Kaupunki ja valtio turvautuvat tievaurioiden paikkailuun, sillä rahat eivät riitä perusteellisiin korjaustöihin

Renkaan alla rytisee

Kevät on jälleen paljastanut aimo joukon kuoppia ja uria teissä. Rahakirstujen huutaessa eioota on tyydyttävä antamaan vaurioille tekohengitystä. Ajoneuvon kuljettajallakin on vastuunsa: tieliikennelaki velvoittaa hänet varovaisuuteen ja huolellisuuteen.
Kunnossapitotyöntekijä Veli-Matti Uusi-Piuharilla riittää hommia. Viime viikolla hän paikkaili asfalttiin kuluneita kuoppia Simotuntiellä. Työsaralle ei loppua näy, ja hätäpaikatut kohdat vaurioituvat uudelleen, kun tietä ei korjata kunnolla pohjiaan myöten.

Kunnossapitotyöntekijä Veli-Matti Uusi-Piuharilla riittää hommia. Viime viikolla hän paikkaili asfalttiin kuluneita kuoppia Simotuntiellä. Työsaralle ei loppua näy, ja hätäpaikatut kohdat vaurioituvat uudelleen, kun tietä ei korjata kunnolla pohjiaan myöten.

Kaupungin liikenneväylien kunnossapitoyksikkö elää tievaurio-ongelmiensa keskellä kädestä suuhun -periaatteella.
Uusien teiden rakentaminen haukkaa suurimman palan Ylöjärven tierahojen kakusta.
Siksi korjaustöissä on tyydyttävä hätäpaikkailuun. Kuoppien täyttö on kuin laastari, joka peittää huonokuntoisen kohdan hetkeksi. Pian alla kytevä ongelma näyttää sarvensa uudelleen ja vääntää tien taas kuhmuroille.
Jotta vaurio saataisiin kunnolla kuriin, tie pitäisi uusia perusteellisesti.
Kaupunki kustantaa korjaustyöt kaikkeen tietyöhön varatusta käyttörahasta sitä mukaa kuin pikakorjailuja tehdään.
– Vanhoilla teillä on niin paljon korjattavaa, että niille pitäisi saada omat määrärahat, tiemestari Risto Patala tuskailee.
– Nyt emme voi muuta kuin tasoittaa ja täyttää vaurioituneita kohtia.
– Uutta vain rakennetaan, mutta vanhoja, rikki meneviä teitä ei saada kuntoon.

Kaupunki vastaa kaava-alueesta

Ylöjärven kaupunki vastaa kaava-alueen teistä.
Ne on luokiteltu kolmeen ryhmään, jotka määräävät kunnostustöiden tekojärjestyksen ja väylille asetetun laatutason.
Ensimmäiseen luokkaan kuuluvat pääkadut ja yhteiskunnallisesti tärkeät katuosuudet. Ykkösryhmään lukeutuu vaikkapa Mikkolantie.
Toisen luokan kokoojakadut ovat teitä, jotka johtavat asuinalueilta pääväylille. Tämän luokan katuja ovat esimerkiksi Koulumäentie ja Asuntilantie.
Kolmannessa luokassa ovat asunto- ja tonttikadut.
Tievauriot kiusaavat Patalan mukaan ympäri Ylöjärveä. Hän antaa kurjan esimerkin Siivikkalasta, jossa Vasamajärventiellä ojarumpuja on ollut suorastaan poikki.

Liikenne kuluttaa, routa vääntelee

Puutarhakaupungin teitä vaivaavat kolmen perustyypin vauriot.
– Täällä on paljon väärin rakennettuja rumpuja, Patala selittää syytä yhteen vauriotyyppiin.
Kun ojarumpua ei ole tehty oikein, sen ympärillä routiva maa kohoaa, ja näin rummun kohdalle syntyy tien poikki kulkeva kuoppa.
Rummun päälle muodostunut kuoppa täytetään kivituhkalla. Mursketta kaupunki ei enää käytä.
– Jos työ tehtäisiin murskeella, kuukauden päästä roudan sulaessa kuoppakohta kohoaisi ja joutuisimme menemään uudestaan korjaamaan sitä.
Liikenne kuluttaa ylimääräisen kivituhkan sitä mukaa kuin routa sulaa ja rumpua ympäröivä kohouma laskee.
Toinen tyypillinen tievaurio on tavallinen kuoppa. Sellainen syntyy, kun liikenne kuluttaa vanhaa tietä. Usein renkaan nasta irrottaa tiestä palasen, minkä jälkeen pikku kolon päältä kulkevat autot hiovat kuoppaa hiljalleen suuremmaksi.
– Koloja täytetään öljysoralla ja asfalttimassalla, Patala sanoo ja kertoo, että homma hoituu lapiopelillä.
Kolmas perinteinen riesa on ruutumaiseksi kulunut asfaltti.
Se syntyy, kun sulamisvedet kertyvät tien pohjarakenteisiin. Kun tienpohja sitten vuoroin sulaa, vuoroin jäätyy, tien pinta elää. Sulan aikaan vettynyt tienpohja antaa periksi, jolloin raskas liikenne painaa pintaa epämuotoiseksi.
– Ruuduttuneista kohdista poistetaan murtunut asfaltti ja aukko täytetään.
– Roudansulamisaikaan joudumme myös johtamaan tulvavesiä ja aukomaan rumpuja. Tätä työtä on ollut runsaasti tänä vuonna, Patala lisää.

