Tiina Puumalaisen ohjaama Evita-musikaali sai ensimmäisen ensi-iltansa viime viikon keskiviikkona TTT:n Suurella näyttämöllä. Andrew Lloyd Webberin musiikki hurmaa, ja Laura Alajääski säkenöi Evitana laulullisesti hieman epätasaisessa esityksessä.
”Hän ei ollut täydellinen, hän ei ollut pyhimys. Päinvastoin, hän oli tavallinen nainen, joka löysi paikkansa miehen ja koko kansakunnan rinnalla.” Tähän tapaan muotoili taannoin Argentiinan presidentti Cristina Fernandez, itsekin peronisti, sanansa legendaarisesta Eva ”Evita” Perónista.
Eva Perón tuskin oli mikään ”tavallinen nainen”, vaan nainen, jolla oli ennennäkemätön kansansuosio.
Evita vastaanottaa yhä vieraita Buenos Airesin La Bocan parvekkeella, epävirallisena suojeluspyhimyksenä, kahden muun argentiinalaisen legendan rinnalla: toinen puupatsaista on tangotaiteilija Carlos Gardel, kolmas jalkapalloilija Diego Maradona. Kansan jumaloima ja yläluokan halveksima, mutta tavallinen – tuskinpa vain.
Vaikka Evita on päässyt seteliinkin, niin kyllä Andrew Lloyd Webberin musikaali on nostanut paidattomien, Descamisadosten, kuningattaren koko maailman tietoisuuteen.
Eva Peron totesi sarkastisesti, että kun rikkaat ajattelevat köyhiä, heidän ajatuksensakin ovat köyhiä. Olipa totuus hänestä mikä tahansa, kyllä apua tarvitsevien mielestä maailmaan aina yksi sydänten kuningatar – tai prinsessa – mahtuu.
Hyötysuhde on yllättävän hyvä
Maria Eva Duarten isä oli naimisissa oleva tilanomistaja, joka kasvatti huolettomasti lapsikatrasta myös Evan äidin kanssa. Vihitty vaimo ei päästänyt Evan perhettä isän hautajaisiin, eikä suku muutenkaan tunnustanut aviottomia lapsia. Eva ponnisteli eroon köyhyydestä, ja matkalippu Buenos Airesiin löytyi tangolaulaja Magaldin taskusta (ulkoiselta habitukseltaan mainio Vesa Kietäväinen).
On melkoinen saavutus 15-vuotiaana tyttönä aloittaa näyttelijän työt pääkaupungissa ja olla jo parikymppisenä menestynyt radioääni.
Ohjaaja Tiina Puumalainen näyttää Tanssiteatteri MD:n vauhdittamassa kohtauksessa Argentiinan yläluokan selityksen naisen uraputkesta: miehet vaihtuvat Evan vuoteessa yhtä tiuhaan kuin vaatekappale garderobissa.
Juan Perónin tapaaminen muutti Evan elämän. Yllättävän hyvä hyötysuhde jatkui avioliitolla vuonna 1945. Seuraavana vuonna mies valittiin presidentiksi, ja Evasta tuli Evita, vahva poliittinen vaikuttaja ja terveys- ja työministeriön epävirallinen työmyyrä.
Feministi muisti köyhät juurensa
Juan Perónin poliittiseen liittoutumaan kuului työläiset, teollisuuden harjoittajat ja armeija. Peronismi pyrki parantamaan naisten, köyhien ja työläisten asemaa.
Eva oli kaunis, lahjakas puhuja ja ehta feministi, joka muisti juurensa ajaessaan naisille äänioikeuden ja oikeuksia avioliiton ulkopuolella syntyneille lapsille. Hän julisti köyhille tietävänsä, mitä nälkä on, ja jakoi säätiönsä kautta valtion varoja apua tarvitseville. Oppositio, yläluokka ja kenraalikunta halveksivat naisen alhaista syntyperää, ja he tiesivät mielestään osuvampiakin kutsumanimiä kuin nousukas.
Evitan syyksi laitettiin sujuvasti kaikki valtion sosiaaliset ja taloudellisten ongelmat.
Kohtusyöpään sairastunut Evita halusi virallisen aseman varapresidenttinä, mutta vastustajat eivät sitä hyväksyneet. Argentiinan kongressi nimesi Evitan kansan henkiseksi johtajaksi, vain vähän ennen hänen kuolemaansa.
