Päiväkoti sukelsi blogin valtakuntaan

Kyläsepän päiväkoti on hypännyt bittimaailmaan. Hoitopaikan lasten tarinoimat sadut päätyvät nimittäin blogiin. Digiajan pienokaiset myös lavastavat tarinoiden kohtauksia ja ottavat niistä valokuvia netin syövereihin.
Sanni Kultala (vas.), Joose-Matias Jokinen ja Henriikka Maso katselevat näppäämiään valokuvia tietokoneen ruudulta. Heidän on valittava onnistuneimmat kuvat blogiin esille pantaviksi. Latentarhanopettaja Riina Salonen kertoo, että päiväkodissa yksi harjoiteltavista mediataidoista on juuri otosten valikointi kuvien paljoudesta.

Sanni Kultala (vas.), Joose-Matias Jokinen ja Henriikka Maso katselevat näppäämiään valokuvia tietokoneen ruudulta. Heidän on valittava onnistuneimmat kuvat blogiin esille pantaviksi. Latentarhanopettaja Riina Salonen kertoo, että päiväkodissa yksi harjoiteltavista mediataidoista on juuri otosten valikointi kuvien paljoudesta.

Vauhdin hurmaa ja riemukkaita hetkiä piisaa kilpa-autoradalla, vapputorilla ja delfinaariossa.
Siellä seikkailevat blogisatujen hahmot Taika, Kaura ja Zein.
Tarinaa lennättävät hetkeäkään haparoimatta Joose-Matias Jokinen, Sanni Kultala ja Henriikka Maso, kolme Kyläsepän päiväkodin esikoululaista.
Riehakkaat juonenkäänteet viritettyine kilpa-autoineen eivät haihdu saman tien muistojen virtaan. Ne tallentuvat tietokoneen tekstitiedostoon, kun lastentarhanopettaja Riina Salonen liidättää sormiaan näppäimistöllä ja yrittää pysyä satuilussa mukana.
Teksti ei liioin jää ummehtumaan tietokoneen kansioiden uumeniin, vaan valmistuttuaan se nepataan nettiin päiväkotien yhteiseen satublogiin.

Ensi sysäys lähti  Japanista

Taikatarinat-blogi sai alkunsa jotakuinkin vuosi sitten.
Sen synty ulottuu Suomesta maailman toiselle puolelle Japaniin asti.
Blogin luomista edelsi kuitenkin vielä eräs seikkailu. Tutkijapariskunta Tokion lähistöltä saapui vuodeksi Suomeen ja toi mukanaan sikäläisten lasten loihtimat piirroshahmot.
Pitkin Suomea kiertäessään pariskunta kuvasi hahmojen reissuja. Esimerkiksi lumihanki oli niille jännittävä kohde. Kuvista tutkijat kokosivat blogia.
Puuhastaan innostuneena pari otti yhteyttä Pelastakaa Lapset ry:hyn. Aloitettiin blogiprojekti, jossa on tällä hetkellä mukana yksi japanilainen päiväkoti ja kuusi suomalaista hoitopaikkaa Tampereen lähiseuduilta.
Lempääläläisen Kuusimäen päiväkodin lapsoset loihtivat kolme satumaista hahmoa, Taikan, Kauran ja Zein. Ne seikkailevat jokaisen päiväkodin kertomuksissa.
Kyläsepän päiväkodin väki tulosti piirroshahmot tietokoneelta valokuvausta varten, ja niin satuilu alkoi.
– Me kirjoitimme ensimmäiset tarinamme viime syksynä, Riina Salonen kertoo.
Kyläsepän päiväkodista bittiavaruuteen päätyy tarinoita melko harvoin. Lapset kyllä sepittävät satujaan innokkaasti, mutta ne eivät siirry joka kerta nettiin asti.
– Tuolla ilmoitustaululla hahmot seikkailevat enemmän kuin blogissa, Salonen viittaa tauluun, johon otukset on kiinnitetty talteen.

