Juhannuksen alus korkkaa mansikkakauden

Alkukesän hellekausi aikaisti mansikoiden kasvua. Pirkanmaalla ensimmäiset marjat kypsyivät jo viime viikolla. Ylöjärveläisellä Keijärven Mansikkapaikalla ei tänä kesänä ole myytävänä varhaislajikkeita, joten poimintahommiin päästäneen vasta juhannuksen jälkeen.
Keijärven Mansikkapaikan viljelijä Leena Mylläri (kuvassa) ei ollut miehensä Vesan kanssa moksiskaan sateesta. Päinvastoin hellekauden jälkeen taimet kaipasivat kovasti vettä. Kuivalla säällä on kasteltava runsaasti. Kasteluvesi ei kuitenkaan leviä niin tasaisesti kuin aito sadevesi.

Keijärven Mansikkapaikan viljelijä Leena Mylläri (kuvassa) ei ollut miehensä Vesan kanssa moksiskaan sateesta. Päinvastoin hellekauden jälkeen taimet kaipasivat kovasti vettä. Kuivalla säällä on kasteltava runsaasti. Kasteluvesi ei kuitenkaan leviä niin tasaisesti kuin aito sadevesi.

Juhannusviikon ensimmäisenä päivänä maisema Keijärven Mansikkapaikalla on harmaa ja vettä vihmoo.
Peltojen vieressä olevassa rakennuksessa viljelijä Vesa Mylläri nojaa ovenkarmiin ja katselee sateeseen. Hän ei kuitenkaan tiiraa pisaroita huolestunein ilmein, päinvastoin.
– Ei täällä ole oikein satanut tarpeeksikaan, isäntä sanoo.
Taivaalta ripsivä vesi on siis kovin tervetullutta. Mansikka ei nimittäin ole ylenpalttisen kuumuuden ystävä. Helteitä seuranneiden viileyden ja sateen ansiosta kaikki marjat eivät kypsy ennenaikaisesti, joten ne ehtivät kasvattaa vielä kokoaan, ennen kuin poiminnan hetki koittaa.

Helle pani pökköä pesään

Tänä kesänä mansikkasato on päästy korkkaamaan ennätyksellisen aikaisin. Alkukesän helteet tuuppasivat kasvit vinhaan kasvuvauhtiin.
– Pirkanmaalla poiminta aloitettiin viime viikolla, puutarha-agronomi Marja Kallela Etelä-Suomen Pro Agriasta kertoo.
Muuallakin Etelä-Suomessa mansikkakausi on jo käsillä. Etelä-Suomen Pro Agrian puutarha-agronomi Tiina Hovi-Pekkasen mukaan eteläisillä seuduilla kypsää mansikkaa saadaan tällä viikolla kohtalaisen paljon.
– Harvoin on saatu myyntiin asti näin paljon näin aikaisin, hän toteaa.
Ensimmäiset mansikat ovat varhaislajikkeiden marjoja, ja ne ovat kypsyneet pääosin harson suojissa.
Keijärven Mansikkapaikalla apajille käytäneen vasta juhannuksen jälkeen, koska tilalla ei ole tänä kesänä myytävänä varhaislajikkeita. Kokeilluista varhain kypsyvistä lajikkeista ei nimittäin ole löytynyt myytäväksi kelpaavaa sorttia.
Ensimmäisiä satseja Mansikkapaikan työntekijät poimivat itse ja myyvät suoramyyntinä tilaltaan. Poimimaan saapuvat asiakkaatkin pääsevät heti pellolle, mikäli kypsää marjaa riittää.
– Jos ilmat lämpenevät oikein kunnolla taas, mansikoita alkaa kypsyä nopeasti, Vesa Myllärin viljelijäkumppani Leena Mylläri sanoo.
Harvinaisen lämpimät loppukevät ja alkukesä saivat mansikat kukkimaan nopeasti. Hellejakso ei sinänsä ollut mansikalle turmiollinen, mutta lämpimän kauden vuoksi kukinta meni pikaisesti ohi. Niinpä marjat saattavat jäädä pieniksi, mikäli kypsyminen ei nyttemmin hidastu.
Kuumuuden vaarana on sekin, että tuholaiset lisääntyvät huimasti.
– Mutta meillä ei silti ollut varsinaisen pahaa tuholaiskesää tai -alkukesää, emäntä sanoo helpottuneena.
Keväällä myös säästyttiin halloilta.
Ennen kuin helteistä oli tietoakaan, viljelijöiden mietteet olivat tyystin toiset kuin nyt. Kevät oli nimittäin tänä vuonna myöhässä, ja epäiltiin, että kasvukausi viivästyy.
Kun sitten aurinko puski yllättäen säteitään, oli pantava töpinäksi. Kuiva kausi teetti valtaisan kastelu-urakan.
Helteiden jälkeen koittanut viileys ja sade eivät kuitenkaan säikyttäneet lämmön syleilemiä kasveja. Mansikka kaipaakin vettä.
– Se on eri asia, että tulee vähän vettä vähän väliä, kuten viime kesänä, isäntä toteaa.
Jatkuva, lätäköitä muodostava sade on yleensä murheenkryyni, koska mansikalla on arka juuristo.

