Ensimmäisenä esiintynyt Eliante-ryhmä oli valmistanut näytelmän Joulupukki Pariisissa. Mielikuvituksekkaassa tarinassa joulupukki päätyy kesälomallaan 1500-luvun Pariisiin, jossa hän törmää Da Vincin maalaamaan Mona Lisaan, joka muistuttaa kovasti joulumuoria. Joulupukki joutuu pahaksi onnekseen todistamaan Mona-Lisan ryöstöä, mutta reipas tonttukolmikko Pim, Pam ja Pom saa maalauksen pelastettua.
Nuorten opettaja Reija Iso-Mustajärvi kertoo, että ideat näytelmään lähtivät lapsilta.
– He halusivat, että tähän tulisi tonttukolmikko, joka oli joulunäytelmässä, jota ei voitu esittää.
Mona-Lisan roolissa näytellyt ja Tampereen Komediateatterin säätiön stipendillä palkittu Juliana Gustafsson oli käsikirjoittanut osan näytelmästä.
Nuorten monotrilogia
Myöhemmin illalla oli vuorossa 13–17-vuotiaiden Damis-ryhmä.
– Damis-ryhmä on itse kirjoittanut monologeja ja he ovat ohjanneet toisiaan ja antaneet oman monologinsa toisen esitettäväksi, Iso-Mustajärvi kertoo ja lisää olevansa ylpeä teksteistä, joita nuoret ovat kirjoittaneet.
Monotrilogian teemana oli jonotus. Monologit oli äänitetty aiemmin ja tulivat nauhalta. Dialogit puhuttiin paikan päällä. Nuoret olivat jakaantuneet kolmeen ryhmään, joista jokainen jonotti oven takana. Yksi ryhmä jonotti Pommisuojaan, toinen McDonald’sin työhaastatteluun, ja kolmas jonotti oven takan, jonka kyltissä luki Mysteeri.
Viivi Kiiveri kertoo, että näyttelijät ideoivat jonotusteeman ympärille tarinan, ja kaikki kirjoittivat omalle hahmolleen monologin. Koskettavat ja humoristiset tekstit kulkivat sodasta ajankohtaisiin teemoihin kuten työnhakuun.
Nuorille karttui projektissa myös ohjauskokemusta.
– Häneltä, jota ohjasin, tuli tosi luonnollisesti se, mitä hain, Elsa Törmä kertoo.
– Oli mielenkiintoista, kun oli suunnitellut tekstin ja näkee oman tekstin ja miten se esitetään. Toisella voi olla ihan eri tulkinta siitä, Venla Liikala toteaa.
Nuoret lähtivät esitykseensä vaihtelevin tunnelmin: osaa jännitti tavallista enemmän ja osaa tavallista vähemmän. Yleensä esitykset ovat Tampereen Komediateatterilla, jossa on enemmän teatterin tunnelmaa kuin tutussa harjoituspaikassa Kauraslammen koulun auditoriossa.
Etäopetuksessakin kehittyi
Harjoitteleminen on ollut korona-aikana varsin erilaista, sillä turvavälien pitäminen teatterissa on hankalaa ja maskien takaa on vaikea tulkita ilmeitä. Sulkujen vuoksi Teatteriopisto oli etäopetuksessa kuusi viikkoa, ja silloin harjoitukset toteutettiin Zoom-yhteydellä.
– Opimme paljon sellaista, jota voimme hyödyntää muulloinkin, esimerkiksi jos joku on sairaana, hän voi osallistua etäyhteydellä, Iso-Mustajärvi sanoo.
– Oli hyvä, että pystyimme harjoittelemaan monologeja ja koko käsikirjoitusta etäopetusaikana, niin saimme senkin hyödynnettyä, eikä ollut mitään tyhjäkäyntiä, kertoo nuorten toinen opettaja Anne Herrala.
Näyttelijöistä Jemi Rannanvirta kertoo, että etäopiskelu ei ollut kovin mukavaa:
– Yleensä on aina hyvä ja iloinen fiilis, kun lähtee täältä (harjoituksista). Etäopetuksessa ei ollut sama tunnelma.
Toisaalta, hyvääkin löytyi:
– Kehityin etäaikana tosi paljon, kun pääsi tekemään eri lailla. Kun palasi tänne, niin huomasi sen kuinka paljon oli kehittynyt, Rannanvirta jatkaa.
Hänet palkittiinkin nuorten ryhmästä Tampereen Komediateatterin säätiön stipendillä.
Esitykset olivat osa laajaa teatteritaiteen perusopetusta, jota järjestetään Kauraslammen koululla. Teatterin kaikki osa-alueet kuuluvat taiteen perusopetukseen, joka on yhteensä 1 300 tunnin laajuinen. Oppilaat osallistuvat muun muassa näytelmien ideointiin, käsikirjoittamiseen, lavastamiseen ja ohjaamiseen.
Damis-ryhmän Kalle Koponen on ollut mukana taiteen perusopetuksessa jo kymmenen vuotta.
– Todennäköisesti jatkan niin pitkään kuin pystyn, hän sanoo.
Linnea Orsila tuli mukaan Damikseen syksyllä:
– Tähän ryhmään on ollut helppo päästä mukaan ja kaikki tulevat toimeen toistensa kanssa.
