Pitkittynyt talvi on enteillyt, että kevät tulee kertarysäyksellä ja lumet sulavat hujauksessa. Lunta on ollut tänä vuonna keskimääräistä enemmän. Siksi sulamisvedet voivat aiheuttaa monenmoista murheenkryyniä kotipihalla.
Pirkanmaan vesistöjen suhteen ei pitäisi olla suurta huolta. Säännöstellyillä järvillä, kuten Näsijärvellä, sulamisvesille on tehty tilaa laskemalla vedenpinnan korkeutta.
– Siltä suunnalta tuskin tulee isoa ongelmaa, ylitarkastaja Diar Isid Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksesta sanoo.
Luonnontilaisilla järvillä puolestaan syksyn sateet nostivat vedenpintaa, mutta Isid kertoo pintojen laskeneen sittemmin normaalille tasolle.
Pirkanmaan tilanne on sikäli hyvä, että maakunta on järvivaltainen alue, jollaisilla tulvapiikki ei ole tavallisesti suuri. Tulvavedet aiheuttavat harmia tyypillisemmin jokivaltaisilla seuduilla.
Toki Pirkanmaallakin on laskutuksia tehtäessä jouduttu ottamaan huomioon alueet, joille vesiä lasketaan: niiden vesistöjen pinnat eivät saa nousta sallittua korkeammalle.
Vaikka järvet tuskin alkavat pullistella holtittomasti vedestä, lumien nopea sulaminen voi olla omakotitaloasujille inhottava kiusa. Onneksi plakkarissa on muutama vippaskonsti.
Pihamaan kaadot kuntoon
Tähän aikaan vuodesta maa on vielä jäässä, joten sulamisvedet eivät pääse imeytymään maakerroksiin.
Mikäli tonttimaan eri osien korkeudet on muovattu aikanaan pieleen, voi pihaan kertyä lammikoita. Tällöin olisi syytä korjata kaatoja eli maan kaltevuuksia pikakonstein kiireisimmän tarpeen ajaksi. Jos piha ei lainehdi tolkuttomasti, touhuun riittää lapiolla lastattu murske kuoppaisiin kohtiin. Kommervenkin myötä vesi lähtee valumaan haluttuun suuntaan.
– Kaatojen pitää olla rakennuksista poispäin. Talon sokkeleiden kohdalla maan pinnan tulee olla korkeammalla kuin muu osa pihaa, Ylöjärvelläkin urakoivan Merjan Puutarhan toimitusjohtaja Merja Säntti kuvailee oikeaoppisia kaatoja.
– Hätätilassa voi tehdä vanhan ajan luruja, Säntti vinkkaa ja tarkoittaa lapsuudesta tuttuja matalia käsipelillä kaivettuja puroja.
– Viidestä kymmeneen sentin syvyinen yleensä piisaa.
Jos talon ympärillä vallitsee suoranainen tulva, tarvitaan avuksi kaivinkoneita.
– Koneillahan voi tehdä sitten ihmeitä.
Hätäkeinot eivät kuitenkaan riitä korjaamaan tyystin päin seiniä vingertäviä kaatoja. Ne on pantava sulan maan aikaan perusteellisesti kuntoon.
– Jos ongelmia ilmenee vain yhdenkin kevään aikana, niihin on syytä puuttua. Kosteusongelmia ei kannata kauhean kauan päältä katsella, Säntti varoittaa ja toteaa että vaikkapa kostuneen sokkelin korjaus on iso juttu.
Kaadot on suunniteltava ja toteutettava huolellisesti. Oikeiden kulmien lisäksi on muistettava, ettei vesiä saa ohjata naapurin tontille. Mikäli tonttien välissä on hyvät ojat ja niistä yhteydet esimerkiksi kunnan vesihuoltojärjestelmiin, kaatojen suunnittelu on helppoa.
Jos kaatoja ei voi suunnata tontilta pois, voidaan turvautua pintavesikaivoihin tai kivipesiin eli kivillä täytettyihin riittävän suuriin kuoppiin. Ne keräävät veden ja imeyttävät sen syviin maakerroksiin.
Salaojat puolestaan toimivat vasta, kun maa on sula. Niiden rakentamisessa on oltava tarkkana. Esimerkiksi liian pintaan rakennettuina ne eivät toimi.
– Salaojien teko ei ole Matti Meikäläisen touhua. Täytyy ottaa ammatti-ihmiseen yhteyttä.
Kosteus tiivistää savista maata
Tämän vuoden kevät koettelee kotipuutarhuria.
