Ahveniston kivetyt polut -teos on oodi rakastetulle järvelle ja ylöjärveläiselle suurmiehelle

Ylöjärvi-Seuran uusin julkaisu on kunnianhimoinen kuvaus historiasta ja suositusta luontokohteesta.
Kirjan toimittajat Minna Sorsa ja Torbjörn Nikus ovat saaneet noin kolmisen vuotta kestäneen projektin päätökseen. Taustalla kiviseinämät, jotka ovat inspiroineet kirjan nimeä.

Mäkkylän kartanon kuopuksen Antti Penjami Mäkikylän unelma toteutui tapaninpäivän iltana, jolloin hän osti tontin keskeltä metsää. Virkamiehellä oli kaipuu päästä pois ihmisten parista rauhallisiin maisemiin. Pikku-Ahveniston rantaan aloitettiin pienen maatilan rakennus, joka tulisi tulevina vuosina antamaan turvaa ja toimeentuloa monelle ylöjärveläiselle tuolloin Venäjän keisarikuntaan kuuluvassa Suomessa.

Lopulta Ahveniston isännän elämänlanka katkesi verisessä sisällissodassa.

Sata vuotta myöhemmin Ylöjärvi-Seuran Minna Sorsa ja Torbjörn Nikus seisovat Ahveniston pihamaalla ja suunnittelevat toimittamansa kirjan julkaisutilaisuutta. Pohdinnan alla on autojen parkkeeraus ja ulkotulet.

Taustalla seisoo pian julkaistavassa kirjassa pääroolia esittävä Ahvenisto, ja sen ympärillä elävä Pikku-Ahveniston järvi, jonka luontopolut tulevat monelle tutuksi jo lapsena.

Ironisesti kirjan primus moottorit ovat kuitenkin niin sanottuina junan tuomina tutustuneet paikkaan vasta aikuisiällä.

– Muutin Ylöjärvelle vuonna 1974. Pikku-Ahvenisto tuli heti tutuksi, kun liikuin ja hiihdin paljon, Nikus muistelee ensikohtaamista järven kanssa.

– Minäkin tutustuin järveen ulkoilun kautta, muuttaessani kuntaan yli 25 vuotta sitten, Ylöjärvi-Seuran puheenjohtaja Sorsa kertoo.

Kirjan toimittajat sanovat, Ahveniston olevan yksi Ylöjärven päänähtävyyksistä.
Ulkomaalaiset vieraat viedään usein nauttimaan kyseisen järven maastoon.

Kipinä kirjan tuottamiselle ei syttynyt kuitenkaan luonnosta vaan Mäkikylän pojanpojan vieraillessa Ylöjärvi-Seuran tilaisuudessa. Ahveniston tarina avautui aivan uudella tavalla, joka oli hyvä tärppi kotiseututuntemusta tukevalle yhdistykselle.

– Ahveniston historia tunnetaan hyvin huonosti siihen nähden, kuinka paljon nykypäivän ihmiset käyvät alueella. Haluamme saada paikan historiaa näkyväksi ja ymmärtää Mäkikylän aikakautta, Sorsa viittaa edeltävän vuosisadan alkuun.

– Kirjan tekoprosessi on ollut antoisa. Itse olen saanut ymmärrystä Ylöjärvestä ja sen juurista, Sorsa sanoo.

Mäkikylän mielenkiintoinen historia

Sukututkija ja kirjaa toimittanut Torbjörn Nikus avaa kirjassa Ylöjärven sukujen ja Mäkikylän taustaa.

Antti oli Mäkkylän kartanon poika. Hän ei ollut vanhin mutta sai lukea itsensä ylioppilaaksi, jonka jälkeen hän opiskeli agronomiksi. Lopulta hänestä tuli metsänhoitaja ja metsäkonduktööri, jonka myötä hän oli lopulta vastuussa koko Satakunnan kaikista virkataloista.

Kirjan kantava voima on selkeästi Mäkikylän kiinnostava hahmo, jota kirjaan kappaleen kirjoittanut kotiseututuntija Juhani Vahtokari pitää ainoana ylöjärveläisenä suurmiehenä.

