43-vuotias siivikkalalainen Taija Holm on tehnyt 20-vuotisen uran musiikkibisneksessä ja työskennellyt tiiviissä yhteistyössä maamme kärkiartistien kanssa. Vuodet ovat olleet tuulisia, ja niiden väliin on mahtunut niin satoja festareita, uupuminen kuin loputtomia seikkailuja bändien matkassa. Vuosien varrella menetyksiltäkään ei ole vältytty.
Mustat kutrit liehuvat tuulessa, kun leopardihuiviin ja glitter-laukkuun sonnustautunut Taija Holm rämpii läpi loskan Tampereen rautatieasemalta toimistolleen Kalevankankaalle.
Kiire on ollut viime päivinä melkoinen. Ennen Ylöjärven Uutisten tapaamista Holm on antanut useita haastatteluja muille eri medioille ja edellisenä päivänä hän on istuutunut Arto Nybergin kuulustelupenkkiin koko kansan eteen.
Tämän haastattelun jälkeen hän menee piipahtamaan kotonaan Siivikkalassa, josta suuntaa jälleen aikaisella aamujunalla Helsinkiin Ylen aamuun.
Median kiinnostus koskee Holmin uutuuskirjaa, joka syntyi koronavuoden aikana kalenterin hieman tyhjennyttyä. Loppuunmyyty! Musiikkibisneksen muutoksen virrassa 2000–2020 –kirjassaan Holm harppoo läpi musabisneksen muutoksen tuulet 20-vuotisen uransa ajalta – kertoen asiat omasta näkövinkkelistään.
Ujo tyttö sai suunsa auki
Musiikki- ja viihdealan ihmisille ja alan toimittajille Taija Holm, 43, on tuttu hahmo monen kotimaisen eturivin yhtyeen takana. Hänen asiakkaisiinsa ovat lukeutuneet jo vuosien ajan esimerkiksi Eppu Normaali, Yö ja Popeda.
Holm pyörittää Tampereella pr-toimisto ProPromotionia, jonka perusti vuonna 2006 työskenneltyään ensin kuusi vuotta tamperelaislevy-yhtiö Poko Recordsissa, jossa hänestä leivottiin väkevä pr-nainen.
– Pokon Epe Heleniuksella on iso rooli siinä, että hän laittoi minut heti urani alussa paikkoihin, jotka kauhistuttivat minua. Jouduin juontamaan tilaisuuksia ja sitten minut laitettiin introverttina Provinssin bäkkärille verkostoitumaan alan ihmisten kanssa.
Ujo tyttö sai kun saikin suunsa auki.
– Sieltä ne verkostot rupesi pikku hiljaa rakentumaan. Kun esittelin itseni yhdelle, esitteli hän minut toiselle ja niin edelleen. Tätä kautta tutuksi tulivat alan sidosryhmät ja toimittajat. Tällä alalla kaikki perustuu verkostoihin, Holm selittää.
Ammattikielellä Holmin työnkuvaan kuuluu niin viihdealan tiedottaminen, promotointi ja tapahtumien tuottaminen. Suomeksi sanottuna Holm on monen artistin oikea käsi, osin henkilökohtainen avustaja ja joskus hoitajakin.
Litanian viimeiselle ammattinimikkeelle Holm ensin nauroi, kunnes ymmärsi sen olevan totta.
– Tajusin, että ei hitto, kyllähän tämä on vähän kuin hoitoalalla olisi, hän sanoo huvittuneena.
Puhelin soi yötä päivää
Mutta totta se on. Holm on ollut koko uransa ajan niin omistautunut työlleen ja asiakkailleen, että vastasi puhelimeen vaikka keskellä yötä, jos asiakkaalla oli jokin hätänä. Useimmiten kyse ei kuitenkaan ollut mistään hädästä – muusikoilla nyt vain sattuu olemaan omanlaisensa vuorokausirytmi, joka eroaa tavallisten kuolevaisten arjesta. Näin Holm sen itselleen perusteli ja päätti olla joustava.
Yölliset puhelut olivat kuitenkin vain jäävuoren huippu. Pahimpana aikana Holm puhui päivässä neljäkymmentä puhelua ja vastasi 200-300 sähköpostiviestiin.
– Joka jumalan kerta vastasin puhelimen soidessa. Sähköposteihin vastasin mahdollisimman ripeästi. Ja kun niitä oli tuollainen määrä, alkoi kierre jo aina viikonloppuna. Töitä oli valmisteltava jo sunnuntaina, ettei maanantai rysähtäisi päälle, Holm kertoo.
