Paul Dockree on vieraillut Suomessa vuosikymmenten ajan, mutta maamme asukas hän on ollut vasta puolisen vuotta. Jo kuuden kuukauden aikana hänestä on alkanut tuntua, että uusi koti on löytynyt.
Brittimies Paul Dockree kävi Suomessa ensi kertaa vuonna 1971.
Suomi ei siis ole hänelle maana uusi näky, vaikka rivitaloasunto Vuorentaustassa onkin ollut koti vasta kuuden kuukauden ajan.
Dockreen vaimo Aila on kotoisin maamme kamaralta, mikä on tuonut miehen vierailulle jos toisellekin tänne pohjolaan.
Jo pari vuotta pariskunta on asunut täällä pätkiä kerrallaan.
Päätös tänne asettumisesta syntyi, kun Dockree alkoi tuntea tyytymättömyyttä Isoa-Britanniaa kohtaan. Koska kumpikaan ei enää huhki työelämässä, aika oli sopiva muuttoon.
Dockreen oma sukupuu on miehelle mysteeri. Isäänsä hän ei ole tuntenut koskaan. Lapsuutensa hän vietti lastenkodissa ja sittemmin sijaisperheessä.
Niinpä juuret eivät maanneet tiukasti brittimaaperässä.
– Kun kuljen tuolla ulkona puiden ohi ja näen niiden juuria, ajattelen, että nämä ovat nyt juureni.
Suomi otti hyvin vastaan
Tuoreella asukkaalla riittää kehuja uudelle kotimaalle.
Tummaihoinen Dockree hämmästelee, kuinka hyvin hän on säästynyt suunpieksennältä Suomessa.
Pikemminkin hän toruu brittejä rasistisista letkautuksista.
– Isossa-Britanniassa minua on esimerkiksi käsketty painumaan kotimaahani. Sellainen on ihan älytöntä. Mikä se kotimaa sitten olisi, jos ei Iso-Britannia? Siellä minä olen syntynyt.
Dockree vaimoineen ihmettelee, että jopa vuosikymmenten takaisella suomalaisella maaseudulla vastaanotto oli miellyttävä.
– Muutamat mustapekkakommentit eivät ole haitanneet. En ole kohdannut todellista ilkeyttä. Suhtaudun diplomaattisesti ja rauhallisesti, jos kohtaan satunnaista röyhkeyttä.
Suomessa mies jaksaa ihastella ihmisten ystävällisyyttä. Naapurusto on uhkunut miellyttävää suhtautumista Euroopan tuulten tuomaan asukkaaseen.
Lähistöllä asuvat puhuvat myös mainiota englantia. Dockree harmitteleekin, ettei hänen kielensä taivu vielä suomen lauseisiin. Halua oppia kyllä olisi, mutta mies valittelee huonoa kielipäätään. Niin ikään lähes tyystin olematon kieltenopetus hänen käymissään brittikouluissa on estänyt kielivainun kehittymistä.
– Naapureiden englannin kielen taito on hemmotellut minut pilalle, hän naurahtaa ja toteaa, ettei pihapiirissä ole syntynyt pakkorakoa puhua suomea.
Kotimaastaan hän ei olekaan kaivannut juuri muuta kuin englannin kieltä. Miestä kismittää, ettei hän ymmärrä suomenkielisiä uutisia. Suurten uutistapahtumien aikaan hänen on turvauduttava internetiin tai television kansainvälisiin uutiskanaviin.
– Luulin, että ikävöisin Britanniassa pidettäviä hevoskilpailuja. Mutta tänne muutettuamme en olekaan kaivannut niitä.
Uudessa kotimaassa miestä miellyttävät myös tietyt sosiaaliset säännöt, joita ihmiset noudattavat.
– Täällä esimerkiksi ilmoitetaan etukäteen, jos ollaan tulossa kylään.
Dockree kertoo, että brittisanonta ”elää toisten taskuissa” kuvastaa tilannetta, jossa ihmiset äityvät tunkeileviksi.
– Täällä ei eletä toisten taskuissa.
Viis kivettyneistä ennakkoasenteista
Uudisasukas ei usko stereotypioiden voimaan.
Hän tuumaa, että ihmisillä on kova taipumus luottaa stereotypioihin.
– Se on typerää.
Hän kuitenkin myöntää itsekin sortuneensa joskus stereotyyppiseen ajatteluun.
– Aikanaan saatoin suhtautua suomalaisiin juoppoihin ja mustalaisiin stereotyyppisten käsitysten mukaan. Se oli epäreilua.
Nykyään Dockree välttää nojaamasta tällaisiin ajatuskulkuihin. Mies alleviivaa, että ulkokuorta katsomalla ihmisestä ei voi päätellä hivenen vertaa.
Sunnuntaina vietetään J. V. Snellmanin ja suomalaisuuden päivää. Mutta mitä on suomalaisuus?
Jottemme me suomalaiset nojaisi vain kivettyneisiin käsityksiin itsestämme tai muiden luutuneisiin mielikuviin meistä, kysykäämme Paul Dockreelta, miten suomalaisuus näkyy muutamissa aihepiireissä. Hän väistää stereotypiat, eikä välttämättä edes tunne niitä. Dockree puhuu ainoastaan kokemuksensa äänellä.
Ruoka
– Suomalainen ruoka on herkullista, mies ylistää.
– Shoppailen täällä pelkästään silmillänikin. Täällä markettien tarjonta on todella hyvä. Esimerkiksi paikallisten supermarkettien lihahyllyt ovat sellaisia kuin parhaissa kaupoissa Britanniassa. Ja minä tiedän, mistä puhun, sillä olen työskennellyt ruoka-alalla.