Viime kesä oli kovin sateinen ja aiheutti pulmia pihan ja puutarhan hoidossa. Esimerkiksi nurmikenttiä jouduttiin leikkaamaan märkinä, mikä tiivisti pohjamaata, varsinkin jos se sattui olemaan savinen.
– Tänä kesänä nuo nurmikentät sitten sammaloituvat, ja niihin tulee rikkakasveja, Merja Säntti kertoo.
Kun kaiken kukkuraksi perään pamahtaa tällainen kevät, tiivistyvät saviset maa-alueet entisestään.
Niinpä painuneita maapohjia tulisi ilmastaa, eli maahan pitäisi tehdä viiltoja tai pieniä reikiä. Seuraavaksi maan pintaan on syytä harjata pieni kerros hiekkaa siten, että se uppoaa reikiin. Operaatio kuohkeuttaa tiiviiksi pakkautunutta maa-ainesta.
– Tämä auttaa nurmea piristymään, ja uudet juuret kasvavat hiekkaan.
Multaiset tai hiekkaiset kukkapenkit sen sijaan eivät ole pahassa pinteessä. Ne nimittäin kuivuvat kevään aikana varsin ripeästi.
Ikävyyksiä saattaa kuitenkin koitua, jos mullan alla on läpäisemätön pohjamaa. Ongelma voidaan ratkaista lisäämällä savisen pohjan ja mullan väliin karkeaa ainesta. Välikerros toimii silloin salaojana. On kuitenkin muistettava, että savipinnan tulee olla kalteva, jotta vesi valuu kukkapenkin kohdalta sivuun salaojakerroksessa.
– Siitä tulee kuin iso altakasteluruukku, jos vesi ei ohjaudu pois.
Savista maapohjaa voi myös muokata hyväksi mullaksi jyrsimällä sen sekaan hiekkaa ja turvetta. Varsinkin isolla alueella tämä on järkevä veto sen sijaan, että kaivaisi syvän satsin maata pois ja toisi tilalle tyyristä multaa.
Tunne pihamaasi pohja
Myöhäinen kevät on kivulias myös maassa talvehtineille kasveille, kun lämpötila painuu öisin pakkaselle ja päivisin aurinko porottaa ilman lämpimäksi.
– Rajut lämpötilavaihtelut stressaavat kasveja. Kestävätkin kasvit saattavat kärsiä.
Kotipuutarhuri voi yrittää pelastaa kasviparkojaan levittämällä niiden suojaksi pakkaspeitteitä.
– Tosin se voi olla tässä vaiheessa jo myöhäistä, Säntti hymähtää.
Valtavan kosteissa oloissa talvehtineet kasvit ja kukkasipulit ovat helposti mennyttä kalua.
– Ne mädäntyvät, eikä niille voi tehdä enää mitään.
Vettä helposti kerääville pihoille kannattaakin valita märässä maassa viihtyviä lajeja.
– Niitä on esimerkiksi puu- ja ruohovartisissa kasviryhmissä. Vaikkapa pajukasvit, poppelit, hieskoivu sekä jotkin pensaat ja perennat kestävät kosteutta.
– Valo-olosuhteitakin tärkeämpää on tiedostaa, millainen pohjamaa on, Säntti painottaa.
Kevään ja kesän istutuksia sää ei romuta. Lähinnä se vain myöhäistää puutarhapuuhien aloittamista.
– Maan pitää kuivahtaa ja vähän lämmetä, ja vasta sitten on uusien istutusten aika. Maan käsittely voi nopeuttaa kuivumista. Maata voi esimerkiksi kääntää.
Niin ikään neuvokas pihapuuhailija voi kesän mittaan keventää savista maata karkealla aineksella seuraavaa vuotta varten.
Piharakennelmille, kuten muureille tai kiveyksille, vesi ja routa eivät saisi tuottaa tuhoa. Rakennelmien kupruilu ja kallistuminen on merkki huonosta pohjatyöstä.
– Jos muuri vääntyy, se puretaan ja pohjatyö tehdään uudestaan, puutarhasuunnittelun ammattilainen neuvoo.
Hän toteaa, että pelkkään kevyeen suoristeluun tyytyvä joutuu käärimään hihat joka kevät.
Sen sijaan pihakiveysten oikominen on mahdollista, jos vaurio on pikkuisella, vaikkapa neliömetrin alueella. Silloin voi nostaa ylös joukon kiviä, lisätä pohjalle lisää asennushiekkaa ja asetella kivet takaisin.
– Mutta jos kiveys on kauttaaltaan kuin Äänisen aallot, se pitää tehdä kokonaan uusiksi.
