Ylöjärven Urheilijoilla on takanaan pitkä taival, jonka merkitys on ulottunut laajemmallekin yhteiskuntaan kuin vain urheiluun.
Seuran 70-vuotisjuhlan puheissa lauantaina tuotiin esille yli poliittisten ja seurarajojen ulottunut yhteistyö ja sen tärkeys varsinkin sodanjälkeisinä vuosikymmeninä.
– Poliittisesta vastakkainasettelusta, josta Ylöjärven kunnallispolitiikka oli maankuulu, ei näkynyt urheiluelämässä merkkiäkään, emeritusprofessori Markku Järvinen sanoi.
Sillä Järvinen viittasi SVUL:ään kuuluneen Urheilijoiden ja TUL:n Ryhdin ruohonjuuritason yhteistyöhön.
– Oli erittäin merkittävää, että Ryhti salli myös seuramme urheilijoiden käyttää kenttäänsä. Myös Maunussuon hyppyrimäki rakennettiin ja sitä käytettiin yhdessä, kunnes Urheilijoiden toiminta painottui Takamaalle, joka oli liian kaukana Maunussuolta, Järvinen puhui.
Huipputason urheilulääkärinä mainetta niittänyt Järvinen muisteli, miten monipuolinen seuratoiminta kasvatti yhteisöllisyyteen.
– Tanssilavatoimintaa pidettiin niin tärkeänä, että emännät polkivat pyörillä suoraan iltalypsyltä lavalle ostamaan pääsylipun – ja polkivat takaisin jatkamaan lypsyä.
Yleisurheilua piirikunnallisella ja kansallisella tasolla harrastanut Järvinen tähdensi myös sitä, että seuran tulee ottaa huomioon muutkin kuin lahjakkaimmat urheilijansa.
– En pitänyt itseäni koskaan lahjakkaana vaan pikemminkin innokkaana. Esimerkiksi äskettäin edesmennyt Orvo Anttila ohjasi Mikkolan kentällä kaikkia tasapuolisesti.
Yleisseura on tasainen kivijalka
Järvinen mietti, että yhteiskunnalliselta kannalta arvioituna seuran ruohonjuuritason työ voi olla jopa urheilullisia arvoja merkittävämpää.
– Urheilu opettaa häviämään, mikä on elämässä tärkeä taito. Se ohjaa myös tavoitteellisuuteen: ensin tehdään suunnitelma ja sitten sitä noudatetaan.
Järvinen ilmaisi huolestumisensa kilpaurheilussa ilmenevästä nuorten yhä varhaisemmasta erikoistumisesta tiettyyn lajiin.
– Sen vuoksi vaarana on, että nuoret lopettavat urheilun kokonaan. Paikalliset yleisseurat ovat urheiluelämämme tasapainoinen kivijalka, hän muistutti.
Järvinen muisteli, miten hänen nuoruudessaan – ja samalla Urheilijoiden – nuoruudessa takapihoilla pidettiin joka kesä ”olympialaisia”, joissa lapset matkivat huippu-urheilijoita.
Se kasvatti uusia harrastajia seurojen riveihin mutta oli myös aikansa terveysliikuntaa, jota Järvinen kaipaisi nykyistä enemmän yleisseurojen ohjelmistoonkin.
– Aikuisille järjestettävän terveysliikunnan tuotto voitaisiin käyttää lasten ja nuorten urheilun hyväksi, Järvinen visioi.
Alkuajat rakennusta ja raivausta
Markku Järvisen kanssa yleisurheillut Juhani Vahtokari kuvaili Urheilijoiden alkuaikoja varsin samanlaisiksi kuin mitä sotien jälkeinen uudelleenrakennusvaihe yleensäkin Suomessa oli.
– Kaikkialla rakennettiin, ja seurassamme toimi pyyteettömiä ihmisiä, jotka raivasivat urheilukenttiä. Historiikki kertoo miehistä ja naisista, jotka seisoivat kello, kynä ja lehtiö kädessä kentän laidalla harjoituksia pitämässä.
Osa noista seura-aktiiveista, jopa jokunen perustajajäsenkin, oli mukana Moision koululla järjestetyssä juhlassa.
Orvo Anttilan lisäksi Vahtokari nosti esiin muun muassa Teivaalan kartanon väen sekä Agnes Inkisen, ”jonka ohjaama voimisteluohjelma saattoi kestää 20 minuuttia ilman, että kukaan katsoja pitkästyi”.
– Tanssilavan pääkassa oli nimensä mukainen, sillä se sijaitsi Paavo Sammatin lippalakin alla, Vahtokari huvitti juhlaväkeä.
Vuosina 1943–1966 toiminut Outokumpu Oy:n kaivos Takamaalla näkyi vahvasti myös Urheilijoiden toiminnassa, sillä se toi seuraan paljon uusia harrastajia.
– Yleisurheilu ja hiihto ovat säilyneet Urheilijoissa vahvoina, vaikka muita lajeja on tullut ja mennyt. Meillä on ollut paljon erinomaisia urheilijoita ja valmentajia, Vahtokari sanoi.
Petteri Pulkkinen ylsi 400 metrin aitajuoksijana EM-edustajaksi Budapestissa vuonna 1998, ja hänen isänsä Pentti kunnostautui valmentajana.
Kasvatustehtävä on täytetty
Yleisurheilutoiminta pääsi välillä notkahtamaan, mutta Niemen perheen johdolla se lähti uudelleen nousuun. Joni Karvinen on heittänyt keihästä kolmissa nuorten arvokilpailuissa, ja 14–15-vuotiaista tytöistä kasvoi SM-mitalisteja jo tänä vuonna.
Hiihdostakin saatiin jälleen viime talvena nuorten SM-mitaleita, joten perinteet elävät voimakkaina.
– Ylöjärven Urheilijat on täyttänyt nuorisokasvatustehtävänsä. Seuran tarina on todistus uskomattomasta vapaaehtoistyöstä, josta historiikkiin mahtui vain pieni aavistus, Vahtokari luonnehti.
Urheilijoiden nykyinen puheenjohtaja Jukka Huppunen kiitteli nykyistä toimijakaartia hyvin aktiiviseksi, joten 852 jäsenen seura voi katsoa tulevaisuuteen luottavaisena.
– Usein kysytään, mikä seura on pahin kilpailijamme, mutta ei meillä ole kilpailijoita – on vain kollegoita. Ei haittaa, jos joku haluaa toimia myös muussa seurassa.
– Tehtävämme on luoda sellaiset olot, että nuoret voivat urheilla pätevien valmentajien johdolla. Autamme muita seuroja ja jatkamme yhteistyötä hyvillä mielin, Huppunen summasi.
Mäkiselle erityisansiomerkki
Juhlassa jaettiin runsaasti tunnustuksia, joista mainittakoon Urheilijoiden varapuheenjohtajan ja uintijaoston puheenjohtajan Timo Mäkisen saama erityis-
ansiomerkki. Mäkinen on vain kolme päivää nuorempi kuin Urheilijat.
Seuran tämän vuoden parhaaksi urheilijaksi valittu vammaishiihtäjä Ilkka Tuomisto ei päässyt harjoitusleirin vuoksi paikalle. SM-mitaleita tuoneet yleisurheilijat Olivia Mäkinen sekä Oona Hietala samoin kuin vuoden toimihenkilönä palkittu yleisurheilujaoston puheenjohtaja Eveliina Teponoja-Lahtinen pokkasivat pokaalinsa.
Yleisurheilujaosto muisti palkinnoilla myös Joni Karvista, Jutta Seliniä, Nea Lentoa, Hanna Laitilaa ja Aaro Auvista.