Ylöjärveläisessä omakotitalossa on yksi kokonainen huone kultalevyjä, Industry Awards -pystejä ja musiikkialan kiertopalkintoja varten. Bändeille annetut tunnustukset asuvat gaalojen välisen vuoden managerin kotona.
Pystit kertovat, että kodin emäntä Taija Holm on aika velho omassa työssään eli artistien ja yhtyeiden uran rakentamisessa. Tämä nainen on luotsannut muun muassa Eppu Normaalin, Yön ja Popedan kaltaisia Suomi-rockin legendoja tähtiin jo 20 vuoden ajan.
Kaksi vuosikymmentä on monella alalla pitkä aika, viihdemaailmassa suorastaan ikuisuus. Vuonna 2001 Poko Recordsille markkinointitehtäviin palkattu Taija Holm on nähnyt alan suuret muutokset sisältä päin.
Maaliskuussa ilmestyi näistä kokemuksista kertova teos Loppuunmyyty! Musiikkibisneksen muutoksen virrassa 2000–2020. Kirjan sivuilla pääsee mukaan niin bäkkäreiden ja keikkabussien kuin hienojen PR-tilaisuuksien ja palkintogaalojenkin tunnelmaan. Esiin piirtyy kuva alasta, joka saattaa ulospäin näyttää jatkuvalta bailaamiselta mutta jolla menestyminen vaatii aina vain skarpimpaa otetta ja monipuolisempia taitoja.
Rajatonta menestystä
Taija Holm on markkinoinut kotimaista musiikkia ja luotsanut taiteilijoita ensin Poko Rekordsilla, sittemmin omassa ProPromotion -yrityksessään. Hän on yksi niistä taustavaikuttajista, joiden ympärivuorokautisten työtuntien ansiosta Suomi-rock elää ja voi vallan mainiosti, vaikka kulttuuri ja viihde ovat yleisesti muuttuneet yhä ylikansallisemmiksi.
– Kotimainen rock-musiikki pääsi uuteen nousuun, kun Radio Suomipop -kanava perustettiin. Suomi-rock sai entistä enemmän radiosoittoaikaa, ja syntyi kotimaiseen musiikkiin keskittyviä tapahtumia ja festivaaleja, Taija Holm muistelee.
Suomenkielinen raskas rock, kärkenään Kotiteollisuus ja Mokoma, nousi kaupallisille kanaville ja valtavirtaan. Kun vielä Bomfunk MC’s, Rasmus, Nightwish, Children of Bodom, HIM ja Apocalyptica onnistuivat maistamaan kansainvälistä menestystä ja Lordi tuomaan kotiin Euroviisuvoiton, suomalainen musiikki oli noussut kellareista hoveihin.
– Jotkut bändit kuten Sunrise Avenue suuntasivat suoraan ulkomaille ja löivät ensin läpi siellä. Nähtiin, ettei ollutkaan ihan pakko kiertää ensin vuosikausia kaikkia Suomen pikkukuppiloita ennen kuin voi tähdätä isoille kansainvälisille lavoille, Holm toteaa.
Kansainvälisten areenoiden ohella alkoivat kiinnostaa myös kotimaiset stadionit. Tietä stadioneille raivasi Eppu Normaali, joka esiintyi Ratinassa vuonna 2004 ja uudelleen 40-vuotisjuhlissaan vuonna 2016.
– Se oli silkkoja kylmiä väreitä koko keikka, Taija Holm muistelee Eppujen 40-vuotisjuhlaa Ratinassa.
Tänä keväänä Taija Holm jännittää Rotterdamin Euroviisuareenan takahuoneessa Blind Channelin menestystä. Promoottorin mukaan oululaisten nuorten miesten asenne on ihailtava.
– He ovat nöyriä, työteliäitä ja sympaattisia tyyppejä, jotka pääsevät vielä pitkälle, promoottori ennustaa.
Salonkikelpoista rockenrollia
Rockin rappioromantiikaa on karsinut myös Yö-yhtyeen aloittama ilmiö, jossa rockbändit tekevät konserttisalikeikkoja. Nuorison kapinamusiikista on tullut salonkikelpoista viihdettä.
– On havaittu, että keikoilla käyvä ikäryhmä on vanhentunut. On kiva, kun voi tulla ykköset päällä istumaan pehmeällä tuolilla eikä kaljatuoppi lennä päähän, Taija Holm ymmärtää.
Konserttisalikiertueet muuttivat myös alan ansaintalogiikkaa. Lavoilla bändi sai yleensä luvatun palkkion, oli yleisöä tai ei. Konserttisalissa artisti tai yhtye kantaa myös taloudellisen vastuun.
