Ikäihmisten kohtaamispaikkana toimivalla Lähitorilla on pyörinyt nyt kuukauden ajan maksuton kulttuuriryhmä, jossa tehdään taidetta matalla kynnyksellä. Taidetta voidaan tehdä vaikkapa niin, että lausutaan oma nimi, jonka muut toistavat perässä.
Maanantaina Lähitorille on kokoontunut noin kymmenen hengen porukka, jonka aikomuksena on tehdä taidetta yhdessä Mansikkamäen draamapajaa pyörittävän teatteriohjaaja Jari Hiltusen johdolla. Aiempina kertoina ryhmässä on tehty tuttavuutta toisiin niin ikään taiteen keinoin: on piirretty hiilellä ja laulettu. Nyt siis jokaisen tulisi tietää toisesta vähintäänkin nimi.
Tänään aikomuksena on tutustua toisiin vielä hieman lähemmin. Käteen lyödään lappu, jossa lukee: Minä olin ja olen edelleen – hanuritehtaalta Pirkanmaalle. Lappuun tulee täyttää oma nimi, syntymäpaikka ja se, millaisia hommia on elämässään tehnyt. Viimeisessä kohdassa tulee mainita elämän suuri ihastus, oli se sitten ihminen tai jotakin muuta.
Tehdään yhdessä
Homma lähtee liikkeelle niin, että Hiltunen käskee kunkin ryhmäläisen sanoa oman nimensä järjestyksessä. Sen jälkeen hän antaa tunnetilan, jonka vallassa muut ryhmäläiset sanovat juuri lausutun nimen.
Tämän tuloksena syntyy hersyvää naurua ja heittäytymistä eri tunnetiloihin. Myös syntymäpaikat, ammatit ja ihastukset kerrotaan samaan tyyliin.
– Tästä voimme jalostaa esimerkiksi tarinateatteria. Tällöin luomme hahmoja ja tapahtumia kertomamme perusteella ja jokainen pääsee osallistumaan tarinan syntyyn, ohjaaja kertoo.
Hiltunen sanoo olevansa ylpeä ryhmäläisistään. Kulttuuriryhmässä kun ei ole tapana ujostella. On lupa heittäytyä, mutta saa sanoa myös ei. Tärkeintä on, että osallistutaan ja tehdään yhdessä.
– Voi hullutella vapaasti, mutta ei tarvitse pelätä tulevansa naurunalaiseksi.
Virkistävää toimintaa
Hiltusen mukaan kulttuuriryhmän touhu voi näyttää ulkopuolisille siltä, ettei ryhmässä ole kyse mistään kulttuurista.
Ryhmäläiset ovat kuitenkin Hiltusen kanssa yhtä mieltä siitä, että toiminta on mitä virkistävintä ja tällaista tulisi olla tarjolla ikäihmisille enemmänkin.
– Minulla on tässä ryhmässä sellainen tunne, että olen turvallisessa ympäristössä. Olen jakanut täällä sellaisiakin asioita, joita en ole muualla sanonut ääneen, yksi ryhmän naisjäsenistä kertoo.
Yksi kerholaisista tokaisee, että hänen tekee pahaa nähdä vanhuksia, joille ei ole tarjolla kunnollisia virikkeitä. Hän kokee, että kulttuuriryhmän kaltainen toiminta pitää myös lääkkeet kaukana.
– Kyllä tämä saa apaattiset ihmiset liikkeelle ja virkeäksi, hän sanoo.
