Lehmän hyvinvointi takaa huippulaatuisen maidon

Ylöjärven Länsi-Teiskossa ja Poikeluksessa on keitelty viime päivinä monet juhlakahvit. Juhlaan onkin ollut aihetta, sillä melko harvoin elämäntyöstä saa valtakunnallisesti näkyvän palkinnon. Sekä Siukolan että Vesan maitotilat voivat olla syystä ylpeitä saavuttamastaan kunniasta.
Ylöjärveläiset maitotilat saivat hienot diplomit sekä kultaiset mitalit pitkästä työstään ensiluokkaisen maidon tuottajina.
Ylöjärveläiset maitotilat saivat hienot diplomit sekä kultaiset mitalit pitkästä työstään ensiluokkaisen maidon tuottajina.

Länsi-Teiskontien varressa tilaa pitävä Erkki Siukola sekä Poikeluksen Piuharintiellä lehmiä hoitavat Eero ja Heini Vesa kävivät 12. huhtikuuta pokkaamassa Walter Ehrströmin säätiön kultamitalit valtioneuvoston juhlahuoneistossa.
Tunnustukset 25 vuoden aikana tuotetusta ensiluokkaisesta maidosta jakoi maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen.
– Tokihan tällainen tunnustus herättää tunteita. Tämä on palkinto vuosien mittaisesta työstä, Erkki Siukola sanoo.
– Täytyy olla tyytyväinen. Olemme tehneet jotakin oikein, ja työnjälki on huomattu myös muualla, Heini Vesa lisää.

Sopivan pieni määrä lehmiä

Kummallakin maitotilalla on pitkä historia. Erkki Siukola tuottaa maitoa jo kolmannessa sukupolvessa.
– Tilallamme on ollut lehmiä jo vuodesta 1949 lähtien. Navetta rakennettiin vuonna 1950. Sitä ennen pihassa oli jo päärakennus, joka nousi vuonna 1917. Päärakennuksen toinen osa valmistui vuonna 1977, kun menimme Sadun kanssa naimisiin, Erkki Siukola selvittää.
Vesan tilalle ensimmäiset lehmät tulivat 1950-luvun alussa. Eero ja Heini Vesa ottivat maidontuotannon vastuulleen Eeron vanhemmilta vuonna 1986 mentyään sitä ennen naimisiin.
– Koko 25 vuoden urakka on meidän yhteisen työmme tulosta, Eero Vesa toteaa.
Kumpikin tila on keskittynyt pientuotantoon. Lehmiä on ollut aina keskimäärin noin kymmenen. Siukolan tilalla on lisäksi puitu viljaa, jota on jäänyt myös oman tarpeen yli. Siitäkin on siis saatu vähän lisätuloja, kuten myös perheen Markus-pojan tekemästä talviaurausurakoinnista.
Vesan tilalla on puolestaan tuotettu rehua, jonka kerääminen on kuitenkin ulkoistettu.
Erkki Siukolan mukaan lehmät tuottavat maitoa vaihtelevia määriä. Yleensä sitä on saatu keskimäärin noin
60 000–70 000 litraa vuodessa.
– Maidon tuottajahinta on onneksi viime vuosina ollut jopa pienoisessa nousussa. Aiemmin se laski joka vuosi. Toki hintaan voisi tulla vielä paljonkin lisää, Erkki Siukola toivoo.

Eläinlääkäriä on tarvittu harvoin

Eero ja Heini Vesa jatkavat töitä navetassa vuosi kerrallaan.
Eero ja Heini Vesa jatkavat töitä navetassa vuosi kerrallaan.