Kun päälle lisää vielä eri tilaisuudet, tapaamiset, matkustamiset ja muuten musiikkibisneksessä vallitsevan epäsäännöllisen elämänrytmin, oli kierre valmis.
– Tietty se tuntui siltä, että nyt olen tehokas ja elämällä on tarkoitus, kun on paljon tehtävää ja kalenteri on aivan täynnä. Teinhän kuitenkin työtä, jota rakastin ja rakastan edelleen.
Uupumus saapui
Ensimmäiset oireet uupumuksesta ilmaantuivat vuonna 2006, kun Holm tunsi olevansa jatkuvasti väsynyt. Se ei kuitenkaan laittanut häntä pysähtymään, sillä käynnissä oli niin mielenkiintoisia projekteja ja erilaisia kissanristiäisiä riitti, mikä tietenkin sosiaalisesta ihmisestä oli mukavaa, kuten Holm kirjassaan toteaa.
Lopulta Holm alkoi etääntyä musiikista, vaikka se oli ollut hänelle intohimo ja henkireikä lapsesta saakka.
– Huomasin, että elämästä alkoi kadota ilo ja musiikki rentoutumiskeinoja tuntui vieraalta. Olin niin pitkään kuunnellut musiikkia teknisesti ja analysoivasti ammattini vuoksi, etten enää osannut kuunnella sitä muulla tavalla. Keikoilla käyminenkin oli lähinnä sosiaalinen tilanne, jossa näin tuttuja, ja musiikki oli taustalla.
Pian lanka alkoi katketa ja vuonna 2008 Holmille nousi pitkäkestoinen kuume, joka ajoi hänet Koskiklinikan kautta ensiapuun. Epäily aivokalvontulehduksesta nostettiin esiin, mutta useiden testien ja tutkimusten päätteeksi mitään ei löytynyt. Hän päätyi takaisin kotiin, ja työt jatkuivat entiseen malliin.
Lääkäri antoi shokkidiagnoosin
Pari vuotta myöhemmin, pian Holmin ja hänen avopuolisonsa Julli Väkevän lapsen syntymän jälkeen tapahtui herätys.
– Minulla oli ollut selittämättömiä vatsakipuja 16-vuotiaasta saakka. Vuonna 2011 ne pamahtivat kunnolla päälle. Kipu oli sietämätön eikä mikään enää pysynyt sisälläni. Menin sitten lääkäriin ja minut tähystettiin.
Diagnoosi tuli shokkina: tulehduksellinen suolistosairaus. Suolisto riekaleina, tihkuttaa verta läpi. Autoimmuunisairaus, johon ei ole parannuskeinoa.
Holmin mukaan taudin syntyä ei täysin vielä tiedetä, mutta yksi laukaiseva tekijä voi olla pitkäaikainen stressi.
Elinikäisestä sairaudesta kertominen kirjassa tuntui Holmista ensin turhalta, mutta koska kyseessä on vaiettu, lähes kansansairaudeksi luokiteltava tauti, päätti hän kirjoittaa asiasta.
– Ihan varmasti tälläkin alalla joku muu sairastaa tätä samaa sairautta, jonka vaikutus omaan mentaalipuoleen on ollut ihan valtava. Fyysinen sairaus vaikuttaa itsetuntoon.
Holmin sairaus on ollut levollisessa vaiheessa nyt kolmatta vuotta. Mikäli elämässä tulee stressaavampi vaihe, sairaus voi aktivoitua.
– Pidempi hyvä vaihe sairauden kanssa on osaltaan koronaepidemian ansiota, kun kalenteri on tyhjentynyt ja olen saanut tehdä muutakin kuin töitä. Olen lähentynyt myös oman lapseni kanssa, koska yhteistä aikaa on nyt eri lailla.
Vaikka Holm on edennyt urallaan kaasu pohjassa laiminlyöden myös omaan terveyttään, ei hän vaihtaisi silti päivääkään pois.
– Tukkaputkella on vedetty ja aikamoista hullunmyllyä se on ollut. Mutta se kaikki on ollut rakkaudesta lajiin ja intohimosta edistää niitä itselle tärkeitä projekteja. Mitään en ole tehnyt rahasta, vaikka se kliseistä onkin. Ja onhan nämä vuodet olleet täynnä niin mahtavia elämyksiä, että se on ollut seikkailua joka päivä.