Valtiokin tyytyy ensiapuun

Valtio puolestaan vastaa pääteistä, kuten valtatie kolmesta ja kantatie 65:stä. Valtion työsarkaa on myös alempi tieverkko, johon lukeutuu esimerkiksi tie numero 2773 eli Viljakkalantie.
Valtion teiden tilanne on yhtä kurja kuin kaupunginkin väylien. Rahasta on pulaa, joten perusteellisia korjaustöitä ei voida tehdä.
– Valtio ei välttämättä tee vaurioille mitään. Odotamme, että routa sulaa ja kuprut laskevat. Jos teillä on liikenneturvallisuutta vaarantavia kohteita, niille voidaan antaa ensiapua, kertoo Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kunnossapitopäällikkö Heikki Ikonen.
Hänen mukaansa perusteellisia parannuksia voidaan tehdä tänä vuonna varsin vähän koko valtakunnassa. Päällystekorjauksia sen sijaan on jonkin verran luvassa, muun muassa kolmostielle.
Hiukan valoa on kuitenkin tunnelin päässä Pirkanmaalla. Tampereen seudulla alkaa nimittäin toukokuussa viisivuotinen KIMPPA-päällystepaikkausurakka, joka ulottuu myös Ylöjärvelle.
Siihen on varattu noin miljoona euroa vuotta kohden.
Urakan aikana kartoitetaan paikkausta kaipaavia kohteita ja korjataan niitä järjestelmällisesti.

Tiekunnat huolehtivat yksityisteistä

Yksityisteiden kunnossapito on tiekuntien asia.
– Yksityisteiden on oltava kunnossa kuten muidenkin teiden. Niitä koskevat tienpitäjän yleiset velvollisuudet, Risto Patala sanoo.
– Tien pitää olla ajettavassa kunnossa, ja vaaranpaikat pitää merkitä.
Tiekunnan perustavat kiinteistöjen omistajat, jotka tarvitsevat yksityistietä.
– Tiekunnan puheenjohtaja vastaa viime kädessä tiestä, Patala sanoo.
Moni tiekunta on tilannut isännöitsijän huoltamaan tietä, mutta joillakin yksityisteillä tiekuntalaiset pitävät raittinsa kunnossa itse.
Ylöjärven kaupunki on kuitenkin tehnyt hoitosopimuksia, jotka koskevat yli kolmeakymmentä yksityistietä. Yhteismittaa sopimusteillä on reilut seitsemänkymmentä kilometriä.
Kaupunki huolehtii sopimusteiden kunnossapidosta, mutta vastuun kantavat edelleen tiekunnat.
Lisäksi teistään itse huolehtivat tiekunnat voivat anoa kaupungilta avustusta.
Tiekuntien osakkaat maksavat kunnossapidosta sen mukaan, missä kohtaa raittia kukakin asuu ja kuinka paljon kukakin tietä käyttää.
– Siihen on hyvinkin tarkat laskusäännöt.

Kuljettajan on ennakoitava

Kaupungille ropsahtelee vuodessa parisenkymmentä valitusta ajoneuvovahingoista, jotka ovat koituneet teiden huonosta kunnosta.
Tieliikennelaki kuitenkin velvoittaa ajoneuvon kuljettajan ottamaan olosuhteet huomioon sekä olemaan varovainen ja huolellinen, jotta vältyttäisiin vaaralta tai vahingolta.
Niinpä läheskään kaikki valitukset eivät mene läpi.
Mikäli kaupunki ei ole korjannut selvästi vaarallista tievaurioita riittävän ripeästi, se saattaa joutua korvaamaan ajoneuvon kokemat kolaukset. Oikeus ratkaisee kunkin tapauksen.
– Korvattavia tapauksia tulee ehkä pari kappaletta vuodessa, tiemestari ynnää.
Yksityistiellä ajokkinsa rikkonut voi vaatia korvausta tiekunnalta, mikäli tietä ei ole hoidettu asianmukaisesti.
– Toisaalta jos tiellä on vaikkapa painorajoituksia ja joku tulee raskaalla ajoneuvolla ja aiheuttaa tiehen vaurioita, tiekunta voi vaatia rikkojalta korvausta. Tämä toimii kumpaankin suuntaan.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?