Armi Saarela: Ilmastonmuutosajatuksia – nuorena tuskin olisin kerännyt roskia maantienvarresta

Jäin linja-autosta pois pysäkillä, jota olen elämässäni käyttänyt vuosikausia. Välissä on ollut muutama kymmenen vuotta omalla autolla ajelua, mutta nyt eläkkeellä ollessa kulku ei ole niin kellonajoista kiinni. Käytin siis bussia.

Olin varautunut muovikassilla ja käsineillä pieneen siivoukseen. Pysäkin ympäristö oli siivoton. Keräsin kassiini tupakka-askeja, voileipämuoveja, yhden käytetyn vaipan, muovilusikoita, nuuskarasian ja tunnistamattomia roskia. Kassi täyttyi jo tien toisen puolen pysäkkialueen roskista, toinen puoli jäi seuraavaan kertaan.

Nuorena tuskin olisin kerännyt roskia maantienvarresta. Ikääntyminen saa tekemään kaikenlaista. Oikein odotin, että joku olisi pysähtynyt kysymään jotakin. Minulta olisi kyllä löytynyt vastaus. Mietin siinä roskia kerätessäni, mitä jokainen voisi tehdä ilmastonmuutoksen hidastamiseksi.

Ensin voisi tietysti lajitella jätteet. Sen voisi opetella ihan jokainen, vauvasta vaariin. Ohjeita löytyy. Lajitteluun lasken myös sen, että roskia ei heitellä auton ikkunasta tienvarteen.
Seuraavaksi voisikin jo vähentää omalla autolla ajelua. Hankin muutama kuukausi sitten bussikortin Tampereen seutuliikenteeseen. Onnistuin jopa tilaamaan sen netistä niin, että se tuli postissa kotiin. Seuraavan onnistumisen koin, kun sain ladattua siihen rahaa nettipalvelusta. Varmaan helppoja juttuja nuoremmille, mutta ei minulle.

Olen nyt muutaman kerran käynyt Tampereella bussilla ja kokenut vapauttavana sen, että ei tarvitse siellä keskustassa etsiä parkkipaikkaa. Myönnän, että autoiltuani 48 vuotta, enimmäkseen työmatkojen vuoksi, olen nyt joukkoliikenteen kannattaja tietyin varauksin. Ei saa olla paljon kannettavaa ja asiointipaikkojen pitää sijaita suhteellisen lähellä toisiaan tai sitten niin kaukana, että välin voi taas istua bussissa.

Ei ole kaksinenkaan ilmastoteko, että vaihtaa käyttökuntoisen autonsa uuteen. Jokaisen auton valmistus on tuottanut huomattavan määrän sen koko elinkaaren päästöistä jo silloin, kun se ajetaan ulos tehtaasta. Autot kannattaa ajaa järkevästi loppuun.

Sähköautojen akkutekniikan pitää kehittyä huimasti lisää, ennen kuin niitä voi kutsua ilmastoystävällisiksi. Enkä vielä oikein ole perillä siitäkään, mistä se kaikki energia hierotaan, millä niitä sähköautoja ladataan.

Olkiluoto kolmosen piti valmistua alun perin vuonna 2009, mutta nyt se ehkä tuottaa sähköä ensi kesänä, siis ehkä. Näitä tietoja olen kaivellut netistä, sieltä löytyy.
Kolmanneksi pohdin ruokaa ja sen kuljetusta. Meillä tuotetaan tunnetusti erinomaista, puhdasta ruokaa. Miksi lehdissä ja muualla julkaistavat ruokaohjeet ovat täynnä eksoottisia kaukaa tänne lennätettäviä raaka-aineita?

Jos meidän oma naudanlihantuotantomme ei riitä, miksi lihaa tuodaan Brasiliasta? Eikö saada lähempää?

Sanotaan, että ei saisi syödä lihaa, varsinkaan nautaa, koska naudat päästelevät haitallisia kaasuja. Entäpä jos ihminen syö pelkkää kasvisruokaa, vaikuttaako se hänen kaasupäästöihinsä? Taitaa vaikuttaa.

Ja miksi meillä myydään norjalaista lohta, joka käy lentokoneella perattavana Thaimaassa?

Etelän hedelmiksi meillä riittäisivät Välimeren maiden tuotteet ja niitä ei tarvitse tänne lentorahtina tuoda, suurin osa ehtii rekoillakin

Tähän yrittää tulla nyt neljäskin aihe, lentäminen ja lentorahtaus. Niissä riittäisi pohtimista. Jokainen voi lukea aiheesta ja miettiä omia valintojaan.

ARMI SAARELA