Lähimmäisenrakkaus, oikeudenmukaisuus, suvaitsevaisuus ja vastuu muista ovat punaisina lankoina emerituspiispa Irja Askolan runoissa, joita näyttelijä-lausujat Ella Pyhältö, Lena Labart ja Kirsi-Kaisa Sinisalo esittivät Ihmiseltä ihmiselle -runoillassa sunnuntaina Tampereen Aleksanterin kirkossa. Kirkonnaisen ihmisläheiset ja viisaat riimitykset löysivät vastaanottajansa, sillä sadat runonälkäiset kuulijat keskittyivät vastaanottavaisina esitykseen. Rakastetut virret Hyvyyden voiman ihmeellisestä suojasta Maan korvessa kulkevi lapsosen tiehen tarjosivat aikaa kuullun sulattelemiselle ja omaksumiselle.
Tässäpä pähkinä purtavaksi!
Täyttyikö tamperelaispyhäkkö Irja Askolan runojen suurkuluttajista, vai tulivatko ihmiset nauttimaan lausunta-ammattilaisten Ella Pyhältön, Lena Labartin ja Kirsi-Kaisa Sinisalon koskettavista tulkinnoista?
Vastaus löytyy varmasti vaihtoehtojen raja-alueelta.
Julkisuudessa kovasti riepotellusta kirkonnaisesta on varttunut armollinen kynänkäyttäjä. Hän osaa kääntää toisenkin poskensa. Saarnaaja ja runoilija Askola kannustaa jokaista liittymään hyvyyden ketjuun ja asennoitumaan rakastavasti muita kohtaan.
Taiteilijat Ella Pyhältö, Lena Labart ja Kirsi-Kaisa Sinisalo ovat elämän haavoittamia, kolhimia ja satuttamia ihmisiä, jotka kykenevät ilmentämään ja kuvaamaan ihmisten kohtaamaa hätää ja pahoinvointia. Heillä on myös osanaan paljon hyvää, mikä rakentaa luottamuksellista yhteyttä lausujan ja kuulijan välille. Pyhältölle, Labartille ja Sinisalolle alttari merkitsee pyhää paikkaa, josta he lähettävät iloista sanomaa kirkkovieraiden mukana kaikkeen maailmaan.
Irja Askolan teokset: Pöytä katettu kaikille, Pyhän kanssa piilosilla ja Tie vie, pyhä kantaa ovat harkitsevan ja terävänäköisen mietiskelijän pohdintoja. Emerituspiispa näkee ajankuvan ja hän taitaa sen työstämisen. Askolan kirkko ja seurakunta sekä sielunmaisema edustavat laajasydämisyyttä ja suurta ymmärrystä.
Ihmiseltä ihmiselle -esitys onkin kuin kirkassanainen ja hoitava oppipuhe, saarna ilman syytteleviä sormella osoitteluja.
Taitoa on nimenomaan se, että runoista kudotaan kokonaisuus, jossa yksittäinen teksti pääsee esille, ja jossa kavalkadi on kaikkien palasten yhteissumma. Osku Heiskasen ja Lena Labartin dramasointi nostaa Askolan tekstien ytimet ymmärrettäviksi.
Ella Pyhältö, Lena Labart ja Kirsi-Kaisa Sinisalo pystyvät minimaalisen pienillä eleillään ja liikkeillään sekä harkituilla äänenpainotuksillaan vakuuttamaan kuulijansa sanoman syvyydestä. Riimitykset eivät hyydy pelkäksi kauniiksi sanahelinäksi. Kolmikko luo ilmapiirin, yhteyden, jossa Askolan toive: ”Hengittäköön Jumala meissä ja meidän keskellämme, jotta näemme pyhän toistemme kasvoissa.”
Runoesitys pukee todeksi Askolan moton: ”Älä valita, välitä!”
Kuulijoiden mukaan ottaminen voimistaa yhteyttä. Runoesityksen rytmittävät kuusi virttä ovat suurella sydämellä valitut. Jokaisen kirkkovieraan on helppoa yhtyä veisuuseen. Siunaa ja varjele meitä kaikui anovasti Aleksanterin kirkon valoisassa holvistossa. ”Laulakoon Kristus meissä ja meidän keskellämme, jotta aavistamme armon tuoksun arjessamme,” Irja Askola on sanonut.
”Unta kai minä näin / kun kuulin esimieheni aamulla / ystävällisesti kysyvän / entä miten itse jaksoit eilisen päivän / sairaan lapsen kanssa / kuinka tänään sait / hoidon järjestymään. / Todellinen aamu oli toisenlainen / jäätävän katseen alla minulla ei ollut / voimaa edes selittää. / Sisimpäni vain kuulin huutavan / luuletko että tarkoituksella itse / valitsin vapaapäivän / luuletko että iloissani kannoin / yön tunnit / itkevää lasta käsivarsillani / pyyhin kuumeista otsaa / vaihdoin oksennuksesta / likaantuneita lakanoita. / Luuletko että eilinen oli minulla vapaapäivä / itse valittu ja iloinen. Painajaisuniin / ei totisesti tarvita enää nukuttuja öitä / riittää työpaikkansa todellisuuteen / herääminen.”
Ohjaaja ja dramaturgi Osku Heiskasen motto osuu naulan kantaan: ”Sen mitä itsestäsi annat, saat sen moninkertaisena takaisin.”
Pyhältö, Labart ja Sinisalo antoivat väkevillä tulkinnoillaan kaikkensa. Ennen kaikkea käsityksen viisaasta hengennaisesta Irja Askolasta.
