Ylöjärven tuulilasitehtaan yllättävä jatko ilahduttaa ja hämmentää

”En olisi ikinä uskonut tätä”

Noin kuukausi sitten tunnelma Soppeenmäen teollisuusalueella oli harras. Ylöjärveläisen lasinvalmistuksen liki 50 vuotta kestänyt historia oli tullut päätökseensä, kun Pilkington Automotive Finlandin tuulilasitehdas laittoi Huurretiellä lapun luukulle.
Menetys tuntui lopulliselta. Taloudellisista syistä lakkautetun tehtaan vihonviimeisetkin työntekijät olivat jo saaneet mukaansa läksiäislasit, ikään kuin kädenojennuksena uusia haasteita kohti.
– Ihan viimeisenä päivänä työporukka nosti lipun salkoon. Olisimme halunneet pistää sen puolitankoon, mutta siihen emme saaneet lupaa, pääluottamusmies Pasi Kallio kuvailee.
Viime viikolla jysähti kuitenkin uutispommi: jo kertaalleen lopetettu toiminta aloitettaisiin vielä uudelleen. Pienimuotoisesti, mutta kuitenkin.
Ylöjärven Pilkingtonin lasipakat alkavat jälleen täyttyä elo-syyskuun vaihteessa. Kertaalleen alasajetulla tehtaalla on määrä valmistaa tuulilaseja kuorma-autoihin. (Arkistokuva: Miika Kaukinen)

Ylöjärven Pilkingtonin lasipakat alkavat jälleen täyttyä elo-syyskuun vaihteessa. Kertaalleen alasajetulla tehtaalla on määrä valmistaa tuulilaseja kuorma-autoihin. (Arkistokuva: Miika Kaukinen)

Noin 30 vuotta Ylöjärven Pilkingtonilla työskennelleen Kallion kehonkielestä huomaa, että viime aikojen tapahtumat herättävät hänessä ristiriitaisia tunteita. Yhtäältä töiden alkaminen uudelleen on eittämättä hieno juttu, toisaalta viimeisimmän käänteen voi nähdä jatkona jo pari vuotta vallinneelle ikävälle epävarmuudelle.
– Joitakin huhuja liikkui kesällä, mutta alkukevään tapahtumien jälkeen en olisi ikinä uskonut tätä, Kallio viittaa raskaisiin yt-neuvotteluihin.
– Koko prosessi tuntuu kaikkinensa erittäin sekavalta. Ylöjärven tehdas siis pysyy nyt joka tapauksessa lakkautettuna, ja jatkossa tilat ovat Tampereen Pilkingtonin eräänlainen sivutoimipiste, hän kertoo.
Vuoden 2012 alun jälkeen Ylöjärven tuulilasitehtaalla ehdittiin käydä peräti kolmet yt-neuvottelut. Niiden seuraksena lähtöpassit sai yli 300 työntekijää. Jatkossa tehtaalla on määrä ahertaa kuorma-autojen tuulilaseja 25 hengen pienellä tiimillä.
– Eli töissä on työnjohtaja ja 24 duunaria. He tekevät leikkuuta, laminointia ja lopputarkastusta kahdessa vuorossa. Tiimi käy tarvittaessa töissä myös Tampereella, Kallio tietää jo ennakkoon.
Töihin tyhjillään olevassa tehtaassa on määrä päästä käsiksi lähiviikkoina. Tuulilaseja syydettäneen Ylöjärveltä maailmalle viimeistään syyskuun alkupuolella.
– Tällä hetkellä käynnissä on yrityksen sisäinen rekrytointi. Kiinnostusta Ylöjärvellä työskentelyyn on kysytty ensisijaisesti heiltä, jotka eivät ole vielä saaneet Pilkingtonilta lopputiliä. Siinä joukossa on paljon Tampereen tehtaan väkeä, Kallio kertoo.
Jo irtisanottujen satojen ylöjärveläisten elämään tehtaan uusilla kuvioilla ei sen sijaan ole vaikutusta.
– Melkein kaikki 25 paikkaa ovat jo täynnä. Kiinnostusta on sen verran, että tuskinpa yhtiön tarvitsee muille enää soitella.

Laatu toi jatkoa

Pitkän linjan pääluottamusmies Pasi Kallio pitää Huurretien tuulilasitehtaan uutta elämää kaikin puolin hyvänä asiana. Tyhjillään tilat ehtivät olla muutamia viikkoja.

Pitkän linjan pääluottamusmies Pasi Kallio pitää Huurretien tuulilasitehtaan uutta elämää kaikin puolin hyvänä asiana. Tyhjillään tilat ehtivät olla muutamia viikkoja.

