Naisten toiminta suojeluskunnan rinnalla alkoi Ylöjärvellä jo vuoden 1917 syksyllä. Kun suojeluskunnan ylipäällikkö kehotti perustamaan Lotta Svärd -paikallisosastoja, Karin af Forselles kutsui heti ylöjärveläisiä naisia Räikän taloon 7. maaliskuuta vuonna 1920.
Lotta Svärd -järjestö sai nimensä Runebergin Vänrikki Stoolin tarinoista. Kyseisestä teoksesta löytyy eepos, joka kertoo sotamies Svärdistä. Tarina on melko traaginen, kun sotamies Svärd kaatuu rintamalla. Tästä huolimatta hänen vaimonsa Lotta jää muonittamaan ja avustamaan joukko-osastoja sotatantereelle.
Tässä pieni näyte tarinasta suomeksi käännettynä:
Ja oliko nuori ja kauniskaan?
Parhaillaan kukki jo hän,
kun kolmas Kustavi Ruotsinmaan
piti valtikkaa kädessään.
Ennenkuin Suomessa taisteltiin,
tuli morsioks hän sotilaan;
ja Svärd kun lähtöhön käskettiin,
hän Lottansa vei mukanaan.
Lottalupaus annettiin juhlallisesti kirkossa:
”Minä N.N. lupaan kunniasanallani, että rehellisesti ja omantunnontarkasti avustan suojeluskuntajärjestöä sen puolustaessa uskontoa, kotia ja isänmaata ja täytän minulle uskotut maanpuolustustehtävät noudattaen Lotta Svärd -järjestön sääntöjä.”
Lotta Svärd -yhdistyksissä oli monta osastoa: lääkintä-, muonitus-, varus-, toimisto-, viestintä- kanslia- ja kenttäosastot. Ylöjärvellä alkoivat heti toimia lääkintä- eli saniteettiosasto sekä muonitusosasto. Ompeluseurat huolehtivat varusteista. Tässä kunnostautui erityisesti everstinna Sofia af Forselles.
Karin af Forselles toimi Ylöjärven lottayhdistyksen puheenjohtajana kuolemaansa asti vuoteen 1931. Hyvänä apuna hänellä oli yhdistyksen sihteeri Saimi Alanen (myöhemmin Salunen). Hän oli kokenut sihteeri toimittuaan aikaisemmin suojeluskunnan sihteerinä. Kokoukset pidettiin puheenjohtajan kodissa Räikällä.
Vuodesta 1931 vuoteen 1944 Ylöjärven Lotta Svärdin puheenjohtajana toimi Rauha Mikkola, Aksel Mikkolan vaimo. Muista aktiivisistä henkilöistä mainttakoon Peräkunnan Ida Intti, opettaja Kaisu Peltonen sekä Lielahden Vera af Forselles.
Ruotsalainen vapaaehtoinen, kenraalimajuri Harald Hjalmarsson johti Kurun kautta kohti Tamperetta hyökkäävää valkoisten osastoa. Hän mainitsee kirjassaan Sotamuistoja Suomesta Räikän, joka toimi maaliskuun 25. päivänä vuonna 1918 osaston esikuntana. Osa miehistä yöpyi Ylöjärven kirkossa ja suurin osa Räikän talon huoneista oli sotilaita täynnä. Siitä huolimatta Räikän naisväki suhtautui heihin erittäin ystävällisesti.
1920-luvulla Ylöjärven Lotta Svärd -yhdistyksessä oli jo 135 jäsentä. Samalla vuosikymmenellä otettiin käyttöön sotilaallisen harmaa Lotta-puku, joka oli tehty puuvillasta. Helman piti olla 25 senttimetriä lattian yläpuolella. Puvun kanssa ei sallittu permanenttia eikä Lotta-merkin ohella muita koruja. Lotat eivät saaneet käydä työväentalolla eikä juoda väkijuomia tai polttaa tupakkaa.
Suojeluskunnat ja lottajärjestöt lakkautettiin 19. syyskuuta vuonna 1944 välirauhan ehtojen mukaan. Sotien jälkeen punainen valtiollinen poliisi vainosi entisiä lottia ja muutenkin heihin suhtauduttiin seuraavina vuosikymmeneninä kielteisesti. Sotaveteraaneja pidettiin hyökkääjinä ja lottia fasisteina.
Lottian kunnianpalautus tapahtui vasta vuonna 1991, kun Finlandia-talossa vietettiin lottajärjestön 70-vuotismuistojuhla. Valtiovallan tervehdyksen toivat silloinen pääministeri Esko Aho ja entinen pikkulotta, puolustusministeri Elisabeth Rehn. Vuonna 2004 Lotta Svärd -nimi palasi, kun Suomen Naisten Huoltosäätiö otti nimekseen Lotta Svärd -säätiö.
TORBJÖRN NIKUS
