Otetaan pari esimerkkiä. Pariskunta on viikon ruokaostoksilla valintamyymälässä. Ostoksia on paljon ja kassalla toinen menee pakkaamaan ja toinen latoo tavaroita hihnalle. Omaa kassia ei ole, mutta otetaan muovikasseja, montako tarvitaan? Otetaan viisi muovikassia. Mikäs siinä, mutta kun seuraavalla viikolla otetaan taas viisi uutta.
Toinen pariskunta on myös viikon ruokaostoksilla. Mutta heillä on mukanaan jo aiemmin käytettyjä kasseja eikä tarvita uusia. Kovin nopeasti heillä eivät kassit uusiudu, koska heinäkuussa käytössä olevissa näkyy vielä joulumainoksia.
Kaikki eivät ehdi ajatella niin pitkälle, että kassin voi säästää ja käyttää uudelleen, useita kertoja. Ja viimeisen palveluksen muovikassi voi tehdä roskapussina tai vanhojen lehtien poisvientipussina. Silloin pitää kyllä jaksaa tyhjentää jätepaperit omaan säiliöönsä ja laittaa tyhjä kassi sekajätteeseen.
Onhan muovipussi erinomainen keksintö. Se mahtuu tyhjänä pieneen tilaan ja on helppo ottaa mukaan. Se pitää kosteuden ja lian haluttaessa ulko- tai sisäpuolella. Läpinäkyvistä pusseista sisällön näkee. Leivonnaiset eivät kuivu ja aromitkin säilyvät. Niitä pitäisi vaan käyttää oikein. Eikä muovipussista jätteenäkään ole ongelmaa, kun kierrätys hoidetaan oikein.
Oikeaa kierrätystä ei ole se, että Euroopasta viedään paalattua, lajittelematonta muovijätettä Aasiaan. Kai siinä rahakin johonkin suuntaan liikkuu, mutta oletan, että Aasian väestörikkailla mailla olisi tarpeeksi tekemistä omien jätteidensä kanssa, ilman että Euroopasta kuskataan sinne lisää.
Katselin netistä kuvaa Sanghailaisesta joesta, joka on täynnä muovijätettä, ihan kuin muovipuuroa. Eivät ne jätteet sinne jokeen itse ole menneet, ihminen ne on heittänyt menemään, pois silmistä, pois mielestä.
Oikein käytettynä muovit ovat erinomaisia, mutta asiaa pilataan käyttämällä turhaan moninkertaisia kääreitä ja pusseja. Juomatölkkejä ja -pulloja pakataan muovikääreeseen, kun niitä myydään 2pack – 24pack-pakkauksissa kiireisille janoisille. Ne muovit päätyvät turhan usein teiden varsille.
Muovisten kertakäyttöisten ruokailuvälineiden valmistus tulisi lopettaa heti. Pahvista pystytään tekemään mainioita lautasia ja juomakuppeja, ja oletan, että myös kertakäyttöisiä aterimia voi tehdä kartongista.
Muovista tehdään myös koneiden osia. Ja tuntuu, että tavallisiin kodinkoneisiin, yleiskoneisiin, pesukoneisiin ja ompelukoneisiin tehdään tarkoituksella joku ratas tai tiiviste, jonka kestäminen määrittelee koneen käyttöiän. Korjauttaahan näitä koneita ei takuuajan jälkeen kannata, uuden saa usein halvemmalla. Ja jos osaisi itse korjata koneen, ei voi, koska uutta osaa ei helposti ole saatavissa.
Entäs kengänpohjat. Pistää hiukan potuttamaan, kun kotimaisista nahkasaappaista murenee pohjat, vaikka päälliset ovat ihan kunnossa. Nimenomaan jalkineiden pohjissa käytetään sellaisia muovilaatuja, että ne vanhenevat vaikka kaapissa. Siinä yllättyy, kun pitäisi laittaa kengät jalkaan, mutta pohjat katkeavat, kun hiukan taivuttaa. Sitten menee vesi kenkään.
Muovien historia alkaa 1800-luvulta, mutta isommassa määrin muovituotteita alkoi tulla vasta 1950-luvulla. Muutamassa vuosikymmenessä muovijätteistä on saatu aikaan kelluvia lauttoja valtamerille. Tyynessämeressä kelluva muovijätepyörre on noin viisi kertaa Ranskan kokoinen ja useita metrejä paksu. Siinä sitä on miettimistä.
ARMI SAARELA
Lue Armi Saarelan aiempia kolumneja:
Armi Saarela: Asu vapaa mutta näillä leveysasteilla pakollinen
Armi Saarela: Kapuamme pimeää ylämäkeä valoa kohti
Armi Saarela: Syödä elääkseen vai elää syödäkseen?
Armi Saarela: Ilmastonmuutosajatuksia – nuorena tuskin olisin kerännyt roskia maantienvarresta
Armi Saarela: Haluaako joku todella katsella ja kuunnella rivouksia ajankulukseen?
Armi Saarelan kolumni: Olemme itsepalvelijoita salasanojen ja koodilukujen viidakossa
