Ylöjärvellä maita viljelevä nuorukainen innostui tractor pullingista, lajista, joka panee menopelit äärimmäisen koville. Miehen mukaan kisakoneiden ikä lasketaan minuuteissa.
Savu nousee, moottori mylvii ja järkälemäinen kone puhkuu eteenpäin kilparadalla.
Tractor pulling -kilpailuissa voima voittaa. Äärimmilleen viritettyjen traktoreiden kuljettajat kisaavat, kenen painolavettia vetävä menopeli kestää pisimpään poksahtamatta.
Pari vuotta lajin kuvioissa mukana ollut Ville Koivuniemi miettii kuumeisesti katsojia ja kisan kulkua ennen kuin hyppää ajokkinsa puikkoihin.
– Mutta kun olen itse lähtövalmiina, en muista enää mitään ja olen vain siinä hetkessä. Vedon jälkeen muistan taas katsojat, nuorukainen kuvailee.
Koivuniemen ajaessa pois kilparadalta hänen mielensä valtaa hieno tunne, kun ihmiset vilkuttelevat ja lapset hurraavat.
Virittely vie villeihin ideoihin
Tractor pullingin juju on vetää painava lasti mahdollisimman pitkälle.
Traktori tai muu ajoneuvo kiskoo erikoisvalmisteista jarruvaunua eli lavettia kettingillä.
– Lavetissa on renkaat perässä. Ajon aikana vaunun perään asetettu painolaatikko siirtyy eteenpäin ja lavetti alkaa painua yhä enemmän maata kohti, Koivuniemi selittää.
Lavetin etupään alapuolella on kitkalevy, joka maahan painuessaan lisää jarruvaunun vastusta.
Kisaajat ajavat vuorotellen satametrisellä radalla, ja pisimmälle pinnistänyt voittaa.
Jos useampi kuin yksi kilpuri selviää radan loppuun eli vetää full pullin, vastusta lisätään ja ajetaan uusi kierros. Yhden kierroksen aikana kilpailija saa tempaista kaksi vetoyritystä.
Ajoneuvot voi jakaa karkeasti kahtia: on viritetyt vakiotraktorit ja vapaasti rakennetut eli modified-traktorit.
Suomalaisissa kisoissa kilpaluokkia on neljä ja niiden sisällä traktorit jaetaan vielä eripainoisten kilpurien ryhmiin. Koivuniemi ajaa vähiten kehitettyjen menopelien luokassa, maksimipainoltaan 2 500-kilogrammaisten ryhmässä.
Mitä villimmäksi virittely käy, sitä erikoisempia rakennelmia syntyy.
– Nytkin Suomessa on sodanaikaisista lentokoneista, panssarivaunuista ja muista ajoneuvoista rakennettuja koneita, nuorukainen virnistää.
Lajin historia juontuu Yhdysvaltoihin. Suomen traktoriurheiluliiton mukaan hevosten voimia testattiin aikanaan panemalla kaviojalat vetämään taakkoja. Kun maatalouskoneet kehittyivät, niitäkin ryhdyttiin testaamaan.
Varhaisimmat kisat, joista tulokset ovat vielä tallessa, pidettiin vuonna 1929. Eurooppaan laji rantautui vuonna 1977 ja Suomeen vuonna 1985.
Tekniikka viehättää viljelijää
Ville Koivuniemen kiinnostus lajia kohtaan kasvoi maaseutuympäristössä.
– Minulla on tila Viljakkalassa, ja viljelen myös Ylöjärven kaupungin maita yhteistyökumppanini Seppo Lehtomäen kanssa. Traktorihommat ovat olleet minulle läheisiä, ja kai niiden myötä olen innostunut tractor pullingistakin.
Laji ei pälkähtänyt nuorukaisen mieleen aivan tyhjästä, vaan hän seuraili touhua katsomon puolella useana vuonna. Mielessä kyti ajatus hypätä itsekin radalle.
– Pari vuotta sitten tuli hyvä aihio myyntiin, joten lähdimme mukaan.
Kun laitteet on kerran hankittu ja hommaan ryhdytty, on traktoria kehitettävä ja harrastusta jatkettava, vaikka puuha syökin aikaa.
Varustelu riipaisee lompakkoa sen verran ahnaasti, että harrastuksesta ei tulisi mitään ilman sponsoreita.
