Jos ylöjärveläinen Pirjo Mutanen tekisi kasvattamastaan kurpitsasta lyhdyn, yksi tuikku ei riittäisi sitä valaisemaan. Liioin eivät naisen kesäkurpitsoista lohkotut, koko halkaisijan mittaiset viipaleet mahtuisi grilliin. Nainen kasvattaa vihannesjärkäleitä, jotka ovat jopa niittäneet kisamenestystä.
Kun saapuu ylöjärveläisten Mutasten pihaan, tuntuu kuin pujahtaisi mielikuvitusmaailmaan.
Pihatien vieressä pellolla nimittäin nököttää rivi jättiläismäisiä kurpitsoita. Pellolle marssiessa huomaa muutakin kummaa: käsittämättömän kokoisia kesäkurpitsoita ja järkälemäisiä kaaleja.
Mutta ei, tämä ei ole unta tai todeksi muuttunutta Tuhkimoa kurpitsavaunuineen. Tämä on täyttä totta.
Kyse on Pirjo Mutasen harrastuksesta. Nainen kasvattaa ilokseen jättikasviksia.
– Siemenet kylvetään ruukkuun joskus huhtikuun alussa. Ensin siemenen reunaa viilataan hieman, jotta se lähtisi hyvin itämään. Siemen pidetään kosteassa paperissa lämpimässä, ja kun sirkkalehti ilmestyy, kasvin alku pannaan multaan, emäntä kuvailee jättikurpitsan kasvatusta.
Toukokuun alkupuolella on aika siirtää taimi ulko-oloihin, mutta tuolloin se tarvitsee vielä suojakseen harsoa ja öisin pakkaspeitettäkin.
– Kasvit alkavat kasvaa aika nopeasti, nainen sanoo.
Hän ei liioittele. Kukasta kehittyvä hedelmä kasvaa parhaimmillaan monta kilogrammaa päivässä.
– Esimerkiksi yksi kurpitsamme oli elokuun toisena päivänä 50 kilogrammaa ja elokuun neljäntenä 61 kilogrammaa, multasormi selaa muistivihkoaan.
Tästä huolimatta viherpeukalon silmät hämääntyvät vähän samoin kuin kasvavan lapsen vanhemmilla:
– Ei kasvua sillä lailla huomaa päivittäisessä arjessa. Mutta ajan myötä ja kasvia mitatessa sen sitten tajuaa.
Vihannesten voittokulkua
Erikoiset pellon antimet ovat nostaneet Pirjo Mutasen palkintopalleillekin.
Tänä vuonna 26,48-kilogrammainen lanttu ja 20,8-kilogrammainen kaali toivat ykkössijan Suomen jättikasvisyhdistyksen mittelössä. Ne myös rikkoivat entiset Suomen ennätykset.
146-senttimetrisellä long gourd -kurpitsalla ja 59 senttimetriä pitkällä kurkulla irtosivat kakkossijat. 1 540 grammaa painanut porkkana sijoittui kolmoseksi.
Lisäksi Mutanen pokkasi voiton Aamulehden Moro-liitteen kurpitsakisassa 46,1 kilogrammaa painaneella möhkäleellään. Hän voitti samaisen kilvan myös kaksi vuotta sitten, kun se järjestettiin ensi kertaa. Tuolloin naisen kurpitsa painoi yli 55 kilogrammaa. Viime vuonna naisen oli jätettävä viikkoliitteen kisa väliin, koska säännöt vaativat voittajaa pitämään vuoden tauon.
Moron kurpitsojen koko tuntuu ällistyttävältä, mutta ne ovat vain lämmittelyä. Jättikasvisyhdistyksen kisoihin Mutanen rahtasi 153-kilogrammaisen kurpitsan ja ylsi vasta yhdeksännelle sijalle. Suomen ennätyskurpitsan painoksi on kirjattu 716 kilogrammaa, ja Yhdysvalloissa on ylletty yli 900 kilogramman lukemiin.
Missä piilee Mutasen saavutusten salaisuus?
– Synnynnäinen viherpeukalo, katsos, mies Markku Mutanen virnistää vieressä.
Jotain selittämätöntä sormenpään viherrystä varmasti on, koska nainen ei itsekään osaa selittää aikaansaannoksiaan.
– En ymmärrä, miten nuo kaali ja lanttu noin kasvoivat, nainen ällistelee.
Hän ei ole myöskään ennättänyt tukeutua kaikkiin vippaskonsteihin, kuten kukan pölyttämiseen itse tai kurpitsan tyven peittelyyn mullalla.
Joitain konkreettisia kasvatusvaltteja naisella silti on.
Mutaset istuttavat kasviksensa aumakompostiin. Se syntyy, kun biojätettä kärrätään pellolle pötköksi. Jäte hajoaa muhevaksi mullaksi, johon kasvit istutetaan suoraan.