Kiusankappaleet ottavat osansa

Mansikan tyypillisimmät kiusanhenget ovat home, kasvitaudit ja tuholaiset.
Home ei ole tänä kesänä liiemmin kiusannut Mansikkapaikkaa, koska kukinta-aika oli kuiva. Home nimittäin pesiytyy kukkapohjukseen ja jatkaa tihutöitään kypsyvässä marjassa. Loppusadon kohtaloa ei vielä tiedetä, sillä home voi pesiytyä terveestäkin kukasta syntyvään marjaan.
Taudit äityvät jylläämään erityisesti silloin, jos viljelykierto ei ole kunnossa. Ennen kuin uudet taimet istutetaan, pellolla on kasvatettava jotakin toista kasvia kuin mansikkaa.
Myllärit viljelevätkin pelloillaan parin vuoden ajan muita kasveja, ennen kuin istuttavat uudet mansikantaimet. He käyttävät kotimaisia taimia, jotka eivät tee ensimmäisenä vuonna lainkaan marjaa. Satoa saadaan kolmisen vuotta, minkä jälkeen on taas aika pitää tauko.
Keijärven Mansikkapaikalla on vuosittain osa pelloista levossa.
Välivuonna päästään eroon myös monivuotisista rikkakasveista.
Torjunta-aineet helpottavat viljelijän taistoa tauteja ja tuholaisia vastaan, mutta nekään eivät täysin pelasta harmeilta. Kypsymisajan lähestyessä aineita ei saa enää levittää kasveihin.
– Emmekä muutenkaan halua niitä aineita ylenpalttisesti käyttää, emäntä miettii.
Kasvinjalostuksen avulla mansikoita on koulittu kestämään entistä paremmin säitä sekä vastustamaan tauteja.
– Senga Sengana oli sellainen, että jos tuli iso sade, se suurin piirtein liukeni. Polka kestää sadetta sitä paremmin, isäntä muistelee.
Kehitetyt lajitkin taantuvat ajan myötä, joten jalostustyön on jatkuttava koko ajan. Jalostus näkyy pikemmin uusina lajeina kuin yksittäisten lajien kehittymistä aiempaa paremmiksi.
Halla tuottaa eniten murhetta kukinta-aikaan. Siitä voi selvitä harsoin ja kasteluin. Kastelu tepsii, koska lämpötilan laskiessa pakkaselle kasvin pintaan muodostuu jäätä. Jäätyvä vesi luovuttaa lämpöä, mikä suojaa kasvin solukkoa. Sadetus lopetetaan vasta sitten, kun jää on sulanut kasvin pinnalta.
Toisaalta liika kuumuus on mansikalle pahaksi.
– Mansikka on loppujen lopuksi viileän ilmaston kasvi, Vesa Mylläri sanoo.
Myös myyrät ovat mansikanviljelijän riesana.
– Myyrät ovat järjestelmällisiä. Ne etenevät penkkiä pitkin, Vesa Mylläri kuvailee.
Mylläreiden tiluksia myyrät eivät ole kiusanneet sen jälkeen, kun tuulihaukka pesiytyi lähistölle muutama vuosi sitten.
– Kauriistakin on ollut iso riesa joillakin viljelmillä, isäntä tietää.
Villi luonto ei kuitenkaan ole ainoa viljelijän vastus. Myllärit harmittelevat, että seudulla liikkuu kesäöisin nuorisoa popsimassa punaisia herkkuja parempiin suihin. Pahimmillaan häiriköt aiheuttavat tuhoa pelloille tai koneille.

Satoaika on äkkiä ohi

Pikainen kukinta enteilee äkkiä ohi pyrähtävää satokautta.
– Kyllä satokausi heinäkuussa loppuu. Tällä hetkellä vaikuttaa, ettei elokuun puolella ole poimittavaa, Leena Mylläri povaa.
Viileys voi tosin hieman hidastaa marjojen kypsymistä ja siten pidentää marjoja tuottavaa aikaa.
Koko Suomessa satoaika vaikuttaa pyyhältävän äkkiä ohi.
– Siksi kannattaa laittaa pakastemarjoja hyvissä ajoin, Tiina Hovi-Pekkanen vinkkaa.
Mylläreiden tilalla viljellään keskimittaisen kauden lajikkeita. Satokausi ei siten ole normaalivuonnakaan yhtä pitkä kuin tiloilla, joilla viljellään niin alku-, keski- kuin loppukesänkin lajikkeita. Tuollaisilla tiloilla kausi voi parhaimpina vuosina kestää parikin kuukautta.
Viljelijä joutuu kulloisenkin kesän lisäksi kantamaan huolta tulevien vuosien sadoista. Pitkä ja lämmin syksy on eduksi, sillä sen aikana kasvi ehtii hyvin kehittää kukkasilmuja. Tällöin taimi on oivissa lähtökuopissa keväällä koittavaa kasvuaikaa varten.
Jos tuhoeläimet pääsevät lisääntymään kovasti syksyllä, keväällä on jo valmiiksi odotettavissa kenties terhakkakin tuholaiskanta.
Talvi tuottaa oman jännityksensä. Jos kovat pakkaset iskevät ja lunta on vähän, mansikka on vaarassa paleltua. Se tietää kukatonta kevättä tai pahimmillaan kuollutta tainta.
Koko vuosi siis pitää mansikanviljelijän varpaillaan.
– Mutta me olemme niin kauan toimineet mansikoiden kanssa, ettemme ihan vähästä hätkähdä, emäntä naurahtaa.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?