Perussuomalainen kaupunginvaltuutettu Henrik Pajunen ihmetteli mielipidekirjoituksessaan (19.5.), miksi vasemmistolainen kansanedustaja on tehnyt lakialoitteen saatavuusharkinnan poistamisesta. Hänen mielestään se johtaisi ”suomalaisten duunarien palkkojen laskuun”.
Saatavuusharkinnalla tarkoitetaan menettelyä, jossa niin kutsutun kolmannen maan kansalainen voi saada työluvan vain, mikäli tekijää ei löydy EU/ETA-alueelta. Saatavuusharkinnan sisältäviä lupia myönnetään meillä joitakin tuhansia vuosittain, noin puolet näistä henkilöille, jotka jo oleskelevat Suomessa. (Monet heistä ovat kantasuomalaisten vanhempia ja puolisoita.)
Pajusen huoli palkkojen laskusta perustuu sinänsä oikeaan havaintoon, että tärkein työn hintaan vaikuttava tekijä on kysynnän ja tarjonnan suhde. Siten suljettujen rajojen Suomessa maahantulon säätelyllä todella saatettiin vaikuttaa palkkatasoon. EU-jäsenyyden myötä tilanne on kuitenkin muuttunut.
Saatavuusharkinta poistettiin Ruotsista kymmenen vuotta sitten, eikä muutoksen siellä ole havaittu vaikuttaneen yleiseen palkkatasoon. Suomessa sitä sovelletaan nykyisin lähinnä suorittavilla aloilla, joilla näilläkin linjaa ollaan vähitellen höllennetty ilman pelättyjä vaikutuksia.
Tähän on yksinkertainen selitys: ilman saatavuusharkintaakin kolmansista maista tulevaa työvoimaa kontrolloidaan huomattavasti EU/ETA-maiden työntekijöitä enemmän. Halpatyövoimaa haluavan yrittäjän ei kannata lähteä merta edemmäs kalaan, kun hän voi saada työntekijät Romaniasta nopeasti ilman vastaavaa byrokratiaa.
Pajusen väite saatavuusharkinnasta palkkojen suojaavana mekanismina ei siis pidä nykytiedon valossa paikkaansa.
Tulen itse politiikkaan tutkijataustalla. Ryhdyin vastustamaan saatavuusharkintaa vuonna 2010. Tuolloin tein tutkimusta Olkiluodon ydinvoimalaa rakentavista siirtotyöläisistä ja näin läheltä, miten saatavuusharkinta heikensi kolmansista maista tulevien työläisten autonomiaa.
Alasidonnainen lupa teki työsuhteen lopettamisesta tai vaihtamisesta epärealistista silloinkin, kun työnantaja vaati palkattomia ylitöitä tai sairaana työskentelyä.
EU-oloissa halpatyövoimaa on tarjolla käytännössä rajattomasti. Siksi työn ehtoja ei voida puolustaa työn tarjontaa säätelemällä. Siksi on keskityttävä kaikkia koskevien minimitasojen turvaamiseen. Tämä taas onnistuu vain, mikäli yksittäiset työntekijät kansallisuuteen katsomatta ovat riittävän vahvassa asemassa puolustaakseen oikeuksiaan.
Ajattelen, että saatavuusharkinnan poisto on osa tätä kamppailua. Kantaani ovat myöhemmin vahvistaneet havainnot saatavuusharkinnan ja työperäisen ihmiskaupan kytköksistä. Vaikka saatavuusharkinnalla on kansantaloudelle vain vähäinen merkitys, yksittäisille ihmisille se tuottaa kohtuuttomia tilanteita ja mahdollistaa riiston äärimmäisiäkin muotoja.
Anna Kontula
kansanedustaja (vas.)
Kommentointi on suljettu.