Marietta Tevajärven sovittama ja ohjaama näytelmä Rakkaudesta elämään kertoo viisikymppisestä kotirouvasta, joka lähtee löytöretkelle omaan itseensä. Marraskuun lopulla ensi-iltansa saaneen leppoisan komedian pääosassa on Aliisa Pulkkinen.
Sinä kiltti, kauhanvarren jatkoksi kasvanut 50 ja risat -nainen, oletko huomannut puhuvasi seinälle?
Mikäli näin on, hylkää esiliina, jätä miehelle munien keitto-ohje jääkaapin oveen ja osta matkalippu – minne tahansa, vaikka Pieksämäelle. Seinälle puhuminen on vakava oire, joka paljastaa yhden elämättä jätetyn elämän. Reseptiksi kirjoitetaan maiseman vaihdos ja löytöretki omaan itseen.
Willy Russelin kirjoittaman näytelmän Rakkaudesta elämään (Shirley Valentine) kodin hengetär Sirkku Sopanen on asettanut perheensä omien tarpeittensa edelle: ”me” on aina ollut tärkeämpi kuin ”minä”. Nyt hoivattavana on enää omiin rutiineihinsa kangistunut aviomies, jonka tarpeet täyttää presiis oikeaan aikaan tarjottu kotiruoka. Ei mitään mahdottomia vaateita, mikäli vaimo itse on valmis seksittömään, hengettömään ja puhumattomaan suhteeseen.
Sirkku haluaa vielä mahdollisuuden ohjata omaa elämäänsä: mitä hän olisi halunnut olla, ja mitä hän on omassa itsessään torjunut? Keittiössä on ollut vastassa vain seinä, jolle Sirkku on lörpötellyt päivän tapahtumista.
Elämästä on tullut jotenkin – liian pientä.
Meistä minuksi
Sirkun elämä muuttuu, kun Kreikan lomamatkan kahdelle voittanut ystävätär houkuttelee hänet reissukumppanikseen. Alkaa Sirkun hilpeä matka meistä minuksi.
Hiekkarantojen jumala, kreikkalainen Kostas uskoo ulkomaan elävälle tyypilliseen tapaan vetovoimaansa, ei ujostele rohkeita puheitaan eikä aristele naisen raskausarpiakaan.
Sirkku toivottaa intohimon tervetulleeksi mutta säilyttää järjen päässä ja jalat maankamaralla.
Marietta Tevajärven sovittama ja ohjaama näytelmä sai kantaesityksensä ja elokuvaversionsa jo 1980-luvulla. Teksti tuntuu tänä päivänä vanhanaikaiselta, vaikka Tevajärvi on sen sovittanutkin. Sanaston uusimisen sijaan olisi mukava nähdä aivan uusi teksti aiheesta, joka ei koskaan menetä ajankohtaisuuttaan.
Ronski ja herkkä
Aliisa Pulkkinen on valoisa ja eloisa Sirkku, joka rakastuu uudelleen, ei niinkään mieheen vaan elämään.
Pulkkinen on tulkinnassaan yhtä aikaa ronski ja herkkä Sirkku, joka antaa itselleen luvan tyttöytyä. Muutos keittiöhiirulaisesta hemaisevaksi ladyksi on riemastuttava.
Näyttelijä kuvittaa osuvasti myös tarpeelliset vastanäyttelijänsä, Välimeren rantojen adoniksista alkaen. Mutta jääkö Sirkun elämään lopulta kreikkalainen hullutus vai kotimainen tottumus, sen voi katsoja itse käydä toteamassa. Näytelmässä Kaija Koo laulaa asian ytimeen: ”Mä olen kyllästynyt / niihin voimiin, jotka ohjailee mun elämää, / jotka vie mukanaan ja itseensä rakastuttaa. / En tiedä, onko se väärin, / kun en suostunutkaan pystyyn kuolemaan…”
Ohjaaja toivoo katsojalle rohkeutta kasvaa tarinan myötä oman elämänsä päähenkilöksi. Siinä meille haastetta riittämiin.
