Ei ole kiistämistä etteikö yhtye Eppu Normaali olisi Ylöjärven merkittävimpiä kulttuurivaikuttajia ja keulakuvia. Ahkeralla työllä ja kovapintaisuudella rakennettu ura on ansainnut oman muistomerkin kaupungin sydämessä.
Bändin solisti Martti Syrjä ja kitaristi pysähtyivät Eppu-veistoksen julkaisun kunniaksi pohtimaan menneisyyttä, nykyisyyttä ja vähän tulevaa.
Akun Tehtaan yläkerrassa on viileää ja hiljaista, istumme Juha Torvisen kanssa kokoustilalta vaikuttavalta huoneessa. Martti Syrjä saapuu paikalle ja haluaa ensimmäiseksi keittää kahvit.
– Laitat sitten torstaina pyhäpaidan päällesi, koska silloin otetaan kuvia lehteen, Torvinen huutaa Syrjälle keittiöön.
Syrjä kantaa pöytään kahvipannun, kupit ja maidon. Hän istahtaa vetäen ilmaa keuhkoihin.
– Bändille kuuluu samaa vanhaa kurjuutta. Ei siis, tietenkin meille kuuluu hyvää. On onnekasta että olemme terveitä, siis fyysisesti. Henkisesti emme ole olleet koskaan, Syrjä heittää herjaa Torvisen nauraessa taustalla.
Torvinen ja Syrjä ovat tunteneet toisensa 1975 vuodesta lähtien, kun Torvinen muutti Ylöjärvelle äitinsä kanssa. Lukuvuoden ensimmäisenä päivänä Syrjä auttoi eksyneen oloista Torvista löytämään oikeaan luokkaan.
Siitä lähti matka kohti Eppu Normaali -yhtyettä, joka perustettiin seuraavan vuonna.
– Olemme melkoisia hannu hanhia, kun olemme saaneet tehdä pikkupoikien harrastuksesta ammatin ja olemme vieläkin kasassa. Se on melkoisen harvinaista. Vieläkin naurattaa niin pirusti, että olemme yhdessä, sanoo Syrjä.
– Ja mikä käsittämätön tuuri, että ole tutustunut juuri minuun, Torvinen ilveilee Syrjälle.
– En ole vieläkään toipunut siitä, Syrjä nauraa.2129
– Etkä koskaan tule toipumaan, lisää Torvinen.
– Hyvin äkkiä laitoimme päällemme värikkäät hippivaatteet ja kasvatimme pitkät tukat, kun muut punkkarit pyörivät univormut päällään. Helsingissä tällaisille “liimatukkille” annettiin asemalla turpaan, muistelee Syrjä.
Eppu Normaali syntyi punkin uuden aallon aikaan, joka vaikutti vahvasti bändin henkeen. “Tee-se-itse” -mentaliteetin pohjalta rakennettu yhtye löysi vapauden Ramones-bändin Tampereen Tekulla järjestetyllä keikalla.
– Ramones teki lailliseksi sen, mikä oli meidän musiikissa jo pitkään kuplinut. Saimme heistä kimmokkeen ja musiikillista vapautta tehdä mitä meitä huvittaa, kertoo Torvinen.
– Olemme siinä mielessä edelleenkin punkkareita, että olemme aina tehneet mitä me halutaan ja meille se asia ei ole muuttunut vuosikymmenien aikana. Olemme myös aina halunneet olleet oikean liberaalisuuden ja vapauden puolella, sanoo Syrjä.
Vuosien edetessä yhtyeen musiikki muuttui melodisempaan suuntaa, jonka vuoksi bändille on vaikeaa antaa minkään tarkan genren leimaa. Tätä myötä yhtyeelle syntyi uniikki soundi.
– Eppu Normaali on ainoa bändi, joka kuulostaa Epuilta. Meidän kappaleita on vaikea soittaa, mutta toisaalta me emme pysty myös soittamaa muiden biisejä kuulostamatta epuilta.
– Joskus ajattelen, että olisi hieno osata soittaa mitä vain. Toisaalta tämä meidän osaamattomuus rajoittavana tekijänä voi olla myös suuri arvo, koska on harvinaista kuulostaa aidosti itseltään. Meidän ainakin biisit tunnistaa heti, pohtii Torvinen.
– Veistos ei ole esittävä, toteaa Syrjä.
– Kyllähän se jotain esittää, hymähtää Torvinen.
– Mutta se ei ole näköisteos, vastaa Syrjä.
Yhtyeen soittoniekat vitsailivat aikoinaan Ylöjärven kaupungin teettävän jättimäisen betonista valetun näköispatsaan Räikänrantaan.