– Artistin vetovoiman pitää olla riittävä täyttääkseen saleja, mutta myös visuaaliseen puoleen satsataan nykyään enemmän. Ruutupaitaisten rokkarien soittaman musiikin sijaan tarjolle tuodaan kokonaisvaltaisia elämyksiä. Isojen artistien välille on syntynyt kilpavarustelua, Taija Holm toteaa.
Jotta koko koneisto saisi palkkansa ja viivan alle jäisi plussaa, pitää löytää tasapaino tuotannon kustannusten ja lippujen hinnan välille. On suuri etu, jos artistin apuna toimivalla managerilla on liiketalouden koulutus kuten Taija Holmilla.
Enää ei mopo karkaa käsistä
Iso ja selkeä muutos musiikkimaailmassa onkin ollut tekemisen ammattimaistuminen – ja tekijöiden raitistuminen. Viime vuosituhannella päihteet olivat oleellinen osa rockarin elämäntyyliä: soitto oli kulkevinaan paremmin pienessä hiprakassa, ja välillä mopo karkasi käsistä niin lavalla kuin yksityiselämässäkin.
Nykyään tälläkään alalla ei pitkälle pötkittäisi entisaikojen alkoholihuuruisella meiningillä.
– Raiderit eli takahuoneeseen toivottujen tarjoilujen listat ovat nykyään hyvin toisennäköisiä kuin parikymmentä vuotta sitten. Se on ihan loistavaa! Selväpäisten ihmisten kanssa on huomattavasti helpompi toimia, Taija Holm sanoo.
– Nyt kaikki ymmärtävät, että jos artisti mokaa keikan tai haastattelun alkoholin takia, siitä kärsii koko ketju managerista roudareihin. Muusikon persoonassa voi olla rutkasti rockenrollia, vaikkei sekoilisikaan kännissä.
Teknologia toi kiireen tunnun
Isoin käytännön muutos on tietysti ollut se, että vinyyli- ja cd-levyt ovat jääneet historiaan, kun musiikki on muuttanut biteiksi suoratoistopalveluihin. Tosin vinyylilevyt ovat jo pidempään tehneet uutta tuloaan.
– Oma näkemykseni on, että netissä kuunnellusta musiikista puuttuu se hurmos, mikä kauan odotetun, vasta julkaistun levyn ostamiseen aikanaan liittyi. Nyt vain klikkaillaan, Holm vertaa.
Teknologian mullistus ei suinkaan ole pelkästään helpottanut elämää. Se on tuonut mukanaan myös kiireen. Holm kertoo kaipaavansa uran alkuajoilta ainakin väljempiä aikatauluja.
– Jos toimittaja 20 vuotta sitten pyysi levyä arvosteltavaksi, hän ymmärsi, että se tulee levy-yhtiöstä postilla, ja siinä voi mennä useampikin päivä. Nyt pitää olla tunnin sisällä linkki sähköpostissa, tai soitetaan perään, että missä viipyy.
Kiireen tunnun kasvaminen on erikoinen juttu siinä mielessä, että ennen artistit antoivat vaikkapa kiertueen alla haastatteluja erikseen kaikille mahdollisille medioille paikallisradioita ja -lehtiä myöten. Nyt voi muutamalla eri ketjumedioiden haastattelulla saada ison näkyvyyden, kun sama juttu tulee ulos useammalta konsernin kanavalta.
Yksittäiseen haastatteluun kohdistuu nyt paljon enemmän paineita.
– Kun yksi ja sama haastattelu leviää usealla radiokanavalla, konsernin printtimedioissa ja sosiaalisessa mediassa, sitä ei ole varaa mokata. Tämä on kasvattanut ammattimaista otetta myös haastattelutilanteisiin.
Ei niin pahaa ettei jotain hyvää
Viimeisin iso muutos alalla tapahtui tietysti vuosi sitten, kun korona hiljensi konserttisalit ja peruutti festivaalikesän. Taloudelliset tappiot ovat olleet valtavat, mutta jotain hyvääkin katastrofista on seurannut.
– Livestriimit eli netissä livenä esitetyt keikat ovat olleet hieno ilmiö, joka toivottavasti jää jossain määrin elämään. Ne mahdollistavat keikkojen näkemisen niillekin ihmisille, jotka syystä tai toisesta eivät pääse paikalle, Taija Holm toteaa.
Kunhan pandemiasta päästään, konserttisalit ja stadionit täyttyvät taas – paine päästä keikalle alkaa olla kova niin esiintyjillä kuin faneillakin. Taija Holm uskoo, että keikkajärjestäjät ottavat koronasta jotain opikseen.
– Jatkossa tuskin nähdään festareilla tai areenoilla lavan eteen pakkautuneita ihmismassoja. Käsihygieniasta niin järjestäjät kuin asiakkaat kantavat koronan jälkeenkin vastuunsa. Enkä ihmettelisi vaikka maskien käyttö tapahtumissa olisi uusi normaali.