Askel kerrallaan kohti blogia

Kun Joose-Matias, Sanni ja Henriikka ovat saaneet vauhdikkaan satunsa päätökseen, Salonen kehottaa heitä pohtimaan nimeä sadulle.
Kukin sepittää omansa, ja Sannin ehdotus Taikan, Kauran ja Zeinin vappu valitaan kehujen kera.
Seuraavaksi lapset lähtevät etsimään rekvisiittaa ja lavastamaan tarinan kohtauksia kuvitusta varten.
Sanni ja Henriikka somistavat hahmoille vappuisen ympäristön, ja Joose-Matias loihtii aitoa autokilpailun tunnelmaa.
Pienet sormet näppäävät asetelmista kuvan pokineen digikameralle, minkä jälkeen lapset siirtävät otokset tietokoneelle opettajansa opastuksella.
Joose-Matiakselle ja Henriikalle kuvaaminen on jo kotoa tuttua puuhaa. Sanni oppi uuden taidon päiväkodissa.
Joose-Matiaksesta lavastettujen, itse sommiteltujen kuvien ottaminen on hauskaa.
– Silloin kuvasta tulee ihan omanlainen, hän iloitsee.
Oma taitonsa on valikoida kuvapaljoudesta miellyttävimmät kuvat. Se on niin ikään lasten askare.
Ennen blogin päivittämistä opettajan on kuitenkin vielä käännettävä satu englanniksi – tämä siksi, että lapset kaukana Japanissakin voisivat nauttia otusten pohjolassa kokemista riemuista.
– Englantihan on maailman isoin ja paras kieli, jota joka puolella maailmaa osataan, Joose-Matias hihkaisee neuvokkaasti.
Kun kaikki sadun osat ovat valmiina, opettaja siirtää kokonaisuuden blogiin.
Ilo ei pääty tähän, vaan tarinan valmistuttua lapset voivat ihastella tuotostaan blogin sivuilta. Sitä varten päiväkodin salissa on smart board eli suuri tietokonekuvaa heijastava taulu, jossa on kosketusnäyttö. Samalla voidaan tutkailla muiden tekemiä tarinoita.
Kyläsepän päiväkodissa blogisatuja veistellään niin isolla porukalla, parin hengen ryhmissä kuin yksinkin. Näin kukin pääsee kokeilemaan itselleen sopivimpia tapoja tarinoida.
– Joillekuille kerronta on hankalaa, kun on tietyt hahmot. Toisille se taas on helppoa. Jotkut tykkäävät eniten kertoa, toiset taas kuvata, Salonen kertoo.
Joose-Matiakselta ainakin tarinaa syntyy. Vapputarinaakin sepiteltäessä hänen mielikuvituksensa loihti pitkät pätkät seikkailua.
– Blogiin tarinointi on hauskaa, ja sitä voi tehdä milloin tahansa. On kivaa, kun saa keksiä tarinan omasta päästään. Tämä ei ole yhtään vaikeaa vaan semmoista kivaa työtä, pikkumies riemuitsee.
– On mukavaa, kun moni saa tehdä blogia, Sanni kiittelee.

Sopiva annos mediaa

Blogin pito on vain yksi osa Kyläsepän päiväkodin mediakasvatusta.
Päiväkodin pienokaiset ovat tutustuneet mediamaailmaan esimerkiksi mainosten avulla. Niitä on tutkailtu, ja lapset ovat luoneet myös omia mainoksiaan.
– Olemme myös puhuneet siitä, mikä on totta. Esimerkiksi lastenohjelmassa keijulle kasvaa siivet, mutta tosi elämässä niin ei käy, Salonen kertaa.
Päiviin on sisällytetty myös valokuvausta.
Eräs päiväkodin tavoitteista on pohdiskella, kuinka lapset voisivat vaikuttaa omaan päiväkotiarkeensa. Valokuvaus on ollut tässä apuna: lapset ovat havainnoineet päiväkotipäiviään kamera hyppysissään.
– Olemme harjoitelleet, mitä on fiksua kuvata ja mitä kuvia säästetään.
Naperot ovat myös opetelleet tiedonhakua netistä. Kaikessa mediatouhussa yritetään pitää mukana sopiva kriittisyys.
Mediaopetuksen tarvetta varhaiskasvatuksessa tukevat myös blogiprojektissa mukana olevan Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitoksen havainnot. Laitoksella on esimerkiksi todettu, että kännykkäkulttuuri tulisi oppia jo esikouluiässä.
– Nykylapset ovat syntyneet tähän digiaikaan, Salonen selittää.
Sopivanlainen digitaalikäyttäytyminen on siis opittava tekniikan kehityksen mukana. Mitä nuorempina lapset tarttuvat vimpaimiin, sen varhemmin heidän tulisi myös opetella käyttämään niitä asianmukaisesti.
Lasten vanhemmat ovat suhtautuneet bloggailuun myönteisesti. Kyläsepän päiväkotiveitikoiden isät ja äidit eivät kuitenkaan halunneet lastensa kuvia ja nimiä nettiin.
– Täytyy toki kunnioittaa vanhempien toiveita, Salonen sanoo.
Kyläsepän lapset ovat iloinneet blogista, mutta mahtipontista suosiota se ei ole silti saanut.
– Esimerkiksi Helapuistossa Hervannassa tarinat ovat hypänneet osaksi arkipäivän leikkejäkin ja blogi on herännyt eloon hurjan paljon kovemmalla vauhdilla kuin meillä.
Kyläsepän väki satsaa mediakasvatukseen muttei hehkuta sitä ihmeellisen erikoisena. Siihen pureudutaan kuten muihinkin päiväkodin tehtäviin.
– On tärkeää, että näistä puhutaan, mutta elämä ei saisi teknistyä liikaakaan. Mielestäni tietotekniikka on hyvä renki mutta huono isäntä, Salonen tiivistää.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?