– Voisin viettää tunteja kauppahallissa Tampereella.
– Suomalaisesta ruuasta makkara on suosikkini. Brittimakkarat eivät tunnu minkään sortin makkaroilta sen jälkeen, kun on maistanut suomalaisia versioita, Dockree kehuu.
Luonto
– Kävelen Suomessa välillä suorastaan suu auki. Esimerkiksi tuossa läheisellä kukkulalla on upea näköala.
– Jopa täkäläinen valo on erikoinen miehelle, joka on tottunut Lontooseen.
– Suomessa luontoa on joka puolella. Eläimiä näkee koti-ikkunastakin. Luonto on lähellä, ja sitä voi koskettaa. Täällä olo on kuin Liisa Ihmemaassa -tarinassa: yhtäkkiä edessään voi nähdä jäniksen.
– Aluksi hyttyset ärsyttivät minua kamalasti, mutta nyt alan jo tottua niihin.
– Nyt olen jo nähnyt kaikki vuodenajat täällä, ja minulla alkaa olla niistä aiempaa selkeämpi kuva, Dockree kertoo ja toteaa pitävänsä valtavasti talvesta.
Ihmiset
– Ihmiset ovat aika hiljaisia. Tosin Aila-vaimon perhe ei ole kovin hiljainen, Dockree naurahtaa.
– Kun ihmisten ohi kulkee, he tuijottavat, mutta se on minusta ihan ok.
– Naapurimme ovat olleet todella mukavia ja auttavaisia.
– Olen yrittänyt ymmärtää sanaa sisu. Luulen jo käsittäväni sen, vaikken osaisikaan kääntää sitä englanniksi.
– Täällä on selvittävä vaikeuksista. Vaikkapa lumiauran tullessa vastaan ihmiset vain väistävät. Britit varmaan säikähtäisivät sitä kuin mörköä, mies virnistää.
– Kun elämä täällä heittää ongelmia eteen, niitä väistetään, niistä selvitään ja sitten jatketaan eteenpäin. Sitä se sisu taitaa olla.
Perhe
– Minulla ei ollut perhettä elämäni ensimmäisinä kahdeksana vuotena. Sijaisperheeni oli rakastava ja huolehtiva, mutta perheenjäsenet olivat aika itsenäisiä.
– Täällä on ollut ihana nähdä suhteiden läheisyys. Esimerkiksi yhden Ailan sisaruksen tultua kipeäksi Aila lähti huolehtimaan hänestä. Täällä olen nähnyt ihmisten välillä hienon yhteyden.
– Olen saanut kokea kuuluvani perheeseen Suomessa. Olen ollut onnekas, kun olen saanut kasvattiperheen ja nyt sitten perheen Suomessa.
Työnteko
– Uskon, että suomalaiset ovat hyviä työntekijöitä.
Dockree nojaa arvailuihin, sillä hän ei ole koskaan työskennellyt pohjolassa.
– Suomalaiset työskentelevät todella hyvin erilaisissa sääoloissa.
– Kerran ollessamme ravintolassa Tampereella näin, kun työmiehet olivat korjaushommissa surkeassa säässä. Ajattelin, että Britanniassa työmiehet olisivat varmaan jääneet kotiin. Ilmastonne vaatii toisenlaista työetiikkaa.
– Olen myös ylpeä suomalaisesta koulutuksesta.
Minäsuhteemme
– Suomalaiset eivät ole epävarmoja, Dockree lausuu ja hämmästyy kuullessaan, että stereotypioiden mukaan asianlaita olisi juuri päinvastoin.
– Näin kerran kaupassa koulupoikia. He vaikuttivat hyvin varmoilta itsestään. He tiesivät, mitä halusivat. Brittilapset hakisivat varmaankin enemmän tukea toisistaan.
Mielikuvan suomalaisten vaatimattomuudesta Dockreekin allekirjoittaa.
– Täällä on paljon lahjakkaita ihmisiä, mutta he eivät tuo itseään esiin.
Yhteiskunta
– Aila on huolehtinut virastoissa asioimisen täällä. Ollessani hänen mukanaan en ole koskaan kokenut asiointia epämiellyttäväksi.
– Virastoissa ollaan avoimia ja ystävällisiä. Britanniassa olen ollut ehkä kerran poliisilaitoksella, ja tunnelma siellä oli uhkaava. Suomalaisella poliisiasemalla on rauhallinen ilmapiiri.
– Toki suomalaisessa yhteiskunnassa on samoja ongelmia kuin missä tahansa.
– Kuulimme, että tilastollisesti Suomi on väkivaltainen maa. Täällä ei kuitenkaan tule tosi elämässä tunnetta väkivaltaisuudesta.
Vapaa-aika
– Näytätte todella nauttivan urheilusta.
– Televisiosta näkyy kaiken maailman lajeja, ja aina ajattelen, että minä en koskaan ryhdy tuohon, mies nauraa ja toteaa pysyttelevänsä pyöräilyssä ja kävelyssä.
– Vaikuttaa, että alkoholin käyttö on mennyt Suomessa parempaan päin. Aiemmin puhuttiin paljon huonojen elintapojen aiheuttamista ennenaikaisista kuolemista, mutta minusta tuntuu, ettei tilanne ole enää niin huono kuin joskus. Olen ylpeä näkemistäni vanhoista ihmisistä, jotka liikkuvat ahkerasti.