Myös lannoitetta tarvitaan.
– Käytämme hevon- ja kanankakkaa ja kastelemme kasveja rohtoraunio-nokkosvedellä.
Kummoisesta dopingista ei kuitenkaan ole kyse, sillä lannoitetta on maltettava antaa varoen. Liika lannoite voi saada hedelmän halkeamaan. Lisäksi Mutasen lannoitteet ovat pääasiassa luomua.
Niin ikään paksu kerros heinää taimien ympärillä tekee hyvää.
Todella tärkeää on antaa kasville riittävästi vettä.
– Esimerkiksi kurpitsa tarvitsee koosta riippuen 30–150 litraa vettä päivittäin.
Mahtikoko perustuu myös siemeniin.
– Kyllä ne jollain lailla jalostettuja ovat. Saan siemeniä yhdistykseltä, ja Moron kisassa saa käyttää vain lehden jakamia siemeniä.
Intohimoinen puutarhaihminen
Multasormi aloitti jättivihannesten kasvatuksen pari vuotta sitten.
Omintakeisen harrastuksen pariin houkuttelivat uteliaisuus kokeilla jättien kasvattamista sekä pienoinen kilpainto.
– Lapsenlapsikin sanoi nähtyään valtavia vihanneksia lehdessä, että kasvata sinäkin, mummi, noita.
Kasvien maailma on kiehtonut emäntää aina.
– Ensimmäinen muistoni kasveista on ajalta, kun olin noin kolmen vanha. Äiti oli istuttanut jotain, ja kasvien varret nuokkuivat. Minä nyppäsin varret irti ja asettelin ne siistiin riviin maahan, nainen naurahtaa.
Mutanen sai erinomaisen tilaisuuden päästää viherpeukkunsa valloilleen, kun pariskunta osti Ylöjärveltä tilan vuonna 1997. Talo tontille rakennettiin vuonna 2000.
Viljely ei ole koskaan ollut pariskunnan elinkeino, mutta Mutasten pöytään ja tutuille apetta on saatu yllin kyllin omilta mailta.
Puutarhahommissa rouvaa kiehtovat niin käytännön hyöty kuin estetiikka. Lautaselle saa luomuruokaa, ja kukkia on ihana katsella pitkin kesää.
Emännän into on täyttänyt pellon, autotallit, kasvihuoneen, pienen talvipuutarhan ja huvimajan kasveilla.
– Kaikki aika kuluu tähän. Kevättalvella tuntuu, ettei edes olisi muuta tekemistä kuin kasvatella taimia, nainen hymyilee.
Pakastimet pullollaan
Kaksi vatsaa ei millään vedä vihannesmäärää, jota Mutasten maat puskevat. Mihin kummaan kaikki herkut päätyvät?
– Varmaan pitäisi hankkia lisää pakastintilaa. Meillä on kolme tornipakastinta, multasormi pohdiskelee.
Vaikka pariskunta tekee jos jonkinlaista pikkelssiä, kakkua, keittoa ja laatikkoa, jää vihanneksia valtavasti myös tyttärelle ja tuttaville jaettaviksi.
– Viime vuonna yksi urheilija otti isojakin kurpitsoita.
Myyntiin Mutaset eivät ole herkkujaan panneet. Urheilijan kanssa tehtiin vaihtokauppa: pariskunta sai antimiensa tilalle marjoja. Eräs rouva taas antoi vastapalveluksi hierontaa.
– Joskus tosin olemme panneet valkosipulia myyntiin. Mutta ei kai noita kurpitsoita oikein kukaan osta, luulisin. Emmekä me jaksa tällä iällä ryhtyä myyntipuuhaan. Se on kova homma.
Osa kasviksista päätyy väistämättä kompostiin.
– Tuntuu se vähän pahalta heittää niitä pois, mutta saavatpahan ensi vuoden kasvatettavat niistä ravintoa.
Vaikka puutarhapuuhat tuottavat paljon iloa, ottavat ne myös veronsa. Iän myötä kuokkiminen, kykkiminen ja kottikärryjen lykkiminen ovat alkaneet käydä voimille.
– Moni ei tajua, että puutarhanhoito on aika raskasta.
Harrastus asettaa myös rajoituksia muille puuhille. Esimerkiksi matkoille ei noin vain lähdetä, ainakaan ilman värvättyä kastelijaa.
Kaikesta huolimatta rouvan intohimo kasveihin ei ole suinkaan sammunut. Elämään tulisi iso aukko, mikäli hän ei saisi enää jatkaa harrastustaan.
– Jos johonkin kerrostaloon muuttaisi, pitäisi vuokrata ainakin aarimaa.
