Paikallishistoriaa: Kunnon sotilas Fisk – Sotilaan elämä ei ollut helppoa 1700- ja 1800-luvuilla

Ylöjärven Kuusiston kylässä sijaitsevan Laadun tilan isännäksi ryhtyi vuonna 1857 Wilhelm Jeremias Mikkola. Hän saapui Ylöjärvelle Pirkkalan Kennolan kylästä. Jeremiaksen isoisä oli korpraali Mickel Fisk (suomeksi kala), jonka tarina ja sotilasura oli varsin mielenkiintoinen.

Mickel Fiskin sukunimi esiintyy joissakin yhteyksissä myös muodossa Frisk (terve), joka tietenkin sopisi rohkealle sotilaalle paremmin. Mickelin tarkkaa syntymäaikaa ei esiinny missään dokumenteissa. Syntymävuosi tiedettäneen, se oli 1764. Koska Mickel kävi rippikoulun Vesilahdella, voidaan sen olettaa olevan hänen syntymäpaikkansa. Hänen isänsä oli sotilas Johan Hinsten Vesilahden Hinsalan kylästä. Hinsten oli niin ikään todennäköisesti sotilas.

Sotilaalle nimi ominaisuuksista

Ruotsin armeijan ruotujako piti huolen siitä, että koko maassa oli sotilaita valmiudessa. Ruodun muodosti kahdesta kuuteen isäntää, jotka elättivät sotilaita. Näin isännät vapautuivat itse sotapalveluksesta. Ruodun isännät kustansivat sotilaiden aseet ja varusteet. Lisäksi he antoivat sotilaalle pienen palan maata, parin kapan alan verran. Tälle maalle isännät pystyttivät sotilaalle asuinrakennuksen. Rakennuksen oli määrä olla 4 x 8 metrin kokoinen ja korkeutta sillä oli seitsemän hirren verran.

Kuvassa on käynnissä sotilastorpan tarkastus. Pienessä torpassa oli välillä ahdasta.

Lisäksi samalle tontille rakennettiin navetta, heinälato ja varasto. Navettaan annettiin lehmä, pari lammasta ja muutama kana. Hevosta sotilaalla ei ollut, vaan se piti tarvittaessa lainata isänniltä.
Niittyä annettiin kahden heinäkuorman verran. Lisäksi sotilas sai tarpeellisen määrän siemenviljaa. Jos maassa ei ollut sotatilaa, sotilas teki taloihin taksvärkkiä, kuten muutkin torpparit. Rauhan aikana sotamies oli harjoituksissa 35 päivää vuodessa.

Komentokieleksi oli määrätty ruotsi, siltä varalta että suomenkielisiä ja ruotsinkielisiä yksiköitä jouduttaisiin komentamaan yhtä aikaa. Jokainen sotilas sai ruotsinkielisen nimen, joka saattoi kuvata sotilaan ominaisuuksia. Tällaisia nimiä olivat esimerkiksi Röst (ääni), Hast (kiire) ja Frivillig (vapaaehtoinen). Nimi saattoi liittyä myös sotimiseen, kuten Sabel (säilä) ja Klinga (terä).
Ylöjärveläisiä nimiä olivat esimerkiksi Sölf (hopea), Örn (kotka) ja Fjäder (sulka). Tunnetuin ylöjärveläinen sotilas oli kuitenkin uljas vänrikki Stål (teräs).

Jos sotilas kaatui sodassa, piti isäntien löytää kolmen kuukauden aikana tilalle uusi ruotusotilas. Uusi sotilas peri usein kaatuneen miehen nimen. Tilanne oli kaatuneen sotilaan leskelle vaikea. Hän joutui jättämään torpan paitsi, jos uusi sotilas oli poikamies ja syntyi järkiavioliitto.

Nuorena miehenä sotaan

Mickel Fisk muutti nuorena Vesilahdelta Pirkkalaan ja toimi eri taloissa renkinä, muun muassa Haikan rusthollissa. Sieltä hän muutti Suoniemelle.

Porin jalkaväkirykmentin Karkun Sarkolan ruotusotilas numero 46 oli vuonna 1784 Hendrik Fisk, joka vaihtoi toiseen ruotuun. Tilalle otettiin renki Mickel Johaninpoika, joka sai edeltäjänsä nimen Fisk. Värväysluettelosta käy ilmi, että Mickel oli pituudeltaan 11 korttelia ja 2 tuumaa, eli noin 169 senttiä.

Vuonna 1788 kuningas Kustaa III aloitti kolme vuotta kestäneen sodan Venäjää vastaan. Katselmuksen mukaan Mickel Fisk oli silloin 24-vuotias ja naimaton. Hänet pyydettiin välittömästi ilmoittautumaan sotaretkelle.

