Suomessa jouluaaton vietto pyörii paljolti lahjojen ympärillä, mutta Meksikossa perhe on tärkeintä joulunakin.
Siinä on tärkein ero näiden kahden maan joulutapojen välillä, tai ainakin suomalaismeksikolainen pariskunta Jaana Palander ja Luis Perez Noyola on sitä mieltä.
– Täällä on niin nopeasti ohi; syödään yhdessä, jaetaan lahjat ja sitten kukin viettää joulua kotonaan. Meksikossa perhe on koolla pidempään nauttien paitsi hyvästä ruoasta, myös yhdessä olosta, ja siellä perheellä tarkoitetaan koko lähisukua, Luis sanoo.
– Siellä lahjat eivät ole niin keskiössä, ja niitähän annetaan vasta loppiaisena, kun kolme itämaan tietäjää tuo niitä lapsille. Yhdessä syöminen ja oleminen on meksikolainen tapa tavallisina sunnuntainakin, Jaana vertailee.
Jaana ja Luis ovat viettäneet Meksikossa yhdessä puolenkymmentä joulua, ja myös heidän 13- ja 10-vuotiaat tyttärensä ovat saaneet tutustua sikäläisiin joulutapoihin. Tyttäret viihtyvät niin siellä kuin Suomessakin.
– Tytöillä on siellä niin paljon erilaista tekemistä, kun olemme lomalla, että olisi hieman epäreilua verrata maita. Sinne mennään myös nauttimaan lämmöstä ja auringosta, Jaana huomauttaa.
Täksi jouluksi Luis matkustaa Meksikoon yksin. Hän on kotoisin etelämeksikolaisesta Oaxaca de Juarezin kaupungista, jossa aurinko paistaa, ja lämpö kipuaa yli 20 asteen takuuvarmasti myös jouluna.
– Suomessa pahinta on syksyinen pimeys. Aurinko on minulle hyvin, hyvin tärkeää, Luis myöntää.
Jos kaikki sujuu suunnitellusti, vuoden päästä koko perhe tekee taas meksikolaisen joulureissun, ja mukaan otetaan ryhmä pirkanmaalaisia espanjanopiskelijoita, kuten jo muutamana vuonna aiemmin.
Luis opettaa äidinkieltään Tampereen seudun työväenopistossa ja Tredussa. Oppitunneilla hän näyttää mielellään niin kuvia kuin videoitakin synnyinseuduiltaan, ja aina osa opiskelijoista innostuu niistä niin, että haluaa lähteä mukaan.
Kalkkuna ykkösruoka Meksikon joulussa
Meksikossakin syödään jouluna hyvin ja osittain samantyyppisiä ruokia kuin Suomessa. Jonkinlainen kinkkukin siellä paistetaan, mutta täytetty kalkkuna on joulupöydän ykkösruoka.
– Kalkkunareseptejä on erilaisia, mutta yleisimmin käytetään luumuja, hedelmiä sekä pekonia ja muuta lihaa. Kostukkeeksi lorautetaan viiniä tai sherryä, jotta paistista tulisi mahdollisimman mehevä, Luis kuvailee.
Meksikolaiseen joulupöytään kuuluu myös runsaasti jälkiruokia ja hyytelöitä. Palanpainikkeeksi nautitaan glögityyppistä ponchea, jota voidaan terästää alkoholilla.
– Loppujen lopuksi jouluruoat eivät ole kauhean erilaisia siellä; myös kalaa syödään paljon, Jaana miettii.
Täkäläisistä joulusapuskoista esimerkiksi kinkku ja laatikot maistuvat Luisille, mutta vielä niitäkin suurimpia herkkuja hän on löytänyt Kiteeltä kotoisin olevan Jaanan äidin laittamista riistaruoista:
– Anopin hirvipaisti karjalanpiirakat…ajjai, miten hyviä! Myös savulohesta ja poronlihasta tykkään paljon.
Vaikka Meksikossa riittää joulunakin luonnonvaloa, kynttilöitä ja muita valokoristeita käytetään siellä hyvin paljon. Joulu ei ole siellä yhtä värikäs juhla kuin vainajien muistopäivä eli Dia de los Muertos, mutta silloinkin koristeisiin panostetaan.
– Kaupunkien keskustoihin rakennellaan tosi hienot koristeet, ja lapsia kuvataan joulupukin kanssa, Luis kertoo.
– Myös seimiasetelmia näkee paljon, ja joulutorin ympärille laitetaan näytteille kaiverrettuja retiisejä, jotka kasvavat siellä isoiksi muhkuroiksi, Jaana kuvailee Noche de Rábanos -perinnetapahtumaa.
Roomalaiskatolisessa Meksikossa tapaninpäivä on normaali työpäivä, kuten esimerkiksi Espanjassa. Sen sijaan loppiainen eli Día de los Reyes Magos on selvästi suurempi kirkollinen juhlapyhä kuin Suomessa.
