Isoja pieniä

Ylöjärvi on suomalaisessakin mittakaavassa pikkukaupunki ja toivottavasti sellaisena pysyykin. Urheilullisesti se on kuitenkin kokoaan isompi.

Kohdakkoin taas palkitaan ylöjärveläisiä urheilijoita tämän vuoden  ansioistaan, joten enpä listaa niitä tässä. Jotain kuitenkin unohtaisin joko vahingossa tai silkkaa tietämättömyttäni, koska ylöjärveläisten harrastamien urheilumuotojen kirjo on käsittämättömän laaja.
Pieni ajatuskierros muiden suunnilleen samankokoisten kylien urheiluelämässä paljastaa, ettei Ylöjärvi ole yksin. Pikkukaupunkien ja isojen kuntien ihmiset liikkuvat ja liikuttavat tarmolla, josta isommillakin olisi opiksi otettavaa.
Otanpa muutaman esimerkin niistä ensimmäisiksi mieleen juolahtavista urheiluilmiöistä.
Raisiossa on pelattu vuosikymmenet lentopalloa pääsarjassa ja aika pitkään ringetteäkin. Yleisurheijoitakin on aika mukavasti.
Lapuaalaaset ovat koko häjyjä paitsi veisaamahan körttivirsiä, myös lyömähän pesäpalloa. Naiset varsinkin, eivätkä silloin armoa kerjää.
Loimaalla on loistava koripallojoukkue, jonka nimestäkin saisi pienellä suomennusoperaatiolla loistavan. Mitä vikaa olisi Loimaan Piisoneissa?
Kuusamossa hiihdetään ja hypätään maailmancupia kaamoksen keskellä. Eksotiikkaa ja matkailumainosta parhaasta päästä, jos sellaisesta pitää, vaikka itse tykkään enemmän Salpausselän keväisestä auringonpaisteesta.
Janakkalan Jana on pannut tuulemaan yleisurheilurintamalla. Sillä on erinomaisesti organisoitu valmennusporras ja yksi Suomen kauneimmista kentistä Liinalammen rannalla.
Forssa tunnetaan paitsi kivikovana korispitäjänä, myös Suvi-illan maratonista. Kesäkuun puolessavälissä järjestettävä juoksujuhla hakkaa tunnelmaltaan ja miellyttävyydeltään Helsinki City Marathonin 6–0.
Mustasaari Vaasan kainalossa ei olekaaan ruotsiksi Svartö vaan Korsholm. Sen maaperällä seisoo jykevänä Botnia-halli 400 metrin mondoratoineen.
Pieksämäen NMKY pelasi vuosina 1979, 1980 ja 1981 lentopalloilun Euroopan cupin lopputurnauksessa eli pääsi neljän parhaan joukkoon. Se oli niin kova suoritus, ettei sitä silloin tajuttukaan.
Pietarsaaren FF Jaro  se vain sinnittelee jalkapalloliigassa, vaikka joka kevät pääkaupunkimedia tuomitsee sen putoajaksi. Yleisurheilijoitahan Jakobstadin ympäristö suorastaan vilisee.
Heinolasta tulee mieleen paitsi Mestisseura Peliitat, myös Vierumäen urheiluopisto. Siellä on ihmisen hyvä lomailla ja kuntoilla, mutta aika monen lajin maajoukkueetkin sinne yhä kokoontuvat.
Lempäälässä ei pelkästään pelata jääkiekkoa, vaan myös yleisurheillaan. Teivo Stayersistakin tuttu juoksija Veli-Matti Ranta pani tuulemaan ja hankki LeKi:lle ensi kevään SM-maastot. Vellu ja entinen keihäänheittäjä Matti Närhi ovatkin koonneet edustavan nuorisokatraan Hakkarin kentälle ja maastopoluille.
Äänekoski on yhtä kuin Jorma ja Kimmo Kinnunen. Tiedä, vaikka perheeseen tulisi kolmaskin keihään arvomitalisti, sillä Kimmon Jami-poika eteni jo viime kesänä junioreiden EM-edustajaksi.
Valkeakosken Haka pitäisi saada nopeasti takaisin Veikkausliigaan. Tehtaan kenttä on aivan loistava kesäisen jalkkispelin miljööksi, satoipa tahi paistoipa. Sen katsomossa harmaa aivosolu etsii toistaan ja tulee rupisammakkona suusta ulos.
Warkauden Pallo -35 hallitsi taannoin suomalaista jääpalloilua, mutta muistatteko, että Varkauden Tarmo voitti – pitkälti pieksämäkeläisvoimin – lentopalloilun Suomen mestaruuden vuonna 1989 sekä SM-hopeaa vuosina 1990 ja 1991.
Kemistä on tullut monta kovaa jalka- ja jääpalloilijaa. Urheiluvisoihin verryttelykysymykseksi kelpaa edelleen: Mistä kaupungista jääpalloliigaa pelaava Veitsiluodon Vastus on kotoisin?
Ei tietenkään unohdeta Kemin Keijua Mika Halvaria, jonka kuulakesä 1995 oli jotain taianomaista.
Orimattilasta tulee farkut jalassa olympiakultaa voittanut ampuja Satu Mäkelä-Nummela – yksi suomalaisen huippu-urheilun piristävimmistä luonnonlapsista. Oli ilo todistaa paikan päällä hänen suurta päiväänsä Pekingissä!
Kontiolahti on Suomen johtava ampumahiihtokeskus, jossa pidetyt MM-kilpailut paukkupakkanen valitettavasti pilasi 14 vuotta sitten, vaikka järjestäjät yrittivät pelotella mr. Frostia muistaakseni nuotioilla ja folioaidoillakin.
Liperistä tulee seitsemän maratonjuoksun Suomen mestaruutta voittanut Yrjö Pesonen, mutta myös naisten superpesisseura Viinijärven Urheilijat.
Ilmajoella pesistä pelaa Koskenkorvan Urheilijat, mutta pitäjä on lähettänyt maailmalle myös Tero Pitkämäen, Marko Yli-Hannukselan ja Jarkko Ala-Huikun. Viimeksi mainittuhan kirjoitti viimeistä edellisenä mainitusta elämänkerrankin.
Upeita ihmisiä ja luontoa, eläväisiä paikkakuntia ja omaperäisiä seuroja, joiden nimien soisi elävän niin pitkään kuin ihmisiä ylipäänsä vaeltelee Suomen kamaralla.
Painomustettakin säästyy, kun ei tarvitse kirjoittaa: hämeenlinnalainen Valkeakosken Haka, jyväskyläläinen Äänekosken Urheilijat, joensuulainen Liperin Taimi tai lahtelainen Orimattilan Jymy.
Puhumattakaan tamperelaisesta Ylöjärven Ryhdistä tai Ylöjärven Urheilijoista. Ajatus kiehtoo yhtä paljon kuin kauhukuva pakkomuutosta pääkaupunkiseudulle, vaikka Teivon lauantairavit otsikoidaan edelleen Tampereen seiskavitosiksi.
Vaan kun kunta-asioista vastaamaan on pantu yksi maamme ylimielisimmistä poliitikoista, toivo ei välttämättä elä kovin vahvana.