Vuoden 1788 värväys: Ruotu 46 Sarkola, Mickel Johs Fisk, syntynyt Porin läänissä, ikä 24 3/4, palvellut 4 3/4 vuotta.

Mickelin sotaseikkailuista tiedetään vain se, että hän palveli Porin rykmentissä ja oli vuonna 1788 Anjalan leirillä kuormastorenkinä. Kuormasto kulki joukkojen perässä huolehtien teltoista, aseista ja muonasta. Joskus kuormaston mukana kulkivat myös sotilaiden vaimot.

Rauha solmittiin vuoden 1790 elokuussa Värälässä ilman, että kumpikaan osapuoli menetti maa-alueita. Kuningas kuitenkin saavutti sen, ettei Venäjä saanut enää puuttua Ruotsin sisäisiin asioihin.

Paluu siviilielämään

Rauhan palattua Mickel Fisk meni vuonna 1791 naimisiin Kaisa Kerttulan kanssa Suoniemellä. Uusi sotilastorppa oli Sarkolan kylässä, missä perheeseen syntyi yhdeksän lasta. Nuorin heistä syntyi vuonna 1805.

Vuoden 1804 värväys: Ruotu 46 Sarckola, Mickel Johansson Fisk, syntynyt Porin läänissä, ikä 40, palvellut 19 3/12 vuotta, pituus 5,9 1/4 jalkaa, naimisissa, läsnä.

Kaksi vuotta myöhemmin Mickel Fisk erosi armeijan palveluksesta ja perhe muutti Tottijärvelle Gränstorpin torppaan. Torppa kuului Tottijärven säterille, joka oli Kurjen suvun omistuksessa olleen Laukon rinnakkaiskartano. Korpraaliksi ylennetty Fisk ei näin ollen joutunut osallistumaan seuraavan kuninkaan, Kustaa IV Adolfin sotaan, jossa Suomesta tuli osa Venäjää.

Vuoden 1807 muuttokirjassa pappi mainitsee, että Mickel Fisk on käynyt rippikoulun Vesilahdella, osaa katekismusta tyydyttävästi, on ottanut osaa ehtoolliseen sekä osaa lukea hyvin ”innan och utan”. Joten sisäluku ja ulkoa muistaminen sujui hyvin. Venäjän vallan alkuvuosikymmeninä kirkonkirjojen virallinen kieli säilyi ruotsina. Joskus lukutaitoisia entisiä sotilaita käytettiin lukutaidon opettajina.

Isoa perintöä ei jäänyt

Fiskin perheen vanhin poika Johan jatkoi Gränstorpin torpparina . Hänen nimekseen tuli näin ollen Johan Gränstorp. Vanha pari Mickel ja Kaisa asui syytinkiläisinä torpassa ja he käyttivät edelleen Fisk-nimeä.

Tällaisessa vaunussa kuormastorenki säilytti telttoja, muonaa ja aseitakin. Tämä ”kuormastokori” on ollut mukana vuoden 1808 sodassa. (Kuva: Koivulahden kotiseutumuseo)

Mickel Fisk kuoli vuonna 1833. Kaisa kuoli vuosi miehensä jälkeen. Mickel Fiskin perunkirjoituksesta käy ilmi, että pesää oli jakamassa leski, neljä poikaa ja tytär. Pesässä ei kuitenkaan ollut penniäkään rahaa jaettavaksi. Jaettavaksi oli kuitenkin 27 erilaista työkalua, kuten piilukirves, työkirves, hakokirves sekä muun muassa luodinvalimet ja pyssy.

Vaikka kyseessä oli köyhän torpparin perunkirjoitus, oli vaatekappaleiden lukumäärä silmiinpistävä. Niitäkin oli 27 kappaletta. Osa vaatteista oli muistoja sotilasuralta. Tällaisia olivat sekä sininen että valkoinen syrtut-takki. Syrtut tarkoittaa pitkää takkia, jossa on kaksi nappiriviä. Mickel Fiskiltä jäi jälkeen myös muun muassa pitkät saappaat, säämiskähousut ja hattu, jossa oli messinkilehdet.

TORBJÖRN NIKUS

Syrtut-takin nimi tulee englannin kielestä, Surtout-takista. Kyseessä on miehen ylempi takki, jollaista ratsuväen upseerit käyttävät univormuissaan 1700-luvulla ja 1800-luvun alussa.
Kuvassa on karoliinin puku. Karoliinit olivat Ruotsin armeijan sotilaita kuninkaiden Kaarle XI ja Kaarle XII kausilla. Karoliinit saivat alkunsa ruotujakolaitoksen pohjalta.