Kehitysvammaiset saavat draamateatteriopetusta perintörahoilla.
Nyt ei tehdä lehteen aivan tavallista juttua. Ei istuta pöydän ääressä ja haastatella.
Näyttelijä Emilia Pokkinen antaa vieraalle nimilapun ja vetää mukaan osallistumaan kehitysvammaisille suunnattuun draamateatteriopetukseen.
Ensin vähän jutellaan ja kerrotaan päivän teema: ystävyys.
Hepuliveikot (Mikkolan työtupalaisten itse keksimä nimi draamaryhmälleen) miettivät mitä ystävyys on ja keksivätkin sille oivallisia määreitä. Ystävyys tulee sydämestä ja se on kaveruutta.
Hiihtoa Nightwishin tahtiin
Puhumisen jälkeen siirrytään taputusleikkiin ja siitä lämmittelyyn: pyöritellään muun muassa korvat ja posket lämpimiksi eli tehdään ”laiskan tytön aamujumppaa”.
Ja sitten aletaankin jo taannoisen lumentulon innoittamina miettiä, mitä kaikkea talvella voi tehdä: luistella, hiihtää, pyöritellä lumipalloja, kolata ja harrastaa ampumahiihtoa.
Kaikki saavat keksiä tekemistä ja kaikki myös imitoivat eri tekemisiä musiikin tahtiin. Tällä kertaa taustalla soi Nightwish.
– Minulle sanottiin, että minulla oli liian vanhanaikaista musiikkia, joten toin nyt vähän parempaa musaa, paljastaa Pokkinen.
Ja sitten päästäänkin näyttelemään. Luetaan runo, puetaan roolivaatteita päälle ja esitetään runon hahmoja.
Kaikenlainen tekeminen on selvästi hauskaa. Tai kuten Pokkinen sanoo:
– Minusta tuntuu, että meistäkin kaikista on tullut ystäviä.
Testamentti mahdollisti draaman
Emilia Pokkinen vetää kahta draamaryhmää kehitysvammaisille kymmenen viikon ajan. Mukana on porukkaa Mikkolan työtuvasta ja päivätoimintakeskus Huiskeesta ja Tuulikellosta.
Draamaidea tuli Mikkolan työtuvalta. Draamaryhmä antaa ohjaajille ja avustajille vinkkejä työhön ja tarjoaa iloa työtupalaisten päiviin.
– He lähestyivät minua ja kysyivät, voisiko kulttuuripalvelut olla mukana, kertoo kulttuurisihteeri Minna Vallin.
Rahaa toimintaan onneksi löytyi, kiitos kaksosten Hellevi ja Rauno Pöystin vapaa-aikapuolelle osoittaman testamentin.
