Siivikkalalaisten Maria ja Markku Suhosen pihassa on jouluinen tunnelma. Sisällä talossa vastaan tulvivat joulun tuoksut: riisipuuro, pulla, Hanna-tädin kakut ja joulutortut. Vaikka joulunvietto on vuosien saatossa muuttunut, säilyvät juhlapyhien perinteet sukupolvelta toiselle.
– Se on muuttunut hullunmyllyksi. Ei ole enää samanlaista vanhanaikaista joulua.
– Päätin tänään leipoa ja lauloin samalla joululauluja, Maria Suhonen nauraa.
Joulun maut johtavat lapsuuteen 1950–60-luvuille. Silloin hänen äitinsä teki laatikoita, lipeäkalaa, rosollia, riisipuuroa sekä joulutorttuja itse tehdystä taikinasta. Nykyään joulupöydässä on lapsuudesta tuttujen herkkujen lisäksi kinkkua, lohta ja kalkkunaa.
Marian lapsuudenkodissa oli joulua edeltävinä päivinä ruuhkaa. Kodissa toimi Siivikkalan postitoimisto ja yksi kylän harvoista puhelimista. Postitoimistossa lajiteltiin joulukortit ja paketit, ja ihmiset kävivät soittamassa joulutervehdyksiä läheisilleen.
Joulukuusen Maria haki isänsä kanssa tutusta maalaistalosta. Kuusi kannettiin yhdessä kotiin ja sen oksille sytytettiin aidot kynttilät. Maria muistaa, miten koko Siivikkala hiljentyi joulunpyhiksi.
Kaupat menivät kiinni aattona puolilta päivin ja aukesivat vasta joulun jälkeen. Aattoon kuuluivat saunominen, vihtominen, joululaulujen kuuntelu radiosta, jouluateria ja joulupukin vierailu.
– Illalla juotiin kahvia ja syötiin täytekakkua, Maria muistaa.
Joulupäivän avasi varhainen joulukirkko. Päivällä luettiin lahjaksi saatuja kirjoja ja kuunneltiin radiota.
Dramatiikkaa ja mieluisia lahjoja
Maria kertoo, että joulunviettoon on liittynyt dramatiikkaakin: eräänä aattona pukkeja kävi kaksi peräkkäin.
Ensimmäisen joulupukin hän oli jo tunnistanut äänestä. Tällöin romuttui usko pukkiin. Eräänä 1960-luvun Tapaninpäivänä perhe teki jouluajelun Marian kummitädin luokse Koivistonkylään. Matka taittui kleinbussilla, jossa oli kesärenkaat. Liukkaalla tiellä he törmäsivät kuorma-autoon, mutta onneksi kukaan ei loukkaantunut.
Lapsuuden joululahjoista ovat jääneet mieleen hiuksiin sidottava kaunis punainen silkkinauha ja nukke, jonka kera tulivat nukenvaunut ja petivaatteet.
– Viisi-kuusi-vuotiaana olin toivonut lahjaksi omaa täytekakkua. Naapurin Maija haki minulle kakun Kauppahallista. Se oli niin makea, että tulin kipeäksi, Maria hymyilee.
Joulu kotona lasten kanssa
Suhosten lapset, Johanna ja Juuso, syntyivät 1970-luvulla. Perhe vietti joulut kotona Siivikkalassa. Lasten kanssa tehtiin muun muassa piparkakkutalo Markun laatimilla kaavoilla.
Joululauluja laulettiin pianon säestyksellä. Aattoiltana käytiin hautausmaalla sytyttämässä kynttilöitä. Se on yksi perinteistä, joka on siirtynyt molempien lasten jouluihin. Tapaninpäivänä televisiosta katseltiin joulusirkusta.
– Jouluna oli paljon rauhallisempaa kuin nyt ja oli lunta, Juuso muistelee.
– Joulupukin käynti vähän jännitti. Sen tiesi aina etukäteen, milloin pukki tulee, kun alkoi olla hälinää ympärillä, kolmen pojan isä jatkaa.
Johanna vahvistaa, että joulupukki oli hartaasti odotettu vieras, jonka tuloa seurattiin ikkunoista. Barbien hevoset on joululahja, joka on jäänyt Johannalle mieleen.
Jo lapsuudesta tutut jouluruoat katetaan Juuson ja Johannan perheissä juhlapöytään. Johannan kattauksesta löytyy myös punajuuri- ja bataattilaatikoita.
Juuson perhe vietti viime joulun Kanarian saarilla. Joulu ulkomailla oli valmistelujen suhteen helppo, mutta joulun tunnelmaa siellä oli vaikea tavoittaa.
– Mieleenpainuvimman joulun vietimme muutama vuosi sitten Pyhätunturilla. Se oli kiireetön ja valmis juhla, josta puuttui viime hetken kiire, Johanna kertoo.
Hänen nelilapsinen perheensä asuu Oulussa.
Johannan jouluun kuuluvat oleellisena osana joulusauna, riisipuuro, sekametelisoppa, mandariinin tuoksu ja Vihreät kuulat.
Joulupukki muistaa vuosittain pehmeillä paketeilla, kirjalla ja Ylöjärven Uutisten vuosikerralla. Toiseksi vanhimman lapsen, Sannin, 10, jouluherkkuja ovat kinkku ja suklaa.
Valkoinen joulu toivelistalla
Suhosen perheen joululahjatoiveet ovat maltillisia.
– Toivottavasti on hyvät kelit, että voisin tehdä koirien kanssa pitkiä metsälenkkejä, Juuso sanoo.
– Joulussa tärkeintä on lasten ilo ja se, että voi viettää kiireetöntä aikaa läheisten kanssa, Johanna toteaa.
Sanni puolestaan toivoo löytävänsä joulupaketista keppihevosen tai Jack Russell-terrieri -pehmolelun.
– Olisipa lunta, maailmalla rauhaa ja kaikilla hyvä mieli, toivoo Maria.