Heini Vesan mukaan hyvän maitolehmän kasvattaminen vaatii etenkin sitä, että eläimet saavat laadukasta ruokaa. Lisäksi lehmistä on pidettävä mahdollisimman hyvää huolta. Siltikään runsaan maidon saaminen tietystä yksilöstä ei ole koskaan varmaa.
– Se on aika paljon tuurista kiinni. Vaikka lehmä olisi valioluokan sonnin jälkeläinen, se voi olla maidontuottajana ihan onneton. Yhdenkään hiehon maidontuotantokykyä ei voi ennustaa ennen kuin se on poikinut, Heini Vesa selvittää.
– Tuntuu siltä, että negatiiviset asiat periytyvät lehmillä aina, mutta myönteisten asioiden periytymisestä ei ole pienintäkään varmuutta. Nämä ovat henkimaailman juttuja, Erkki Siukola lisää nauraen.
Joka tapauksessa eläimen hyvinvointi on kaiken perusta. Eikä lehmä katso sitä, asuuko se uudessa vai vanhassa navetassa. Tärkeintä on, että eläin voi hyvin henkisesti ja fyysisesti.
– Pyrimme siihen, että lehmät pysyvät terveinä. En edes muista, milloin viimeksi olisin joutunut lääkitsemään utaretulehdusta. Viime vuonna eläinlääkäri taisi käydä yhden ainoan kerran, Heini Vesa muistelee.
Lehmien omistajat ovat tunnettuja siitä, että he tuntevat kaikki eläimensä nimeltä ja ulkonäöltä. Tämä on oikeastaan vaatimus sille, että lehmiä pystyy hoitamaan virheittä.
– Näemme lehmästä heti, jos sillä on jokin vialla. Kun menee navettaan ja lehmä tuijottaa silmiin, tietää lähes tasan tarkkaan, mitä asiaa sillä on, Heini Vesa naurahtaa.

EU toi tiloille paperisodan

Maitotilalla tyypillinen työpäivä alkaa ennen kukonlaulua, yleensä noin kello 4.30.
– Tai ainakin joidenkuiden työpäivä, Heini Vesa sanoo hymyillen ja miestään Eeroa katsoen.
– Heini on aamuvirkku. Minä menen sitten perässä navettaan, kun hommat ovat jo hyvässä vauhdissa. Kyllä siellä silti minullekin töitä riittää, Eero Vesa lisää.
Ei ole väärin väittää, että maitotilalla työt eivät lopu koskaan. Talvella töitä on toki hieman vähemmän kuin kesällä, jolloin lehmät ovat laitumella. Ja jos ei ole muuta tekemistä, voi syventyä paperitöihin.
– EU-byrokratia on tuonut tullessaan hirvittävän paperisodan. Kaikki tilan tapahtumat pitää dokumentoida. Jos esimerkiksi vasikan syntymisestä tehtävä ilmoitus myöhästyy pari kertaa, niin kohta on tarkastaja pihassa tutkimassa tilannetta, Heini Vesa ihmettelee.
Kumpikin palkittu tila luottaa edelleen vanhoihin, hyväksi havaittuihin menetelmiin. Isot teknologiainvestoinnit on Heini Vesan mukaan jätetty isompien tilojen murheeksi.
– Kaikki tarvittava tieto on tilan isännän ja emännän päässä. Ruokinta hoituu näppituntumalla. Tietenkin hyödynnämme esimerkiksi rehunäytteistä saamamme tiedon, mutta muuten olemme vähän vanhanaikaisia.
Eero ja Heini Vesa haluavat antaa tunnustusta myös lomittajille, jotka hoitavat tilan työt omistajien lomien aikana.
– Täytyy nostaa hattua lomittajien ammattitaidolle. Olemme kuuluneet pitkään lähialueen lomarenkaaseen, ja lomitukset ovat aina järjestyneet erinomaisesti, Vesat kiittävät

Vuosi kerrallaan eteenpäin

Erkki Siukola on hiljalleen siirtämässä tilan töitä pojalleen.
Erkki Siukola on hiljalleen siirtämässä tilan töitä pojalleen.

Siukolan tilalla lomittajaa ei tarvita, sillä perheen poika Markus hoitaa tehtävät Erkki-isännän pitäessä vapaata. Tilan tulevaisuuskin on pitkälti Markus Siukolan harteilla.
– Olemme menossa kohti neljättä sukupolvenvaihdosta. Markus hoitaa jo nyt kaikki koneasiat, joten minulle on jäänyt enää eläimistä huolehtiminen, Erkki Siukola sanoo.
Tampereella 39 vuotta töissä käynyt ja nyt vuoden eläkkeellä ollut Satu Siukola ei ole juuri koskaan osallistunut maitotilan töihin, muuten kuin tietysti pitämällä huolta kodista ja perheestä.
Eero ja Heini Vesa aikovat jatkaa maidontuotantoa vuosi kerrallaan. Perheen tyttäret Hanna ja Marjo eivät ole ainakaan toistaiseksi innostuneet ottamaan lehmiä hoidettavikseen.
– Uskon kuitenkin, että tällä seudulla maa- ja lypsytalous pysyvät jatkossakin voimissaan. Katsotaan sitten, missä muodossa meidän tilamme jatkaa tulevaisuudessa, Heini Vesa sanoo.