Edellisessä lehdessä (YU 23.9.) kommentoitiin kirjoitustani seuturatikasta. Kiitos kommenteista!
Tarkoitukseni on herättää päättäjät miettimään, pitäisikö tällaisen arviolta 70-100 miljoonaa euroa maksavan julkisilla varoilla toteutettavan hankkeen osalta suunnitteluvaiheessa kuljettaa vähintään kahta eri vaihtoehtoa rinnakkain? Ihmettelen kovasti, mihin paikallisjunavaihtoehto on matkan varrella jäänyt? Tiedän toki entisenä maakuntahallituksen varajäsenenä valtakunnallisen ratahankkeen suunnittelutyöstä sekä siitä, että se vaatisi Ylöjärven kohdalla oman raiteen nykyisen pääradan rinnalle. Mutta eihän meillä ole ratikallekaan raiteita valmiina!
Julkisilla varoilla tehtävissä suurissa suunnitelmissa tulisi aina kuljettaa vähintään kahta rinnakkaista vaihtoehtoa, jotta päättäjien mielet pysyisivät vaihtoedoille avoimina. Muuten on vaarana, että ajatukset urautuu vain yhden suunnitelman mukaisiksi eikä muita vaihtoehtoja enää nähdä mahdollisina. Tämä ei ole veronmaksajien etu. Ja muistetaan nyt tässä kohtaa, että maksamme veroja sekä kunnan että valtion kassaan eli mitään ”ilmaista rahaa” ei ole tähän hankkeeseen käytettävissä.
Hämmästelen kovasti, että raitiotien rakentamista perustellaan myös ympäristönäkökulmilla. Kukaan ei kuitenkaan ole vielä nostanut esiin, kuinka paljon ympäristöä raitiotien rakentaminen vaurioittaa. Paikallisjuna puolestaan olisi rakennettavissa jo olemassa olevan rataverkoston yhteyteen. Raitioliikenteen vuoksi myös olemassa olevaa infraa olisi tuhottava.
Hyvänä esimerkkinä viimeisen vuosikymmenen aikana rakennetut useat liikenneympyrät olisi purettava ja muutettava valo-ohjatuiksi risteyksiksi. Tämä olisi rahanhukkaa eikä sitä millään tavalla voi kutsua myöskään ympäristöteoksi. Puhumattakaan niistä veromiljoonista, joita noihinkin liikenneympyröihin on aikanaan käytetty.
Ylöjärvi sijaitsee Suomen päärataverkoston varrella, joten pussinperää Ylöjärvestä ei millään vaihtoehdolla varmasti tule. Päärataa kehitetään tulevaisuudessa ja suunnitteilla on jopa tunnin junayhteys Tampereelta Helsinkiin. Ylöjärveläiset voisivat tulevaisuudessa päästä paikallisjunalla vartissa Tampereen asemalle ja siitä jatkaa tunnin yhteydellä Helsinkiin.
Lempäälä on ollut aktiivisin ympäristökunta paikallisliikenteen kehittäjänä. Heillä toki on laajempi raidekapasiteetti käytettävissä, mutta merkittävänä huomiona se, että myös tietyt kaukojunat pysähtyvät jo nyt Lempäälän asemalla. Näin ollen lempääläiset pääsevät suoraan kotiasemalta esimerkiksi Helsinkiin vievään junaan tai saman junan palateessa Tampereen suuntaan. Lempäälässä ollaankin juuri aloittamassa parkkihallin rakentamista aseman tuntumaan, koska junan käyttö omalta asemalta on lisääntynyt merkittävästi. Tästä haluaisin kuulla lisää.
Tällä hetkellä on vallalla käsitys, että kaikki ylöjärveläiset kulkevat Tampereelle töihin. Tuskin asia näin mustavalkoinen on. Seutuliikennesuunnittelussa tulisikin huomioida myös käyttäjänäkökulma. Ketä varten paikallisliikennettä suunnitellaan? Millaisia tarpeita käyttäjillä on? Kumpi vaihtoehto palvelisi enemmistöä – nopea yhteys vähäisillä pysähdyksillä vai hitaampi useammalla pysäkillä varustettu kulkupeli.
Luulen, että juurikin työmatkaliikennettä varten räätälöidyt nopeat vuorot olisi paras ratkaisu. Tätä varten ei tarvita tiheää liikennöintiä – liikennöinti raiteilla ruuhka-aikaan ja muina aikoina muilla kulkupeleillä vaikkakin sitten Lielahteen ja sieltä Tampereen ratikalla kaupunkiin.
Maailma muuttuu. Koronan vuoksi ihmiset on oppineet tekemään enemmän etätöitä ja sitä kautta liikkumisen tarve on vähentynyt. Lisäksi on ollut havaittavissa muuttoliikettä kaupungeista maaseudulle samaisesta syystä. Myös syntyvyys on laskenut viimeisten vuosien aikana. Kuinka paljon on realistista odottaa asukasmäärän kasvua esimerkiksi Ylöjärven keskusta-alueelle? Toisaalta, miksi tavoittelisimme radikaalia kasvua? Uudet asukkaat tuovat kyllä veroeuroja, mutta samalla he kuluttavat kunnan palveluiden kautta yhteistä kassaa.
Lisäksi on paljon puhuttu, että ratikka olisi ylöjärveläisille käytännössä ”ilmainen” yhtiöittämisen kautta. Kukaan ei koskaan ole näyttänyt laskelmia, kuinka monta lippua on myytävä ennen kuin 100 milj. euron laina on kuitattu – puhumattakaan siitä, että samaan aikaan ratikasta juoksisi käyttökustannukset, jotka tietenkin kuntalaisten olisi maksettava. En haluaisi olla takaamassa tällaista lainaa.
Ylöjärvi on puutarhakaupunki, mutta onko enää tulevaisuudessa? Jos annamme kaupunkisuunnitelman lähteä tähän suuntaan kun sitä nyt ollaan viemässä, muutumme Tampereen nukkumalähiöksi. Meillä on muitakin vaihtoehtoja houkutella uusia asukkaita. Maata ja tontteja riittää ympäri Ylöjärveä. Siivikkala kasvaa, mutta liikennettä kaupunkimme keskustan suuntaan tulisi kehittää.
Lisäksi meillä on valmiiksi tuhansien asukkaiden kylät Viljakkalassa ja Kurussa. Takamaa, Vahanta ja Mutala puolestaan sijaitsevat taajama-alueen rajalla. Nämä kärsivät muuttotappiosta, koska julkinen liikenne ei ole riittävää. Pitäisikö Ylöjärven lähteäkin rohkeana kehittäjänä viemään kaupunkisuunnittelua takaisin puutarhakaupungin suuntaan ja parantaa omaa sisäistä liikennettään siten, että saisimme nykyiset kylät eläväksi? Tulevaisuudessa etätyön lisääntyessä kiinnostusta rauhallisemmille seuduille löytyisi varmasti.
Leena Risku
varavaltuutettu (kesk)
sivistyslautakunnan jäsen
Lue myös:
Ratikkarallista: Todellisuudessa kuntalaisten mielipiteellä ei ole mitään merkitystä
Pikaratikkamatikka: Pikaraitiotien kannattavuus ylöjärveläisille ei ratkea kansanäänestyksellä
Tulevaisuuden liikenneväylä Ylöjärveltä Tampereelle – Elämän realiteetteja ei saisi sivuuttaa
