Miltä kuulostaisi seuraavanlainen sopimus: osapuoli A suunnittelee omilla varoillaan toimenpiteen, jota se tarjoaa osapuolelle B. Jälkimmäinen kuitenkin korostaa, ettei se sitoudu ottamaan työtä vastaan.
Osapuolen A ottama riski on suuri. Jos B ei ole tyytyväinen, kallis työ on voinut valua täysin hukkaan. Maalaisjärjellä ajateltuna A:n toiminta on jopa hullunrohkeaa.
Ylöjärven kaupunki teki tällaisen sopimuksen rakennusliike Peab Oy:n kanssa reilu kuukausi sitten. Jälkimmäinen oli A, ensimmäinen B ja pelinappulana arvokas Kirkonseudun eteläisen liikenneympyrän alue.
Jotkut sanovat kuviota kyseenalaiseksi, toisissa se herättää epäilyksiä. Ylöjärven Uutiset selvitti, mitä lakiteknisellä sekamelskalla oikein haetaan.
Kuntaliiton lakimies Susanna Ijäs yhtyy näkemykseen, jonka mukaan järjestely on kiinnostava. Vastaavaa tapahtuu kuitenkin hänen mukaansa ympäri Suomea.
– Minun näkemykseni on, että tämä on rinnastettavissa tuulivoimakaavasopimuksiin, hän pohjustaa tutustuttuaan kuusisivuiseen paperinivaskaan.
– Olennainen sisältö on se, että kaupunki sitoutuu aloittamaan kaavoituksen ja rakennusyhtiö maksamaan kaikki selvitykseen liittyvät viulut. Yhtiön esityksiä ei kuitenkaan sitouduta hyödyntämään.
Mitä järkeä tässä on? Ei kai liikeyhtiöiden tarkoituksena ole tehdä hyväntekeväisyyttä?
– Kyllähän yhtiö ottaa tässä suuren riskin, se on selvää. Kiinteistöjen luovuttamisesta ei ole mainittu juridisesti sitovasti yhtikäs mitään.
Ylöjärven kaupunki kertoo sopimuksessa varaavansa omistamansa tontit alustavasti myytäviksi tai vuokrattaviksi Peab Oy:lle ”myöhemmin sovittavilla ehdoilla”. Kaupungilla ei ole lupa neuvotella sopimuksen voimassa ollessa minkään muun rakennusyhtiön kanssa.
Vastaavia tilanteita paljon nähneen Ijäksen mukaan tämä toimintatapa on varsin vakiintunut.
– Monesti kaava on lopulta toteutettu sellaisena kuin yhtiö on sen suunnitellut.
Tontit myydään aika usein samalle yritykselle, mikäli maankäyttö- ja rakennuslain edellytykset kaavan sisällön suhteen täyttyvät.
Hankintalain ulottumattomissa?
Kenties mielenkiintoisin näkökulma asiaan on se, pitäisikö tämänkaltaiset sopimukset kilpailuttaa.
Kaupunginhallituksen jäsen Minna Sorsa (vihr.) esitti, että hankkeesta pyydettäisiin tarjouksia myös muilta rakennusyrityksiltä. Esitys kaatui kannattamattomana.
– Saamani vastaus oli, että hankintalaki ei koske myyntiä, Sorsa kertoo.
Ijäksen mukaan sopimuksessa ei kuitenkaan tarkkaan ottaen myydä yhtään mitään.
– Jos ajatellaan, että yrityksen tavoitteena on saada itselleen tietyt tontit ja urakat, niin totta kai se hyötyy tällaisesta järjestelystä, hän tyytyy toteamaan.
Hankintalaissa todetaan, että se tulee sovellettavaksi silloin, kun hankkijayksikkö toimii ostajana tai vuokraajana. Tässä tapauksessa ei ilmeisesti ole kysymys kummastakaan. Maallikolle sopimuksen perimmäinen olemus avautuu tässä suhteessa hyvin hankalasti.
– Juttelin asiasta hankinta-asiantuntijan kanssa, ja hän totesi sopimuksen kuulostavan äkkiseltään pikkuisen epäselvältä. Epäselvyys syntyi nimenomaan siitä, että luettuna siitä ei oikein saa tolkkua, Ijäs hymähtää.
– Mutta sopimuksessa on kuitenkin selväsanaisesti todettu, ettei se sido kaupunkia kaavoittajana mihinkään, hän lisää painokkaasti.
Peab Oy oli ilmeisesti ainoa taho, joka oli kiinnostunut sopimusalueen kehittämisestä. Kaupunginhallituksen pöytäkirjassa todetaan, ettei muita kiinnostuneita ole. Kaupunginjohtaja Pentti Sivusen mukaan muu kiinnostus ei puolestaan ollut varteenotettavaa.
– Jos alueelle olisi ollut useampi halukas tulija, kilpailuttaminen olisi voinut olla kaupungille yksi mahdollisuus. Silloin olisi voitu palkata kunnan kilpailuttama konsultti tutkimaan eri hankkeiden soveltuvuutta alueelle maankäytön näkökulmasta. Itse yrityksen, jolle tontit luovutetaan, olisi tässäkin tapauksessa valinnut kaupunki, Ijäs spekuloi.
Vastaavaa tehty aiemminkin
Minna Sorsa ei jättänyt kaupunginhallitukselle eriävää mielipidettä Peab-päätöksestä, vaikka olikin itse kilpailuttamisen kannalla. Enemmistön tahtoon taipuminen ei kuitenkaan tarkoita, että hän olisi tilanteeseen tyytyväinen.
– Jos vastaavia sopimuksia tulee jatkossa hallituksen päätettäväksi, aion tehdä saman esityksen joka kerta. Mielestäni kyse on avoimuudesta ja kaikkien toimijoiden asettamisesta samalle viivalle, Sorsa linjaa.
Kirkonseudun sopimus ei ollut kaupungille ensimmäinen laatuaan. Esimerkiksi Soppeenmäen keskustaa kehitetään parhaillaan samanlaisessa yhteistyössä Rakennustoimisto Palmberg Oy:n kanssa.
Kaupunginjohtaja Sivusen ja kaupunkikehitysjaoston puheenjohtaja Mika Kotirannan (kok.) mukaan toimintatapa on täysin normaali.
– Kyse on aiesopimuksesta. Tässä tarvitaan sitoutumista ja satsauksia, minkä vuoksi emme voineet kilpailuttaa sitä. Emmekä myöskään omista kaikkia suunnittelualueen kiinteistöjä, mikä vaikuttaa luonnollisesti asiaan, Sivunen muotoilee.
Varsinainen sopimusalue koskee Kuruntien itäpuolista aluetta, jolla sijaitsee lähinnä kaupungin omia kiinteistöjä. Länsipuolinen alue kuuluu myös asemakaavoituksen piiriin, mikäli yksityisten omistajien kanssa päästään sopuun ja projekti etenee odotetulla tavalla.
Alueella nyt sijaitseville Ryhti-Grillille ja taksiasemalle pyritään suunnittelussa löytämään vastaavat tilat samalta alueelta, mikäli se vain on mahdollista.
– Rakennukset voisivat olla sellaisia 4–5-kerroksisia asuintaloja, joissa alakerroksissa olisi liiketiloja, Mika Kotiranta visioi.
Comments are closed.