Maanpuolustusnaisille läheisten auttaminen on sydämen asia. Sen todistavat niin ahkerointi hiihtotapahtuman huoltopisteellä kuin jäsenten kouluttaminen vanhusten juttukumppaneiksi. Oiva esimerkki on myös sukkatempaus. Jalkojen lämmikkeitä neulottiin ensin urakalla vauvoille; nyt on vanhusten vuoro.
Sukat lämmittävät jalkaa ja mieltä. Sen tietävät Ylöjärven maanpuolustusnaiset.
Sukkainto alkoi junasukkaprojektista, joka tarjosi kaikille viime vuonna syntyneille ylöjärveläisvauvoille villasukkaparin. Joukkolahja juhlisti samalla 95-vuotiasta Suomea.
Tempauksen äiti Terttu Forsell sai idean sukkiin sota-ajan tositapahtumasta. Evakkojunassa istui nuori nainen lapsen kanssa, ja vauvan palelevat jalat säälittivät vastapäätä istuvaa käsityönopet-
tajaa.
Niinpä neuvokas opettaja purki villatakkinsa ja neuloi siitä sukat vauvalle.
Seuraavaksi sukat vanhuksille
Ylöjärveläisnaiset urakoivat pienten varpaiden lämmittäjiä 500 paria.
– Niitä on vielä joitakin kymmeniä jäljellä, Ylöjärven maanpuolustusnaisten puheenjohtaja Inkeri Haarla-Kettunen sanoo.
Ylimääräiset parit jaetaan tämän vuoden puolella syntyneille pienokaisille.
Urakan jälkeen sukkapuikkoja ei suinkaan unohdettu käsityökopan pohjalle. Elisabet Waldolinilla nimittäin välähti, että seuraavaksi voisi olla vanhusten vuoro.
Tämänkin sukkaerän takana on tarina.
Maanpuolustusnaiset haluavat olla yksinäisten vanhusten tukena esimerkiksi viemällä heitä ulkoilemaan.
– Erään vanhuksen ulos lähdön esteenä oli, ettei hänellä ollut sukkia, Haarla-Kettunen taustoittaa.
Siispä puikot esiin, jotta sukkapula ei pakottaisi yhtäkään vanhusta sisätiloihin!
– Tärkeää ei ole vain esine, vaan tähän liittyy myös lämmin ajatus. Tekeville käsille saadaan töitä, ja kutominen on mielekästä, kun tekijä tietää, kelle sukat menevät. Saajallekin sukat ovat tietysti lämmin juttu.
Sukkia on syntynyt jo viitisenkymmentä paria. Lämmikkeet lahjoitetaan 2. huhtikuuta vanhainkoti Fröökynän ja Pehtoorin asukkaille ja henkilökunnalle. Jos jalkoja lämmittäviä neuleita jää yli, ne annetaan Keihäsniemen palvelukotiin.
Auttamisen ilo potkii eteenpäin
Maanpuolustusnaisten auttavat kädet ovat päässeet toimeen muissakin merkeissä alkuvuoden aikana.
Ylöjärveläisyhdistys vastasi maaliskuun alussa sivakoidun Pirkan hiihdon Julkujärvellä sijainneesta huoltopisteestä.
Levähdyspaikalla hiihtäjät saivat hörpätä juomaa ja haukata pientä naposteltavaa.
– Siinä on aikamoinen vipinä, kun tulee kymmeniä samaan aikaan, puheenjohtaja hymyilee.
Taukopisteen tukijoukko huolehti myös ensiavusta.
– Valvomme hiihtäjien kuntoa. Ihan huonokuntoista emme enää laske eteenpäin, tai ainakin keskustelemme hänen kanssaan.
Muutama heikotusta potenut saikin pisteessä hoitoa. Lisäksi murheena oli pari murtumaa. Yhtä sivakoijaa varten jouduttiin hälyttämään ambulanssi, jonka väki pääsi kuitenkin poistumaan pian, ja potilaalle riitti parin tunnin seuranta ja lepo.
Hiihtotapahtumassa ahkerointiinkin innostaa yhdessä tekemisen ilo. Lisäksi työskentelystä saatu palkka kartuttaa yhdistyksen toimintakassaa.
Hyvää tahtoa maanpuolustusnaiset ovat viljelleet myös maaliskuisella henkisen tuen kurssilla. SPR:n järjestämä koulutus opastaa osallistujia kohtaamaan ja tukemaan vanhuksia. Tarkoituksena on, että taitojen kartuttamina kurssilaiset voivat olla tukena veteraaneille ja vanhuksille sekä auttaa myös erilaisissa kriisitilanteissa.
– Tarjoamme veteraaneille ja vanhuksille keskusteluhetkiä ja kuunteluapua.
Rentoutumisellekin on hetkensä
Toisten eteen tehdyn työn lomassa maanpuolustusnaiset osaavat hemmotella myös itseään.
Kevät lupaa jäsenistölle rentouttavan kauneusillan, retken Tampereen Työväen Teatterin näytelmään sekä reissun Syvärannan Lottamuseoon ja Tuusulan Rantatielle.
Vaan jatkuupa ahkerointikin. Huhtikuun 27. päivä ohjelmassa on perinteiset myyjäiset seurakuntakeskuksessa. Samaisessa paikassa maanpuolustusnaiset järjestävät kaatuneitten muistopäivän kahvituksen 19. toukokuuta.
Syksyllä koittaa jälleen jotos eli luontoon sijoittuva rastitapahtuma. Pikku-Ahveniston maastossa tutustutaan vapaapalokuntaan, tunnistetaan sieniä, arvioidaan etäisyyksiä ja esineiden painoa sekä puuhataan muuta mukavaa, makkaranpaistoa unohtamatta.
Maanpuolustusnaiset ovat olleet mukana useiden yhdistysten järjestämässä jotoksessa vajaan kymmenen vuoden ajan.
– Mietimme, mikä saisi nuoretkin innostumaan maanpuolustustyöstä, Haarla-Kettunen selittää ja toteaa, että jotos sopi naisten mielestä hyvin tarpeeseen, se kun sopii koko perheelle.
Maanpuolustustahto äidinmaidossa
Inkeri Haarla-Kettunen on touhunnut maanpuolustusnaisten riveissä kahdeksan vuotta. Tuon ajan hän on huolehtinut myös puheenjohtajan tehtävistä.
Mikä hänet veti mukaan järjestöön?
– Äidinmaidossa saatu isänmaallisuus ja maanpuolustustahto. Isä oli sodassa ja äiti lottana.
Maanpuolustus tuo monelle mieleen sota-ajat. Silti puolustusasioita korostaville järjestöille on Haarla-Kettusen mukaan tarvetta myös nykypäivänä.
– Järjestössämme on mahdollisuus kouluttautua kriisitilanteisiin. Viime vuosina on ollut esimerkiksi sähkökatkoja ja vesiongelmia, hän listaa ja toteaa, että isoja onnettomuuksiakin voi sattua.
Puheenjohtaja lisää, että on tärkeää koota sotaveteraaneilta tieto- ja kokemusperintöä, vielä kun he elävät.
– On aika surullista, että nuori sukupolvi on niin etääntynyt vanhoista ajoista.
Haarla-Kettunen myös muistuttaa, että kaikki sotatarinat ansaitsevat huomion.
– Moni rivisotilaana ollut vähättelee osallistumistaan sotaan. Joka ikisen sodassa olleen panos on kuitenkin ollut yhtä arvokas.