Popeda, risteily ja bassorumpu
Monet muistiin piirtyneet seikkailut liittyvät esimerkiksi festareihin, joilla Holm on viettänyt yhteenlaskettuna 4 vuotta elämästään. Loppuunmyyty-kirjassaan Holm nostaa esiin tarinoita tien päältä, jotka tapahtumahetkellä meinasivat itkettää. 2000-luvun alussa ennen musiikkialan todellista ammattimaistumista ammatti näet kirjaimellisesti maistui.
Tästä sai osansa myös Holm, jonka oli paimennettava humalaisia artisteja, esimerkiksi Tammerfestillä järjestetyllä sisävesiristeilyllä, jossa esiintyi Popeda. Yleisö oli voittanut liput risteilylle arvonnasta.
Olisi pitänyt osata laskea yksi plus yksi, kun kyseessä oli sunnuntai ja orkesterilla oli takanaan useampi keikka, viikko ja kuukausi. Pian laivaa kohti saapui ryhmä, jolle edes laivalaiturin eteen avautuva Laukontori ei tahtonut riittää.
– Muistan edelleen niin kirkkaasti, miten he tulivat huojuen nahkatakin hihojen hapsut tuulessa lepattaen, Holm muistelee nauraen.
Huojuminen oli kuitenkin vasta alkua. Holm yritti kommunikoida yhtyeen jäsenten kanssa, tuloksetta. Hän kuitenkin laskeskeli, että soittimia ja muuta tarvittavaa on oikea määrä, jotta keikka pystytään toteuttamaan.
Juuri ennen keikan alkua laivan lipuessa kohti Pyhäjärven ulappaa Holm kuuli, että bändin rumpusetissä ei ollut enää bassorumpua.
Miten niin ei ole ”enää”? Rumpali osoitti etusormellaan kohti järvenpintaa, jossa bassorumpu uiskenteli poispäin laivasta. Hän oli heittänyt sen yli laidan. Keikka vedettiin läpi virpalla ja tomeilla, mutta vedettiin kuitenkin, rimaa hipoen. Seuraavana vuonna Eppu Normaalin vastaava keikka oli nimeltään Vesilinjalla.
Seuraavaksi Euroviisuihin
Viimeisin seikkailu ei ennättänyt kokonaisuudessaan Loppuunmyyty!-kirjaan. Joulukuun lopussa Holm istui perheineen Levin hiihtohississä, kun hän sai puhelun levy-yhtiöpomo Riku Pääkköseltä. Puhelussa Holm sai tarjouksen ryhtyä UMK-finaaliin valitun Blind Channelin pr-henkilöksi. Holm empi ja Pääkkönen kehotti häntä kuuntelemaan kappaleen.
Laskettelupäivän päätteeksi Holm kuunteli Dark Side -kappaleen ja teki päätöksensä. Tästä alkoivat kiireiset pari kuukautta, joiden aikana annettiin lukuisia mediahaastatteluja ja valmistaututtiin esiintymiseen. Holm valmensi yhtyettä myös voiton vastaanottamiseen, mikäli sellainen kilpailussa tapahtuisi.
– Kävimme tietty myös läpi, että mitä jos voittoa ei tulekaan. Valmistauduimme siihen, että olemme sitten iloisia, vaikka joku toinen veisi voiton. Sen takia olimmekin UMK-finaalin jälkeen niin hämmentyneen näköisiä, kun olimme harjoitelleet jonkun muun onnittelemista.
Voitto siis napsahti Blind Channelille, joka lähtee yhdessä Holmin ja ison tiimin kanssa kohti Euroviisuja, jotka järjestetään 22. toukokuuta Alankomaiden Rotterdamissa.
Holm uskoo, että oululaisbändi menestyy viisufinaalissa paitsi kappaleensa myös mediakuvansa vuoksi.
– He ovat äärimmäisen työteliäitä, mukavia ja maanläheisiä nuoria miehiä. Koordinoin tällä hetkellä heidän haastatteluitaan median kanssa, ja ulkomailta haastattelupyyntöjä tulee pilvin pimein.
Holmin mukaan ulkomaisia medioita kiinnostaa nyt eritoten se, tapahtuuko Blind Channelille sama kuin Lordille 15 vuotta sitten.
– Jos voittoa ei tule niin aivan varmasti näkyvyys Euroviisuissa tuo nostetta heidän uralleen. Mutta vedonlyöntitilastoissa he ovat kylläkin kymmenen parhaan voittajaehdokkaan joukossa.
