Eppu Normaalin alkuperäisjäsenelle Mikko Saarelalle etsitään omaa metsää mieluiten Ylöjärveltä. Bändikaverin Juha Torvisen mukaan paras ratkaisu olisi metsä, jossa mahdollisimman moni pääsisi helposti käymään.
Kun Eppu Normaalin alkuperäisjäsen Mikko Saarela menehtyi tammikuussa, Epuille oli selvää, että Saarelalle järjestettäisiin muistokonsertti.
Pitkään loppuunmyyty konsertti pidettiin tiistaina Tavastialla.
– Esiintymässä oli Eput ja muita yhtyeitä, joissa Mikko oli mukana, kertoo Eppu Normaalin kitaristi Juha Torvinen.
Selvää oli myös se, että konsertin tuotto käytettäisiin hyväntekeväisyyteen.
Idea Saarelan nimeä kantavasta muistometsästä tuli Saarelan opiskeluaikaisilta ystäviltä Eeva-lesken kautta Epuille.
– Se on mahtava idea, kommentoi Torvinen.
Muistometsä rahoitetaan muistokonsertin tuotolla ja lahjoitusvaroin. Keräykseen voi osallistua Luonnonperintösäätiön sivuilla.
Sopivasta metsästä kannattaa olla yhteydessä
Ajatuksena on hankkia metsää joko Ylöjärveltä tai Loviisan seudulta, jossa Mikko Saarelalla oli kesäpaikka. Mutta jos Epuilta kysytään, mieluisin paikka olisi tietysti Ylöjärvi.
Metsän sijainnilla Ylöjärvellä ei ole sinänsä väliä, joskin jos metsä olisi keskustassa tai ylipäätään lähellä asutusta, sillä voisi olla mahdollisimman paljon vierailijoita.
– Metsä voisi toimia henkireikänä kaikille, mietti Torvinen.
Luonnonperintösäätiö etsii usein vanhoja metsiä, mutta muistometsän tapauksessa metsän ei tarvitse olla valmiiksi vanha. Metsä on tarkoitus jättää koskemattomaksi luonnonsuojelualueeksi.
Saarela oli pidetty opettaja
Muistometsä sopii Mikko Saarelalle erityisen hyvin siksi, että vaikka hän oli muusikko, hän oli myös biologian ja maantiedon lehtori. Pidetty sellainen, muuten.
Juha Torvinen sanoo Saarelan työpaikan rehtorin kertoneen puheessaan, kuinka Saarelaa jäätiin koululla kaipaamaan. Saarelaa kehuivat myös tämän oppilaat, jotka esiintyivät muistokonsertissa.
– Oppilaiden mukaan Mikko oli mutkaton ja helposti lähestyttävä ihminen.
Pojat tapasivat tupakkaruudussa
Juha Torvinen tutustui Mikko Saarelaan muutettuaan äitinsä kanssa Ylöjärvelle ja mentyään Ylöjärven lukioon.
Torvinen ei polttanut itse tupakkaa, mutta vietti silti välituntinsa tupakkaruudussa. Siellä käytiin nimittäin parhaat keskustelut musiikista, elokuvista ja kirjallisuudesta.
Torvinen tutustui ensin samaa luokkaa käyvään Martti Syrjään ja tämän kautta hieman vanhempaan Mikko ”Pantse” Syrjään, joka oli puolestaan Mikko Saarelan kaveri.
Torvinen katsoi ylöspäin noin vuotta vanhempia poikia, joilla oli menestyvä bändi. Hänen oma bändinsä Martti Syrjän kanssa ei ollut yhtä menestyksekäs. Sen kokoonpano vaihteli ja meno oli sekavaa.
Torvinen oli suorastaan kateellinen toisten hyvälle bändille. Mutta sitten tapahtuikin jotakin yllättävää, bändien eräänlainen yhdistyminen:
– Mikko Saarela oli sitä mieltä, että meidän bändillämme oli mukavampaa kuin heidän. Heidän menonsa oli liian vakavaa. Saarela keksi Eppu Normaalin nimen, ja yhtäkkiä hän olikin meidän bändissämme.
Saarela näki Eppu-veistoksen
Torvisen mukaan Saarela oli lahjakas muusikko ja hyvä sanoittaja.
– Saarela oli multilahjakkuus. Hän osasi jo 16–17-vuotiaana kirjoittaa tekstejä, joissa oli tarina ja jopa opetus.
Mikko Saarela piti kuitenkin myös biologiasta ja maantiedosta ja lähti opiskelemaan Helsinkiin, jonne hän jäi asumaan.
Eput ja Saarela pysyivät silti yhteyksissä.
– Välissä saattoi olla pitkiä aikoja niin, ettemme nähneet, mutta sitten kun näimme taas, juttu jatkui siitä, mihin se oli jäänyt.
Sen jälkeen, kun Saarela oli saanut diagnoosinsa, Torvinen oli taas aiempaa aktiivisemmin yhteydessä vanhaan ystäväänsä.
– Hienoimpia juttuja loppuvaiheessa oli se, kun he Eevan kanssa tulivat kesällä Martin kotiin. Oli ruokaa, kahvia ja kakkua ja osa meistä saunoi.
Viimeisen kerran Torvinen näki Saarelan Eppu Normaali -veistoksen julkistamistilaisuudessa elokuussa.
Sen jälkeen miehet suunnittelivat vielä yhtä tapaamista tammikuulle Helsinkiin, mutta tapaaminen ei toteutunut, sillä Saarelan voimat olivat hiipuneet.