Pilkingtonin virallisessa mediatiedotteessa Ylöjärven toimintojen yllättävää elvyttämistä perustellaan konsernin Intian ja Puolan tehtaiden auttamisella. Siis juuri niiden, joiden piti alkuperäisten suunnitelmien mukaan paikata Huurretien tehtaan alasajoa.
– Käsittääkseni Puolan lasit eivät kuitenkaan autonvalmistajille kelvanneet. Täällä Ylöjärvellä on siis yksinkertaisesti tehty laadukkaampaa tavaraa, Kallio tiivistää ylpeänä.
Pilkington Automotive Finlandin toimitusjohtaja Rami Tähtinen kertoo Ylöjärven Uutisille, että kyse oli – toden totta – tuotteiden laadusta, mutta myös tuotantokapasiteetista. Emoyhtiö Nippon Sheet Glassilla on edelleen isoja kansainvälisiä asiakkaita, joiden ansiosta kysyntä tuulilaseille on kova.
– Asiakkaamme ovat aina olleet tyytyväisiä Ylöjärveltä lähteneiden tuotteiden laatuun. Ainoa ongelma on ollut niiden kallis hinta, Tähtinen pohjustaa.
– Vaikka nämä kustannuskysymykset eivät ole hävinneet minnekään, meitä pyydettiin nyt tässä tilanteessa apuun. Mielestäni se on valtava tunnustus suomalaiselle lasiteollisuudelle, toimitusjohtaja kehaisee.
Uusi järjestely ei ole väliaikainen, vaan voimassa toistaiseksi. Pasi Kallion mukaan aloite tähän tuli työnantajan puolelta.
– Tavoitteena on valmistaa Ylöjärvellä 1 700–1 800 kappaletta kuorma-autojen tuulilaseja viikossa. Tampereen Myllypuroon näin laajaa toimintaa ei olisi mahtunut millään, ja tietääkseni myös Laitilan tehtaan tilat ovat aika täynnä, pääluottamusmies aprikoi.
Ylöjärven tehtaan elvyttämisellä on vaikutuksensa myös Pilkingtonin kahteen muuhun Suomen toimipisteeseen. Yhtiöllä on parhaillaan menossa 200 työntekijää koskevat yt-neuvottelut, mutta Huurretien yksikön paluu muuttaa tilanteen liki ylösalaisin.
– Yt:t aloitettiin siksi, että Ylöjärven tehdas ajettiin alas. Eiköhän tällä päätöksellä ole siis pelkästään positiivinen vaikutus muuallekin, Kallio tuumii.

”Mahdollisuuksia vaikka mihin”

Kun Ylöjärven Pilkingtonin alasajo sinetöitiin viime talvena, yrittivät työntekijät viimeiseen asti pitää tehtaalla edes jonkinlaista toimintaa. Lopullisena ehdotuksenaan Pasi Kallio ja kumppanit esittivät, että perinteikkäisiin tiloihin jäisi 75 työntekijän muodostama osaamiskeskus.
Nyt toteutuva uudelleensyntymä on pitkän linjan ammattiyhdistysaktiivin mukaan erittäin lähellä sitä, mitä työläiset alun perin toivoivat. Heidän ehdotuksensa kuitenkin torpattiin.
– Firman johtajat sanoivat silloin, että esitys oli hyvä, mutta sen kaltaiselle toiminnalle ei olisi Pilkingtonilla tarvetta, Kallio kertaa.
Toimitusjohtaja Tähtinen puolustautuu toteamalla, että tulevaisuutta on lasialalla sangen vaikea ennakoida. Lisäksi nyt alkava toiminta on pienimuotoisempaa kuin mitä työläiset ehdottivat.
Jos kaikki menee hyvin, pienestä kipinästä voi kuitenkin tulevaisuudessa kasvaa iso roihu. Tuulilasien kysyntä on viime vuodet madellut alempana kuin aikoihin, mutta nyt ilmassa on pientä optimismia markkinoiden heräämisestä.
– Pitää ajatella niin, että kun vastaamme tämäntyyppiseen avunpyyntöön hyvin ja luotettavasti, se voi poikia jatkossa vain hyvää, Tähtinen muotoilee.
– Tämä on tavallaan uusi näytön paikka, vaikka niitä on jo monta nähtykin. Jos saamme osoitettua, että teemme Ylöjärvellä erityisen laadukasta työtä, mahdollisuuksia on vaikka mihin, Kallio komppaa.

Laitilaan siirtynyt työntekijä: ”vähän kyllä harmittaa”

Työsuojeluvaltuutettu Veli-Pekka Mäkinen on yksi niistä sadoista ylöjärveläisistä, jotka saivat lähtöpassit Huurretien tuulilasitehtaalta viime keväänä. 13 vuotta Ylöjärven Pilkingtonilla ahertanut mies on tätä nykyä töissä yhtiön Laitilan tehtaassa.
– Kun lopettamispäätös tuli, päätin kokeilla jotain uutta. Vaimon kanssa tätä siirtoa kovasti mietittiin, ja lopulta hain avoinna ollutta paikkaa Varsinais-Suomessa, Mäkinen kertaa.
Matkaa Mäkisen kodista uudelle työpaikalle on noin 150 kilometriä, minkä vuoksi mies elääkin nykyään kuin keikkatyöläinen. Osan viikosta hän asuu Laitilassa, osan taas perheensä kanssa Ylöjärvellä.
– Kyllähän se vähän harmittaa, että kaiken tämän jälkeen Ylöjärven toiminta alkaa uudelleen. Tilanne on kuitenkin tämä, ja sen mukaan eletään, hän toteaa tyynesti.
Mäkisen ohella Laitilaan siirtyi viisi muuta ex-huurretieläistä. Täysin tuntemattomaan ympäristöön hänen ei siis tarvinnut hypätä.
Ylöjärven tehtaan kohtalolla käytyä pompottelua Mäkinen ei enää jaksa murehtia, vaikka se aikanaan ikävältä tuntuikin.
– Suomessa ei taida loppujen lopuksi olla kovinkaan paljon sananvaltaa näissä asioissa. Jos herrat ottavat maailmalla nuppineulan pois kartalta, niin sen mukaan näytetään päätöksissä pitkälti menevän, hän tuumaa.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?