Lajissa miestä kiehtoo niin tekniikka kuin visuaalinen näyttävyys.
– Minua kiinnostaa, mitä kaikkea saadaan koneesta irti ja mitä koneelle voi tehdä. Minulla on oppimisen halu.
Saastutuspuheet eivät hirvitä
Savun ja hajoavien moottoreiden värittämää lajia on parjattu saastuttavuudestaan.
Koivuniemeä kritiikki ei ole painanut syviin mietteisiin.
– Kai niitä muitakin paheita on, mies vastaa soraääniin.
Hänen sanoistaan päätellen muutkaan lajin harrastajat eivät anna kipakoiden kielten lannistaa:
– Voi olla, että kisoissa lajin vastustajille tulee äkkilähtö, jos he tulevat sinne kauheasti valittamaan.
Koivuniemi toppuuttelee jykevästä lajista syntyviä mielikuvia.
– Vaikka näyttää siltä, että savua tulee kamalasti, tiimimme kuitenkin pärjää koko kauden noin 25 diesellitralla, vaikka koneesta otetaan luokassamme irti suurin piirtein 500 hevosvoimaa. Isoissa luokissa teholukemat voivat olla muutaman tuhannen hevosvoiman luokkaa.
Vertailun vuoksi hän lisää:
– Ajavathan myös muut ihmiset mökeille joka viikonloppu ja matkustelevat ulkomaillekin. Eikö se saastuta?
Jotkut epäilevät liisat saattavat kyseenalaistaa myös lajin kutsumisen urheiluksi.
Koivuniemen käsitys urheilusta kattaa kuitenkin ihmisen pinnistysten lisäksi koneen saavutukset.
– Onhan se koneen urheilusuoritus. Koneesta otetaan kovia tehoja.
Hän vetoaa myös treeninäkökulmaan. Neljä kuukautta koneen virittelyä yhtä kilpailua varten on melkoista valmistautumista.
Vaan voisiko soraäänten rinnalle löytää myös lajin hyötyjen puolesta puhuvia siloääniä?
Koivuniemi löytää niitä, vaikka myöntääkin pullingtraktoreiden virittelyn äityvän varsin hulluihin ja käytännöstä karkaaviin mittoihin.
– Moottorin rikkoutumisista olen saanut tietoa, kuinka normaaleja maatalouskoneitakin voi korjata.
Myös Koivuniemen verkostot konealan yrityksiin ovat kasvaneet. Mies kertoo esimerkiksi firmoista, jotka ovat tehneet mittatilaustyönä osia kisakoneeseen. Tämä yhteistyö poiki myös tavalliseen, jokusen vuoden vanhaan maataloustraktoriin turbokoneiston.
– Sen avulla olemme saaneet entistä paremman polttoainetalouden arkityökoneeseen, jolloin myös päästöjä on saatu alemmas.
Mies arvelee, että harrastajien kanssa yhteistyötä tekevät traktoritehtaatkin voivat saada tarpeellista lisätietoa alan tarpeisiin.
”Kilpailutouhu on oma maailmansa”
Pullingpuuhaan makua tuovat myös kisat.
Tai oikeastaan ne eivät tuo vain makua vaan ylipäätään mahdollisuuden harrastaa lajia. Suomessa on nimittäin vain yksi kisalavetti, ja se on kaukana Koivuniemen asuinsijoista.
Tämä hiukan harmittaa harrastajaa, sillä koneen säätöjä pääsee testaamaan vain mittelöissä.
Koivuniemi on osallistunut tractor pullingin SM-kisoihin kahtena vuonna. Ne ovat lajin ainoat kisat kotimaassa ja muodostuvat kuudesta osakilpailusta.
Viime vuonna Koivuniemi ylsi sarjassaan toiselle sijalle. Tänä vuonna irtosi kolmas sija.
Koivuniemi ei harmittele, että tämänvuotinen sijoitus putosi yhden pykälän verran viime vuoteen verrattuna. Alkukauden ongelmien jälkeen sijoitus tuntuu hyvältä.
– Eikä tästä olisi tullut yhtään mitään ilman muiden, niin yhteistyökumppaneiden kuin toisten kisaajien, apua, kisojen hyvää yhteishenkeä korostava Koivuniemi hymyilee.
