Näin Minna Pyhälästä varttui ravintoloitsija: auttoi äitiään myymällä makkaraa ja ahkeroimalla hänen lounaspaikoissaan

Suutarin lapsella ei ole kenkiä -sanonta ei päde ravintoloitsija Minna Pyhälään. Ruoanlaittoa niin kodissaan kuin perheravintolassaan rakastava keittiön hengetär kiittää vuolaasti avuistansa Pirjo-äitiään, joka vei vasta 9-vuotiaan tyttärensä myymään makkaraa ja antoi tämän auttaa lounaspaikoissaan. Konkariyrittäjä toivoo, että suomalainen perinteikäs ruokakulttuuri eläisi voimakkaana myös ravintoloissa. Hänen mielestään ravintolakulttuuri vahvistuu koko ajan. Toimialan eteenpäin menosta vastaavat niin yrittäjät kuin asiakkaatkin.
Ylöjärveläisen Samin Ruokaravintolan ravintoloitsija ja keittiövastaava Minna Pyhälä työskentelee suomalaisen ruoka- ja ravintolakulttuurin voimistamiseksi. Hänen mielestään kotimaiset raaka-aineet ja reseptit mahdollistavat niin korkeatasoisen lounas- kuin gourmet-tarjonnan. (Kuva: Matti Pulkkinen)

Ravintoloitsija-keittiövastaava Minna Pyhälä täyttää 50 vuotta. Virstanpylväällään yrittäjä katsoo oppivaisesti takapeiliin ja innokkaasti tulevaisuuteen. Hän aikoo paiskia töitä ainakin 15 seuraava vuotta kehittäen pirkanmaalaista ravintolakulttuuria.

Minna ja Janne Pyhälä sekä keittiömestari Sami Rainio avasivat menneenä keväänä uuden Samin Ruokaravintolan Ylöjärvellä Elovainion liikekeskuksessa.

Minna Pyhälä sanoo uutukaisen paikan saaneen hyvin tuulta siipiensä alle poikkeuksellisesta koronapandemiasta huolimatta.

– Ravintola-ala on pitkäjänteistä kehittämistyötä. Tämän tiedän kokemuksestani. Perheenihän perusti ensimmäisen Pancho Villan. Meksikolaiseen ruokaperinteeseen pohjaavat ravintolat muodostavat nykyään ketjun, hän kertoo.

– Minä, mieheni ja Sami-veljeni haluamme edistää nyt ravintola- ja ruokatarjontaa, jonka juuret ovat suomalaisissa raaka-aineissa sekä ruoissa, ravintoloitsija linjaa.

Etnisten ravintoloiden määrä kasvaa koko ajan. Pyhälä luottaa suomalaiseen traditioon ja suomalaisten makumaailmaan.

Äiti viitoitti tien ammattiin

Minna Pyhälä on hyvin kiitollinen Pirjo-äidilleen, joka on johdattanut tyttärensä kannustavasti ruoanlaittamisen värikkääseen maailmaan.

– Pääsin jo 9-vuotiaana myymään makkaraa. Silloin tunnistin sosiaaliset lahjani. Halu olla ihmisten kanssa on hyvin sisäsyntyinen, Pyhälä kuvailee.

– Äitini piti lounaspaikkoja. Hän toimi myös pitoemäntänä ja -kokkina. Olin ahkerasti mukana erilaisissa auttamistehtävissä. Elämänkoulussa ja käytännön työssä urani on urjennut, hän iloitsee.

Pyhälä on halunnut aina avata uusia ovia ja tarttua innovaatioihin. Hän odottaakin paljon uutukaiselta ravintolaltaan, jota hän pyörittää keittiömestaritaidoistaan kuulun veljensä kanssa.

– Innostukseni ja mielenkiintoni ruoanlaittoon ei ole hiipunut milloinkaan. Päin vastoin, kauhan varteen tarttuminen ja kokkaaminen inspiroi minua joka päivä. Kun ystäväni kysyvät, voisivatko he tulla meille kylään ja aterioimaan, otan kysymyksen arvostuksen osoituksena ja tunnustuksena, hän toteaa.

Pyhälä luonnehtii kokkiuttaan kokeilunhaluiseksi.

– Moni pidättäytyy tiukasti keittokirjojen resepteissä, mutta minulla mitat ja vaaka ovat silmissäni ja käsissäni. Olen hyvin luova kokki lieden äärellä. Innostun ja inspiroin, hän kuvailee persoonaansa.