Miehen historia on herättänyt mielenkiintoa Nikuksessakin jo kauan.

– Minulle Mäkikylä on tullut kiinnostavaksi henkilöksi vetämieni hautausmaakierrosten kautta. Mäkikylän hautakivi on ainoa missä lukee kuolisyy ”ammuttu”.

Yksi kirjan monista kirjoittajista Timo Jokinen kuvailee kappaleessaan isoisänsä Heikki Jokisen muistoja. Isoisä oli työskennellyt Mäkikylälle, joka palkkasi paljon niin sanottua köyhälistöä samaan aikaan, kun Suomea kuritti nälkä ja työttömyys.

Jokisen muisteluiden mukaan vuoden 1918 huhtikuun seitsemäntenä päivänä Mäkikylä lähti kuulusteltavaksi Ylöjärven valkoisten esikuntaan Suojaisiin. Seuraavan päivänä 44-vuotias mies löytyi ammuttuna Pikku-Tohlopin rannasta.

– Miehen kohtalo harmittaa. Hän yritti olla ihmisille avulias ja liberaali. Hän kyllä oli vasemmistolainen, mutta ei mikään äkkijyrkkä. Hän esimerkiksi kielsi käyttämästä aseita, Nikus kertoo.

Tarinan ja kirjan taustalla yhteisöllisyys

Ylöjärvi-Seuran puheenjohtaja Minna Sorsalle Pikku-Ahveniston ja koko Ylöjärven historia avautui aivan uudella tavalla kirjan toimittamisen myötä.

Virkamiehenä Mäkikylä oli suhteellisen varakas pystyessään rakennuttamaan komean
jugendtalon. Pihalle oli kuitenkin rakennettu kivestä hyvin pelkistetty ruokapöytä, jonka ympärillä söivät samanaikaisesti talon isäntäväki ja työläiset. Tuo samainen kivipöytä on vieläkin Pikku-Ahveniston rannalla odottamassa ruokailijoita.

– Ahveniston tarinasta tihkuu inhimillisyys ja välittäminen. Mäkikylä edusti kaikella suurella todennäköisyydellä maltillista, joka ajatteli, että kaikilla on oikeus koulutukseen ja tasa-arvoon. Pihapiirin graniittipöydässä kaikki olivat samanarvoisia. Mäkikylä oli aikaansa nähden edistyksellinen, Sorsa pohtii.

Ahveniston isännän pasifistinen ajatusmaailma nousee hyvin esille Timo Jokisen muistossa, jossa Mäkikylä oli sanonut Heikki Jokiselle: “Ei sinun tarvitse mennä sotaan, jos et itse sinne halua. Olet minulla täällä töissä.”

Näin Heikki jäi Ahvenistoon, jota hänen pojanpoika Timo pohtii ratkaisevaksi tekijäksi Jokisen suvun kannalta.

– Mäkikylä todennäköisesti on yksi syy siihen, miksei Ylöjärvellä tapahtunut niin pahoja väkivallantekoja. Hän oli oikeasti todella tärkeä henkilö täällä, Sorsa jatkaa.

Suomi 100 -leiman alla julkaistava kirja kuvailee Mäkikylän ja hänen aikansa lisäksi Pikku-Ahveniston ympäristöä. Seitsemän kirjoittajan ja lukemattomien
yhteistyökumppaneiden voimin koostettu kirja sisältää lähes 140 valokuvaa.

– Laskimme suunnitelmassa talkootöihin 150 tuntia, joka ei mitenkään riittänyt.
Kirjan eteen on tehty todella paljon työtä ja olen iloinen meidän porukasta, joka sitoutui kirjan tekoon, Sorsa päättää ylpeänä.

Ahvenisto huutokaupattiin Ylöjärven kaupungille 80-luvulla, jonka jälkeen sitä on voinut vapaasti vuokrata. Kesällä tilat toimivat usein häiden miljöönä.

Ahveniston kivetyt polut -kirja julkistetaan torstaina 15. marraskuuta kello 18 Pikku-Ahvenistossa. Ilmoittautua voi sähköpostitse osoitteeseen ylojarviseura@gmail.com.