Uutisten toimittaja.
Kerroimme tällä viikolla viljakkalalaisen ekaluokkaisen piinaavasta ensimmäisestä kouluvuodesta, jossa hän on joutunut jatkuvasti järkyttävän kouluväkivallan kohteeksi.
Seitsemänvuotias on joutunut oman ikäistensä ja vanhempien koululaisten toimesta sekä fyysisen että henkisen väkivallan uhriksi, ja häntä on käytetty esimerkiksi maalitauluna jääkököille ja pinjatana, jota on hakattu aurauskepeillä.
Lapsen piina ei ole rajoittunut vain kouluun, vaan väkivalta ja ahdistelu on jatkunut myös vapaa-ajalla. Lapsen äiti kertoo esimerkiksi uhkaavista viesteistä, joissa isommat pojat ovat uhanneet jopa tappamisella.
Tämä kaikki on muuttanut ennen niin iloisen pojan luonteen apaattiseksi ja sulkeutuneeksi.
Tapaus meni itselläni ihon alle. Sisälläni kiehahti.
Mikä helvetti näitä meidän lapsia vaivaa? Mikä on motiivi sille, että pienet lapset pilaavat toisen vielä pienemmän koulutaipaleen jo heti lähtöruudussa ja antavat evääksi kenties loppuelämän kestävät traumat?
En tiedä vastausta näihin kysymyksiin. Kokemusteni perusteella voinen kuitenkin todeta, ettei kiusaajaksi synnytä vaan siihen opitaan tai hairahdetaan, kuka mitenkin. Ratkaisevaa on mielestäni se, miten ja kuinka nopeasti kiusaamiselle laitetaan stoppi. Tässä avainasemassa ovat koulu ja vanhemmat.
Viljakkalan tapaus kuitenkin osoittaa, etteivät koulu ja vanhemmat ole tehneet tarpeeksi. Lasta on rääkätty kuukausitolkulla koulussa ja sen ulkopuolella, vaikka äiti on anellut apua opettajalta ja ollut yhteyksissä ainakin yhden kiusaajan vanhempaan.
Voin paljastaa sen verran, että tähän tapaukseen ja ylipäätään kouluväkivataan ei auta Ylöjärven kaupungin verkkosivujen uumenista löytyvä Word-tiedosto kiusaamisen vastaisesta työstä. Nyt tarvitaan oikeita ja konkreettisia toimenpiteitä.
Millaisia toimenpiteet voisivat olla? Näin maallikkona ehdottaisin, että koulun rehtori ja kuraattori laittaisivat viimeistään nyt pyörät pyörimään siten, että kiusatun äiti ja kiusaajat vanhempineen kutsuttaisiin koululle (korona ei saa olla tekosyy olla järjestämättä tällaista, nyt on kyse pienen koululaisen tulevaisuudesta), ja heidän kanssaan keskusteltaisiin vakavasti kiusaamisesta ja sen seurauksista – siitä, mitä se aiheuttaa erityisesti uhrille mutta myös kiusaajille itselleen.
Tilanteen kehittymistä tulee seurata tarkalla silmällä ja kiusatulle tulee tarjota kaikki mahdollinen tuki.
Mielestäni on myöskin täysin tarpeellista, että kiusaajille vilautaan hetkellistä koulusta erottamisen korttia. Ja mikäli heidän touhunsa jatkuu, pannaan uhkaus täytäntöön. En usko, että monikaan oppilas haluaa, että hänet erotetaan koulusta.
Kiusaaminen kertoo jotakin myös koko koulusta ja oppilaiden välisestä yhteishengestä. Myös Viljakkalassa näyttäisi olevan parantamisen varaa.
Ylöjärven keskusta-alueen kouluissa työskentelee kolme kouluyhteisöohjaajaa, joiden päätehtävänä on olla vuorovaikutuksessa oppilaiden kanssa ja edistää koulun yhteishenkeä (lue: kitkeä kiusaaminen).
Milloin Ylöjärven kaupunki palkkaa Viljakkalaan oman kouluyhteisöohjaajan, kun sellaiselle näemmä olisi huutava tarve?
