Viherkasvien mullaton kasvupohja kasvattaa suosiotaan hurjaa vauhtia. Mullattomat-Facebook-ryhmän perustaja Tuija Mänttäri kertoo, miksi itse valmistettu kasvupohja on ominaisuuksiltaan parempi kuin perinteinen pussimulta.
Olen ollut jo pitkään viherkasvien ystävä ja kasvit ovat yksi sisustukseni ehdottomista kulmakivistä. Harrastukseni ensimmäisinä vuosina en kuitenkaan kiinnittänyt kasvien elinolosuhteisiin erityisen paljon huomiota, mikä aiheutti kuolintapauksia.
Tapanani oli laittaa purkkiin multaa, iskeä kasvi sinne ja kastella silloin tällöin. Loppu oli arpapeliä: osa kasveistani selvisi sattuman kaupalla hengissä, jotkut kuivahtivat, useimmiten ne päätyivät biojätteeseen liikakastelun hukuttamina.
Vuosi sitten keväällä kaikki muuttui törmättyäni erään viherkasviharrastajan Instagramissa asiaan nimeltä mullattomuus.
Mullattomuuden punainen lanka on se, että jos rakastat kasvejasi tarpeeksi, et missään tapauksessa anna niiden homehtua missään pussimullassa. Mullan sijasta kasvi istutetaan sille räätälöityyn, eri raaka-aineista koottuun kasvualustaan, jossa se elää ja voi hyvin maailman tappiin asti. Ainakin jos hoidat sitä hyvin.
Kun tunteisiini vedottiin tällä tavalla, olin välittömästi myyty. Vielä kun samassa lauseessa mainittiin Facebook-ryhmä Mullattomat, tiesin sen olevan menoa.
Mutta mitä mullattomuus oikein tarkoittaa ja miksi siitä on oikein tullut niin suosittua? Annetaan ammattilaisen kertoa.
Mullaton ei hukuta kasvia
Facebookin Mullattomat-ryhmän perustaja Tuija Mänttäri on ollut nuoresta saakka intohimoinen viherkasviharrastaja. Hänen mukaansa innostus kasveja kohtaan on sukuvika, sillä myös Mänttärin äiti ja isoäiti ovat olleet myös aina kovia viherpeukaloita.
– Itse muutin ensimmäiseen omaan asuntoon 40 vuotta sitten ja siitä lähtien minulla on aina ollut kasveja. Tällä hetkellä minulla on niitä kolmisenkymmentä, joista suurin osa on palmuja. Palmut ovat minulle ne kaikista tärkeimmät kasvit, hän kertoo.
Mänttäri vannoo myös mullattomuuden nimeen ja on käyttänyt mullatonta kasvupohjaa omilla kasveillaan jo yli kymmenen vuotta. Mikä on siis mullattomuuden salaisuus?
– Se on lähinnä kasvin luonnollista maaperää. Se läpäisee vettä erittäin hyvin, eikä siitä tule koskaan kuravelliä. Sitä on käytännössä mahdoton liikakastella yhdellä kastelukerralla, sillä se vesi joka ei enää imeydy, valuu ruukun pohjareijistä ulos. Mullaton kasvualusta myös säilyttää tasaisen kosteuden pidempään, jolloin kasteluvälit pitenevät, Mänttäri luennoi ja vinkkaa, että kasvin ruukuksi kannattaa valita muoviruukku, jonka pohjarei’istä ylimääräinen vesi pääsee valumaan pois.
Hänen mukaansa moni mullattomuutta kokeileva on innostunut viimeistään siinä kohtaa, kun oman kasvin kasvutahti on kiihtynyt.
– Mullaton kasvualusta pysyy karkeutensa vuoksi aina ilmavana, jolloin kasvit juuret saavat enemmän happea ja niistä kasvaa vahvemmat. Tämä näkyy kasvin voimakkaana kasvuna.
– Mullaton kasvualusta ei myöskään ajan saatossa tiivisty kovaksi tiiliskiveksi, kuten pussimulta tekee.
Kasvupohja tehdään itse: pääaineeksi Seramis tai kookoskuitu
No mistä tätä kasvien rakastamaa mullatonta sitten saa? Ainakaan tällä hetkellä ei vielä mistään valmiina, on Mänttärin vastaus.
Pohjaseoksen voi kuitenkin valmistaa itse hankkimalla raaka-aineet esimerkiksi netistä tai rautakaupasta.
Itse valmistettava kasvupohja voi tuntua monimutkaiselta, mutta Mänttärin mukaan asia on lopulta hyvin yksinkertainen. Ohjeistusta saa kädestä pitäen muun muassa Facebookin Mullattomat-ryhmästä.
Ensimmäinen askel mullattomuuteen on valita pohjaseokseen sellainen pääainesosa, joka pidättää kosteutta. Tällaisia ovat esimerkiksi savirouhe Seramis ja harkkoina myytävä kookoskuitu.
Muilla aineksilla taas tuodaan pohjaan ilmavuutta ja vedenläpäisevyyttä. Tähän tarkoitukseen sopivat muun muassa perliitti, lecamurske ja kaarna, jota myydään kauppanimellä orkideamulta.
Mänttäri itse vannoo mullattomaan pohjaseokseen nimeltä palmumix, joka sopii hänen kokemuksensa mukaan melkeinpä kasville kuin kasville.
– Siihen tulee Seramista, kaarnaa ja lecamursketta. Se on hyvin pitkäikäinen seos, 4–5 vuoden jälkeen siihen tarvitsee vaihtaa vain tuoreet kaarnat. Pelkkää säästöä.
Mänttärin mukaan yksi mullattomuuden parhaita puolia on se, että siihen siirryttyä kasviharrastajat voivat huokaista helpotuksesta, kun jokakeväinen mullanvaihto on historiaa.
– Monella ihmisellä on myös tullut pussimullasta allergisia oireita, jotka ovat hävinneet mullattomaan siirtymällä. Mullattomat pohjat ovat myös puhtaita ja hyvin miellyttäviä käsitellä, Mänttäri kertoo.