Eva ”Evita” Peron kuoli kohtusyöpään 26. heinäkuuta vuonna 1952, vain 33-vuotiaana.
Nuiva yläluokka näkyy askelissa
Tiina Puumalainen maalailee tapahtumia paksulla pensselillä. Keskiössä on tiukasti Evita ja hänen madonnamaisuutensa ja vallanhimonsa. Nostiko juuri Evitan lapsettomuus koko Argentiinan kansan hänen lapsekseen? Tämä puoli Evitasta olisi myös valottamisen arvoinen.
Kuoro ja sen liikuttaminen tuovat jo mieleen Savonlinnan Oopperajuhlat, hienoa.
Pukusuunnittelija Marjaana Mutasen kädenjälki on taidokas. Erityisesti jäähileiden lailla kimalteleva Evitan valkoinen leninki on huikea.
Osku Heiskasen koreografia kuvaa osuvalla kehonkielellä yläluokan nuivia asenteita. Heiskanen tarjoilee terävinä shotteina myös maailman kulttuuriperintöä, argentiinalaista tangoa. Mikrotason näpäkässä liikehdinnässä on tunnetta, ja miten ihania koristeluja naiset saavatkaan jaloillaan aikaan. Vielä vähän lisää sitä pikanttia paheellisuutta niin – viva!
Alajääski säihkyy Evitan roolissa
Sisäinen jukeboksini soittaa päivätolkulla kappaletta Et itkeä saa Argentiina. Ja juuri näillä sanoilla, vaikka mestari Vexi Salmi onkin kehunut Mikko Koivusalon väännöstä Kyyneleet pois Argentiina.
Mutta eihän sille mitään voi, että hittejä suoltavan parivaljakon, Andrew Lloyd Webber ja Tim Rice, yhteistyö on ollut kovin hedelmällinen juuri Evitan kohdalla.
Pekka Siistosen sovitus varioi kekseliäästi tuttuja sävelmiä. Näin päästään sekä balladimaiseen tunnelmaan että rokahtavaan fiilistelyyn.
Siistonen mestaroi taitavaa liveorkesteria, joka soitti upeasti, vain paikoin liian kovaa. Katsomon etuosassa kuultuna musiikki leikkasi ajoittain laulun päälle, etenkin silloin, kun Laura Alajääsken Evita tavoitteli Suuren näyttämön kattoon kohoavia nuotteja. Rytmiikaltaan ja sävelkulultaan vaativan musiikin kuljettaminen ei ole kaikille helppoa.
Säihkyvä Laura Alajääski sen taitaa. Hän tietää, kuinka tulkita Evitan tuntoja niin kehonkielellä kuin laulullisesti. Niin hyvässä kuin pahassa. Niin elinvoimaisena kuin riutuvana. Ja se ääni! Se kujertaa ja komentaa, hurmaa ja murskaa.
Evitaa on kutsuttu marionetiksi, mutta Tiina Puumalainen osoittaa, että kyllä se Evitan sylikoira on juuri Mika Honkasen esittämä Juan.
Pahviarmeija marssii rullilla
Juha-Matti Koskela on tarinankertoja Che, joka kuvittaa kertomusta tahtonsa mukaisesti. Hän tukee ja piikitteleekin, mutta seuraa uskollisesti Evitan kannoilla. Koskelan ääni on notkea ja kaunissointinen, ja helppo miestä on katsellakin.
Evitan ulos heittämä Perónin rakastajatar (Emmi Kaislakari) on näyttämöllä vain hetken, mutta jää mieleen oivallisesti esittämästään Taas kamat kasaan -kappaleesta.
Teppo Järvisen lavastuksen raamit ovat erinomaiset. Buenos Airesin rakentuminen Los Toldosin pikkukaupungin perustuksille on komeaa katsottavaa. Lopputulos on korttitalo, jonka Evitan kuolema puhaltaa kumoon. Nerokas keksintö on rullien päällä marssiva pahviarmeija, jonka Timo Alhasen valomaailma herättää eloon. Ja lopuksi näyttämöä hallitseva Evitan muotokuva vangitsee katseet ja pitää tähden tapahtumien keskiössä.
Musikaali päättyy äkisti, mutta sen vaikutus on sama, mistä Che laulaa: ”Esirippu kun laskeutuu, ei mieleen jää muu – kuin Eva Peron.”
