Tämän vuoden joulupaasto painautuu teologian opiskelija Henri Suojasen, 46, muistiin. Helsingin ja koko Suomen arkkipiispa Leo vihki miehen lukijaksi Tampereen 120-vuotiaan kirkon praasniekassa marraskuun loppupuolella. Viitan kanto-oikeuden saanut Jumalan palvelija osallistuu vigilioihin sekä liturgioihin epistolatekstien ja parimioiden resitoijana, ortodoksiseen tapaan laulaen lukien.
Ylöjärveltä lähtöisin oleva Henri Suojanen on opiskellut hammaslääkäriksi ja toiminut jo sievoisen aikaa ammatissaan. Työ on antoisaa ja kiinnostavaa, koska siinä ollaan tekemisissä ihmisten kanssa.
Suojasen sisäinen palo ohjasi miestä etsimään jotakin uutta. Hän hakeutui Itä-Suomen yliopistoon lukemaan ortodoksista teologiaa. Opiskelu on tuonut monia vastauksia pohdiskelijan kysymyksiin. Elämän polulla on selkeä suunta, ja tienviitat ohjaavat uusille rasteille.
– Olen kokenut varsin pitkän aikaa kutsumusta kirkkoni palvelemiseen. Juuri tästä syystä minulle oli luontevaa jatkaa opiskelujani nimenomaan teologian parissa ennemmin kuin vaikkapa erikoistumalla hammaslääketieteen alalla.
Hammaslääkärinä Suojanen ei ole lyönyt hanskojaan tiskiin, eikä hän aio tehdä muutenkaan äkkivääriä elämänmuutoksia. Arki on balanssissa. Mies jatkaa teologian opiskelua ja tekee rinnalla hammaslääkärin töitä.
Kun Suojanen oli tehnyt päätöksensä ja aloitti ortodoksisen teologian opiskelun sekä pappisseminaarin Joensuussa, hän jäi virkavapaalle leipätyöstään. Ylöjärvi ja Tampere vaihtuivat elinympäristönä muutamaksi vuodeksi Pohjois-Karjalan pääkaupunkiin.
Nyt Joensuu-vuodet ovat taas takanapäin. Iloisten itäsuomalaisten keskuksesta on lämpimät muistot.
Lukeminen jatkuu, mutta se tapahtuu työn ohessa. Suojanen palvelee lukijana hänelle rakkaassa Aleksanteri Nevalaiselle ja Nikolaokselle pyhitetyssä Tampereen ortodoksisessa kirkossa.
Nöyrästi tulevaisuuteen
Milloin Sinusta tulee pappi? -kysymykset sinkoilevat tuon tuostakin Henri Suojasen korville.
– Palvelutehtävään ei hakeuduta, vaan siihen kutsutaan, teologian opiskelija vastaa levollisen tottuneesti.
– Siksi myös ajatus papiksi lukemisesta on ortodoksisessa perinteessä harhaanjohtava ilmaus, hän tarkentaa.
Suojasen mielestä ortodoksisessa kirkossa tie pappeuteen on rakennettu viisaasti. Matka tärkeään palvelutehtävään on kasvattava.
– Koenkin, että minulla on ollut poikkeuksellinen mahdollisuus perehtyä niin ortodoksiseen teologiaan kuin koko kirkkokunnan pitkään historiaan myös yliopistossa. Tradition syvyys on avautunut siellä entistä kirkkaammaksi. Kristillisen kirkon juuret ovat hyvin syvällä ensimmäisten vuosisatojen Lähi-Idän kulttuureissa.
– Koetellut ja vanhat juuret osoittavat kestävän perustan myös 2020-luvun etsijälle ja pohdiskelijalle.
Tuumasta toimeen
Kun sydän kertoo, neuvosta on otettava vaarin.
Henri Suojanen ymmärtää eläneensä nelikymppisenä käänteisen ikäkriisin. Sen käsitteleminen aurasi hänelle tien Joensuuhun.
– Hammaslääkärin vastaanotollani kohtaan paljon iäkkäitä ihmisiä. Iloitsen heidän valoisasta ja myönteisestä elämänasenteestaan. He ovat todella tiukasti elämässä kiinni. Näitä päivänpaisteen tuovia naisia ja miehiä palvellessani minulle kirkastui, että edessäni on useita aktiivisia vuosikymmeniä. Päätin, että nyt on aika toimia.
– Ajatuksiini pongahti sellainenkin tuuma, ellei omana osanani olisikaan pitkä ikä, niin sitä suuremmalla syyllä minun on vältettävä paikalleen jämähtäminen. Nämä mietelmäni kannustivat tarttumaan toimeen ja seuraamaan sisäistä näkyäni.
Suojanen on nyt vakuuttunut, että hänen elämässään palaset ovat loksahtaneet oikeille paikoilleen.
Kun Suojanen kertoi avoimesti päätöksestään, hän kohtasi kiitettävän monia ratkaisuun myönteisesti suhtautuvia ihmisiä.
– Ihmiset ovat pääsääntöisesti olleet uuden hakemisen matkallani kannustavia.
– Jotkut ovat nähneet tilanteeni erityisen radikaalina irtiottona. Itselleni elämänmuutos on ollut hyvin luonteva.
Suojanen kannustaa ihmisiä elämään tässä ja nyt sekä kuuntelemaan sisäistä ääntään.
– Jotkut psykologit ovat vahvasti sitä mieltä, että passiivisten ihmisten elämä on 40 vuoden virstanpylväällä valmis, eikä se enää muuksi muutu. En allekirjoita näitä väittämiä.
Seminaarin kirkko tärkeä paikka
Kolme Joensuussa viettämäänsä vuotta Henri Suojanen antoi sataprosenttisesti yliopistolle ja seminaarille.
– Pidän ainutlaatuisena mahdollisuutena sitä, että opiskelija voi osallistua jokapäiväiseen jumalanpalveluselämään ortodoksisen seminaarin kirkossa.
– Sellaisen elämäntavan maistaminenkin muokkaa ketä tahansa ihmistä sisäisesti. Niin minuakin! Olin siellä aluksi kirkkovieraana ja rukoilijana. Sitten tulivat seminaarin antamat tehtävät ponomarina ja lukijana. Näissä palvelutehtävissä pääsee ikään kuin seuraamaan jumalanpalveluksia sisältä käsin. Palveluksiin löytyy toinen näkökulma.
Suojanen teroittaa, että jumalanpalvelukset ovat aina kaikille osallistujille yhteinen tapahtuma, suuri juhla.
Joulun sanoma ei muutu
– Joulun ydinsanoma, Jeesuksen syntyminen, kuten ortodoksisen kirkon muutkaan perinteet, eivät muutu sillä, että niihin yritettäisiin keinotekoisesti ottaa etäisyyttä, Henri Suojanen sanoo.
Hänen mielestään suomalaisessa kulttuurissa moni asia elää polvesta polveen. Niistä yksi on kristillinen perintö.
– Tämän vuoden syyspuolella on ollut paljon puhetta siitä, voidaanko kristillisen perinteen mukaisia joulujuhlia viettää esimerkiksi kouluissa.
Suojaselle joulu merkitsee ennen kaikkea Kristuksen syntymäjuhlaa.
– Vanhoissa kristillisissä kulttuureissa, kuten Armeniassa, joulua vietetään Jumalan ilmestymisen juhlana, teofaniana.
