Hämeenkyröläisen Villa Viehätyksen isäntä, filosofian tohtori Panu Rajala silmäilee sillanpääläismaisemaa. Kirjailija-tutkija uskoo, että takavuosikymmeninä radioitujen Taatan juhannuspakinoiden ja joulusaarnojen kaltaisille kansallishenkeä kohottaville kronikoille olisi juuri nyt suuri tilaus kansan keskuudessa. Rajalan mielestä vanhojen mahtimaakuntien Hämeen ja Satakunnan osista 1950-luvulla kokoon kyhätty Pirkanmaa on kärsinyt keinotekoisuudestaan. Nyt suunniteltu maakuntauudistus tarjoaa kulttuurivaikuttajan mukaan elinvoimaiselle Pirkanmaalle uuden tilaisuuden ainutlaatuisuutensa valjastamiseksi voimavaraksi. Ponnistuspohjaa antavat vahva elinkeinoelämä ja rikas kulttuurielämä.
Filosofian tohtori Panu Rajala pohtii maailmanmenoa F.E. Sillanpään tuotannon ydinalueella Hämeenkyrön maaseudun rauhassa.
Villa Viehätys suo syvää rauhaa ja kauneutta silmän kantamattomiin.
Helsingissä ja Hämeenkyrössä koteja pitävä kirjailija-tutkija on havainnut asuinpaikkojensa väliä taittaessaan, että pääkaupunkiseudulla ihmiset keskustelevat aktiivisesti, mutta perinteikkäässä maalaispitäjässä ja laajemminkin Pirkanmaalla ihmiset pakkaavat sulkemaan sanaiset arkkunsa.
Rajala kehottaakin pirkanmaalaisia virittämään reipasta ajatustenvaihtoa ja luomaan rakentavaa keskustelukulttuuria. Aktiivinen vuoropuhelu vie niin yksittäisten kuntien kuin koko maakunnan kehityksenkelkkaa eteenpäin.
– Hyytävä hiljaisuus ja tiukka sulkeutuneisuus eivät edistä asioita.
Identiteetti kateissa
– Entäpä, jos aikanaan uutukaisen maakunnan nimeksi olisikin valittu Tammermaa? Olisiko voimakkaasta teollisuushistoriastaan tunnettu Tampere ympäristöineen varttunut erilaisemmaksi maakunnaksi kuin Pirkanmaa? Panu Rajala kyselee.
Liki 30 kirjaa kirjoittanut ja monessa pirkanmaalaisessa riennossa sydämellään mukana ollut kirjailija-tutkija katsoo runsaan 60-vuotiaan Pirkanmaan olevan kasvoton ja juureton maakunta.
– Pirkanmaa on keinotekoisuutensa vanki. Maakunnassa on 22 kuntaa, joilla kyllä on väkevät historiat ja komeat identiteetit. Monet vannovat vieläkin satakuntalaisuuden tai hämäläisyyden nimiin, Rajala huomauttaa.
– Pirkanmaan kohtalona on ollut olla kuin monimutkainen Gordionin solmu. Kukaan ei ole onnistunut avaamaan maakuntasolmua, hän kuvailee.
Rajala näkee Pirkanmaan maakunnan saavan nyt uuden mahdollisuuden kasvojensa kirkastamiseksi ja omaleimaisuutensa sinetöimiseksi, kunhan pääministeri Juha Sipilän (kesk.) hallituksen ajama maakunta- ja sote-uudistus vain näkisi päivänvalon.
– Pirkanmaa on vahva elinkeinoelämän keskittymä. Täällä on paljon työtä. Yrittäjyys, innovatiivisuus ja elinvoimaisuus leimaavat voimakkaasti maakuntaa. Tampere on voimakas ja vaikutusvaltainen veturi, hän innostuu.
– Kulttuurielämä on monipuolista ja laadukasta. Tampere on ollut perinteisesti Suomen teatteripääkaupunki ja runokaupunki. Esimerkiksi tänä kesänä maakunnassa on kymmeniä kesäteattereita. Tampere Filharmonia kerää ylikapellimestari Santtu-Matias Rouvalin johdolla kerta toisensa jälkeen 2000-päisiä yleisöjä konsertteihinsa. Kulttuuri on levittäytynyt kukoistavasti maakunnan eri puolille. Esimerkiksi Mäntässä on kansainvälisesti arvostettu taidemuseo, ja Sastamala tekee kuululla kirjallisuustapahtumallaan kunniaa kirjalle. Kulttuuri on maakunnan todellinen valtti, Panu Rajala hehkuttaa.
– Talouden pyörät vyöryvät uutta mahdollistaen eteenpäin. Elinkeinoelämä voi hyvin ja suuntaa tulevaisuuteen, tutkija Rajala arvostaa.
– Yliopisto ja eri koulut tekevät tuloksellista tulevaisuuden hyväksi, mies lisää.
– Tampere on dynaaminen ja kasvaa kovaa vauhtia raitioteineen ja Kansi ja Areena -hankkeineen.
Panu Rajalan mielestä Pirkanmaalla on ravitsevat eväät, kun vaan maakuntalaiset tarttuvat yhdessä voimin hengen kohotukseen ja yhteisen sävelen soittamiseen.
– Pirkanmaa voi nyt aloittaa alusta – puhtaalta pöydältä. Maakunta voisi vaikkapa julistautua vaikkapa vihreäksi maakunnaksi. Keskittyminen yhdessä sovittavaan strategiaan ja sen toteuttamiseen turvaisi Pirkanmaan omaleimaisuuden ja sitä kautta elin– ja vetovoimaisuuden, hän kannustaa.
Kansakunta kaipaa hengen lujuutta
Suomen ainoa Nobel-kirjailija Frans Emil Sillanpää ravitsi aikanaan kansalaisia radion välityksellä niin juhannuspakinoillaan kuin joulusaarnoillaan.
Panu Rajalan mukaan nyky-Suomessakin olisi suuri tilaus Taatan kaltaiselle kansallishengen virittäjälle.
– Juuri nyt suomalaiset arvostavat ekologista ajattelua. Ihmiset haluavat turvata harmoniaa ihmisen ja luonnon välillä. Luomumaatalous laajenee jatkuvasti. Maanviljelijät ja maaseudun asukkaat pitävät haja-asutusalueet elävinä. Pusikoituva maaseutu ei ole kenenkään etu voimakkaasti kaupungistuvassa Suomessa.
Sillanpää-asiantuntijan mukaan Taatan pakinoiden ja saarnojen voima oli siinä, että ne johdattivat kuulijat kansakunnan alkulähteille.
– Radioiden äärelle Taataa kuuntelemaan kokoontuneet kansalaiset tunsivat onnea ja löysivät tasapainoa elämäänsä. Taatan jutut lohduttivat ja terapoivat. Meidän ajallamme pitäisi olla oma tulkki, jonka sanottava puhuttelisi kansan syviä rivejä, yhdistäisi kansakuntaa ja vahvistaisi turvallisuuden tunnetta, Rajala miettii.
