Helsinkiläinen terapeutti, kirjailija ja pappi Miia Moisio syntyi ja varttui Ylöjärvellä. Hänelle syntymäpaikka on edelleen rakas siitä huolimatta, että hän sairastui täällä masennukseen jo lapsuudessaan. Moisio sairastikin masennusta pitkälle aikuisikään asti, kunnes päätti parantua 30 vuoden jälkeen. Nyt hän on kirjoittanut kirjan masennuksesta ja luennoi aiheesta eri ryhmille.
Paikkana Ylöjärvi herättää 44-vuotiaassa Moisiossa lämpimiä muistoja lapsuudesta ja nuoruudesta, mutta myös ristiriitaisia tunteita. Synnyinkaupunki on toisaalta rakas, mutta toisaalta täynnä sellaisia muistoja asioista, jotka aiheuttivat hänet tuntemaan itsensä surumieliseksi jo varhaisessa iässä.
Lapsuuden ensimmäinen kriisi koittikin Moision ollessa kahdeksan, kun soppeenmäkeläisperheen elämää mullisti vanhempien avioero. Moisio kertoo, että viidennellä luokalla hänessä näkyi jo selkeitä masennuksen oireita.
– Perhe-elämä oli tuolloin epävarmaa ja lapselle hämmentävää. En tuntenut sopeutuvani uuteen elämäntilanteeseen, mutta toisaalta en herkkänä lapsena osannut turvautua kehenkään tai pyytää apua.
Masennukseen puututtava heti
Niinpä Moisio alkoi muuttua hiljalleen näkymättömäksi ja itki iltaisin piilossa niin, ettei kukaan huomannut.
– Varhainen puuttuminen masennukseen on kaiken a ja o, jottei siitä syntyisi sellaista kehää, joka itselleni, ja monella muulle, muodostui. Kenellekään ei saisi käydä niin kuin minulle kävi, nykyisin itse terapeuttina työskentelevä ja masennuksesta luennoiva Moisio sanoo.
Moniammatillista apua
Lapsuudessa alkanut masennus johtikin lopulta liki 30 vuoden sairastamiseen. Vuosien aikana Moisio haki masennukseensa apua useita kertoja, mutta tunsi jäävänsä aina vaille oikeanlaista apua.
– Masentuneet tarvitsevat pitkäaikaista, napakkaa ja moniammatillista apua. Täytyy myös muistaa, että harva masentunut jaksaa edes itse hakea apua. Masentuneesta pitää siis ottaa koppi.
Moisiolle itselleen ulospääsy masennuksesta ei tapahtunut lopulta kenenkään ammattilaisen avulla.
Hyvästit masennukselle
Yhtenä aamuna Moision mitta täyttyi, kun peilistä tuijottivat edelleen samat onnettomat ja uupuneet kasvot. Silloin hän päätti, että nyt on aika heittää hyvästit masennus-nimiselle ystävälle.
– Lapseni olivat ainakin osasyynä päätökseeni, että nyt tämä saa loppua. Sitä on vaikea selittää, mutta en vain jaksanut olla enää masentunut.
Niinpä Moisio aloitti elämäntaparemontin ja luki Eckhart Tollen Läsnäolon voima -kirjan. Lisäksi hän alkoi käydä homeopaatilla ja tehdä mindfulness-harjoituksia.
Jokainen voi sairastua
Masennuksesta toipuminen muutti Moision elämää pysyvästi ja laittoi uusiksi esimerkiksi osan hänen ihmissuhteistaan.
Viime vuoden toukokuussa hän julkaisi esikoiskirjansa Toivon kirja masennuksesta.
– On hyvä muistaa, että meistä jokainen voi sairastua masennukseen. Minuun masennus on jättänyt tietynlaiset herkkyysjäljet, jotka auttavat minua ymmärtämään muiden haavoja.