– Ja mielellään nopeasti, koska joka vuosi tarvitaan enemmän betonia, nauraa Syrjä.
Nyt leikkimielinen vitsi toteutui Eppu-veistoksena. Noin tusinasta vaihtoehtoja taiteilija Kimmo Schroderusksen veistos-ehdotelma oli mieluisin.
– Meillä oli yhtenä kriteerinä teokselle se, että teos toimii myös irrallisena teoksena, ei vain meihin liitettynä. Veistos antaa jotain myös ihmisille, jotka eivät tiedä mitään Eppu Normaalista, sanoo Torvinen.
– Toisaalta halusimme että veistos on esteettisesti kaunis esine. Kolmas kriteeri oli myös se, että teos painaa niin paljon ettei sille käy niin kuin rauhan linnut -patsaalle, jotka raahattiin pois paikoiltaan yön pimeinä tunteina, jatkaa Syrjä.
Veistoksen hankinta kielii myös Ylöjärven kaupungin asenteesta kulttuuria ja musiikkia kohtaan. Syrjä ja Torvinen uumoilevat teoksen herättävän ristiriitaisia tunteita.
– Ylöjärven kaupunki haluaa muistaa meitä siitä, mitä me olemme, ei siitä, mitä meidän jonkun mielestä pitäisi olla, Torvinen toistaa alunperin Aamulehdelle antaneen kommenttinsa.
– Joku saattaa myös poiketa katsomaan sitä. Se voi olla jollekin tärkeä ja joku voi naureskella sille. Mutta se on kuitenkin rohkea veto kaupungilta, koska tällaista ei voi tehdä niin, ettei siitä tulisi joltakulta sanomista, sanoo Syrjä.
Veistoksen julkaiseminen tuntuu absurdilta, mutta bändi on kuitenkin tyytyväinen teokseen ja elämäntyön palkitseminen tuntuu hyvältä.
– Emme ole omasta mielestämme ylpistyneet tästä, vaan kulunutta fraasia käyttäen, nöyränä otamme tämän kunnian vastaa.
–Olemme kuitenkin hyvin hämmentyneitä edelleen. Niin harvasta yhteisöstä tehdään muistomerkkiä heidän elinaikanaan, kommentoi Syrjä.
Vuosi sitten elokuussa edellisen keikkansa vetänyt Eppu Normaali viettää aktiivista hiljaiseloa. Uutta tuotanto ei ole vielä näillä näkymin kiikarissa, mutta yhtye silti harjoittelee omaksi ilokseen.
– Olemme musiikillisesti olleet tällaisessa välitilassa, jossa odottelemme inspiraatiota. Elämääkin täytyy elää ja siinä tulee eteen kaikennäköistä, jonka vuoksi suotuisaa vaihetta biisien tekoon ei ole ollut muutamaan vuoteen.
–Musiikki tulee kun on tullakseen. Emme ole koskaan saaneet aikaiseksi mitään pakottamalla. Soitto on kuitenkin tuntunut hyvältä ja uskon, että tauko on tehnyt tehtävänsä, kertoo Syrjä.
Taito pitää taukoa on pitänyt bändiä kasassa. Eppu Normaali -bändi teki uraauurtavaa työtä 80-luvulla olemalla ensimmäinen bändi joka piti keikkataukoja. Silloin muutamankin kuukaudenkin tauko tuntui järkytyksenä keikkamyyjälle, joka ennusti tauon merkitsevän bändin loppua.
– On hyvä osata tunnistaa milloin kavereiden naamat alkavat kyllästyttämään. Tällöin on hyvä hengähtää. Tämä on ollut mielestäni raadollinen, mutta bändin kannalta tärkeä asia.
– Ei ole ollut mitään syytä lopettaa, mutta joskus on hyvä odottaa oikeaa hetkeä. Musiikin teko ja soittaminen on kuitenkin todella intensiivistä hommaa. Olisi luonnotonta jos ei välillä ärsyttäisi, sanoo Torvinen.
Eppu Normaali luo ja tekee asioita sen mukaan, mikä kulloinkin tuntuu mukavalta. Mitään ei tehdä otsa kurtussa, mutta asiat toimitetaan kuitenkin asiallisesti ja mahdollisimman hyvin.
– Emme ole koskaan bändin kanssa suunnitelleet mistään vuotta pidemmälle, saati olisi käsittämätöntä suunnitella mitään viiden vuoden päähän. Olemme tehneet aina asioita sen mukaan mikä voisi olla hauskaa, sanoo Torvinen.