Keskustelu kertoo kiinnostuksesta

Suomalaiset keskustelevat kovin vilkkaasti ruoasta. Lehdet sisältävät paljon ruoka-aiheisia juttuja. Radiossa ja televisiossa on runsaasti ohjelmia, joissa uppoudutaan elintarvikkeisiin ja kokkaamiseen. Kansalaiset kertovat ahkerasti sosiaalisessa mediassa henkilökohtaisista ruokailutottumuksistaan. Ravintoloiden kirjo laajenee koko ajan.

Minna Pyhälä näkee, että runsauden keskellä supi suomalainen ruoka- ja ravintolakulttuuri tarvitsee nykyistä enemmän toimijoita.

– Ihmiset suosivat kasvavassa määrin lähellä tuotettuja elintarvikkeita. Lähiruoka elää renessanssiaan. Perinteiset raaka-aineet maistuvat jälleen. Suomalaisten kehittämä ja rakentama reseptiikka on arvossaan. Arvojen arjessa toteuttaminen konkretisoi arvostuksemme kansallista viljely- ja kokkaamistraditiota kohtaan. Teot ovat merkityksellisiä; pelkät puheet eivät auta ketään, hän teroittaa.

Pyhälä korostaa, että pirkanmaalaisia ja suomalaisia raaka-aineita on kiitettävästi saatavilla. Neljä vuoden aikaa mahdollistavat monipuolisen ravintokellon rytmissä elämisen.

– Esimerkiksi konstailematon läskisoosi pitää tiukasti suuren suosionsa viikoittaisella lounaslistallamme, hän poimii esimerkin.

Pyhälä painottaa, että ravintoloitsijan ja asiakkaiden avoin vuoropuhelu on ratkaisevan tärkeää niin lounas- kuin gourmet-listan kokoamisessa.

– Trendit ohjaavat merkittävästi toimintaamme. Suosimme ekologisia ruokavalintoja. Varmistamme, että jokaisessa ruoka-annoksessa on ravitsemuksellisesti oikeat komponentit. Terveellisyys toteutuu koko ajan. Perinteikäs kansallinen ruokakulttuurimme on voimissaan ja ottaa uudet kehitysaskeleensa. Tämän kaiken miettiminen ja ratkaiseminen tekee jokapäiväisestä työstäni antoisaa, haasteellista ja mielenkiintoista, hän luonnehtii.

– Kokin työ on arvostettua. Olemme ravintolatarjonnaltamme kiehtova ja kiinnostava maa kansainvälisestikin.

Metsiemme riistaa ja järviemme kaloja

Minna Pyhälä on sen ajan lapsi, jolloin kansakuntamme piti lihaa parempana ruokana. Pitkän uran ruoan parissa tehnyt ammattilainen tietää, että taiten kypsennetty pihvi säilyttää asemansa kaikkina aikakausina.

– Suomessa rikkautenamme on riista. Esimerkiksi hirven- tai peuranliha tarjoaa lukuisat mahdollisuudet ikimuistoisten aterioiden valmistamiseen, hän nostaa.

Kun Pyhälä nautti vuosikymmenet sitten taiturimaisesti savustettua kampelaa, hän rankkasi ruoan ehdottomaan top-kärkeen.

Pyhälä suosii monipuolista järvikalatarjontaa. Graavaaminen, savustaminen, uunissa paistaminen ja paistinpannulla kypsentäminen mahdollistavat kattavan Ahdin antimien nauttimisen.

Juurekset, kasvikset ja yrtit avaavat oman kiehtovan maailmansa. Pyhälän mukaan Suomessa kasvatetaan, tuotetaan ja viljellään kiitettävästi vihanneksia. Niiden monipuolinen hyödyntäminen maalaa jokaisesta ruoka-annoksesta värikylläisen lopputuloksen.

– Punajuuri on ehdoton suosikkini. Kun uuden sadon punajuuret tulevat myyntiin, teen välittömästi rosollia. Se maistuu hyvältä muulloinkin kuin jouluna, hän ihastelee.

Kiire pois ruokailusta

Minna Pyhälä toivoo yhtä: ihmiset jättäisivät kiireensä edes ruokailun ajaksi.

– Ajallemme ominaista on, että ruoka ja ruokaileminen on tullut pakolliseksi välttämättömyydeksi. Moni ajattelee kielteisesti, että on lähdettävä syömään. Toivoisin kovasti, että ihmiset pysähtyisivät ja keskittyisivät aterioimiseensa. Ravintoloitsijana soisin, että asiakkaani istuisi mukavasti ja nauttisi pöydän antimista. Ruokailu olisi laatuaikaa itselle.

Ravintoloitsija-keittiövastaava Minna Pyhälä viettää 50-vuotispäiväänsä Samin Ruokaravintolassa lauantaina 25. heinäkuuta alkaen kello 15. Tarjolla lippuja sikajuhliin, joissa musiikista vastaa Flamin Star.