– Minun perheeni jouluperinteisiin on aina kuulunut aattona kirkossa käynti, ja iso prosentti meksikolaisista tekeekin niin. Läheisten haudoilla käynti ei ole erityinen jouluperinne, vaan normaali sunnuntaitapa, Luis sanoo.
– Kyllä siellä on tapaninakin juhlittu, koska Luisin veljen tyttärellä on silloin synttärit, Jaana täsmentää.
Rakkautta ensi silmäyksellä Oaxacassa
Jaana Palander ja Luis Peres Noyola tapasivat kesällä 2007, kun Jaana oli yliopisto-opiskeluihinsa liittyvällä matkalla Oaxacassa.
– Olin opiskellut espanjaa ja halusin vahvistaa kielitaitoani. Minun piti viettää siellä yksi kuukausi, mutta se pääsi vähän venähtämään, kun sain Oaxacasta töitä englannin ja ranskan opettajana.
Kumpikin myöntää, että kyseessä oli klassinen rakkautta ensi silmäysellä -juttu, joka johti nopeasti siihen, että paru muutti Suomeen vuonna 2008.
– Luisissa minua viehätti hänen tapansa ottaa muut ihmiset huomioon ja huolehtia heistä, Jaana kiittelee.
– Se on hyvin perinteinen meksikolainen tapa, että miehen pitää olla aina kohtelias. Rakastuin Jaanaan, koska hän oli tosi puhelias, avoin ja ystävällinen, Luis vastaa.
Hän myöntää, ettei tiennyt ennen Jaanaan tutustumistaan Suomesta oikeastaan yhtään mitään, joten muutto merkitsi suurta seikkailua. Hän sai ratkaisulleen äitinsä ja sisariensa tuen, mikä oli hyvin tärkeää.
– Äidille se oli ensin vähän pommi, mutta hän kutsui siskoni ja veljeni kotiimme keskustelemaan asiasta, eikä heillä ollut mitään sitä vastaan.
”Suomalaiset ovat kohdelleet hyvin”
Toinen Luisin veljistä on myös eurooppalaistunut – asunut jo pitkään Madridissa ja ottanut Espanjan kansalaisuuden. Sisarusten isä kuoli varhaisessa iässä, ja Luis asui äitinsä kanssa perheen isossa talossa aina Suomeen muuttoonsa saakka.
Suomessa Jaana ja Luis asuivat ensin Kiteellä ja muuttivat sitten Helsinkiin. Luis oli opiskellut kotimaassaan englannin ja italian opettajaksi, ja ammattitaitoiselle miehelle löytyi nopeasti töitä.
Tampereella perhe on asunut melkein 10 vuotta ja kertoo viihtyvänsä mainiosti rauhallisessa Kalevan kaupunginosan pohjoispäässä.
– Suomalaiset ovat kohdelleet minua pääosin oikein hyvin, ja Tampere on hyvä paikka. Helsingissä minulla olisi enemmän kavereita, mutta toisaalta siellä on enemmän rikollisuutta ja muita lieveilmiöitä kuin täällä, Luis puntaroi.
Vasta Tampereella Luis pätevöityi äidinkielensä espanjan opettajaksi. Hän on sitä mieltä, että suomalaiset oppivat sitä varsin helposti, koska sen ääntämisessä ei juuri ole erikoisuuksia.
Jaana käy paljon Joensuussa, sillä hän työskentelee Itä-Suomen yliopistossa oikeustieteen ja erityisesti ulkomaalaisoikeuden opettajana.
Luis on baseballin Suomen mestari
Baseballin pelaaminen on kuulunut aina Luisin suuriin intohimoihin, ja sitä hän on kyennyt tekemään myös Tampereella jopa korkeimmalla mahdollisella kansallisella tasolla. Pääasiassa maahanmuuttajista koostuva Tampere Tigers voitti tänä syksynä Suomen mestaruuden.
– Meillä on hyvin kansainvälinen joukkue; on myös Dominikaanisessa tasavallassa, Kuubassa, Venezuelassa, Hondurasissa ja Kanadassa syntyneitä sekä kymmenkunta suomalaista, Luis kertoo.
Kokemustakin mestarijoukkueessa riittää, sillä 49-vuotias Luis on ”vasta” sen toiseksi vanhin pelaaja. Totta kai Luis on käynyt Tampereella myös jääkiekko-ottelussa kaksi kertaa, vai pitäisikö sanoa puolitoista…
– Ensimmäisessä pelissä kanssa nukahdin, mutta toisella kertaa meillä oli Meksikosta vierailemaan tulleiden sukulaisteni kanssa oikein mukavaa, Luis tunnustaa.
Kysymykseen, onko suomalaistuminen jo pysyvää, Luis ei anna ehdotonta vastausta puoleen eikä toiseen:
– En usko, että palaamme Meksikoon, vaikka oikein osaa kuvitella eläväni loppuelämääni Suomessakaan. Pitää tietysti kuunnella tyttäriämmekin, mutta ehkä voisimme muuttaa Espanjaan tai muualle Etelä-Eurooppaan.
