit