Me Unelmatuvan työntekijät ja asiakkaat toivoimme poltetun tilalle pientä, kaunista kirkkoon sointuvaa mökkiä. Haaveena oli yhden pöydän ja vessan verran lisätilaa. Rakennuskustannuksiin olisi riittänyt entisestä saatavat vakuutuskorvaukset sekä luvatut lahjoitusvarat. Ammattikoulusta on tarjottu rakennusapua ja talkooväkeä on saatavilla.
Meille kerrottiin, että pieni ei käy. Ylöjärven kunta vaatii suurta, kuuluisan arkkitehdin suunnittelemaa rakennusta, joka maksaisi ainakin 150 000-200 000 euroa. Siihen ei seurakunnalla ole edes suunnitteluvaraa. Vaatiiko kunta sitä todella? Sellaista me emme ole pyytäneet.
Vuonna 2017, joka siis jäi vajaaksi, Unelmatuvalla oli
8 918 kävijää sekä myös jonkin verran iltakäyttöä. Aukiolopäiviä oli 293. Lähetykselle kerättiin varoja 23 210,86 euroa.
Kaikki olivat aina tervetulleita ja kaikkia palveltiin ystävällisesti. Yksinäiset saivat juttuseuraa. Nälkäisille tarjottiin kotipullaa ja voileipää mahdollisimman edulliseen hintaan. Hyllyt notkuivat käsitöistä. Uskonnollista vakaumusta ei kyselty. Matalampaa kynnystä seurakunnan yhteyteen saa hakea pitkään.
Vanha tupa oli rakennettu vapaehtoisten varoin 25 vuotta sitten. Rakentajien unelma oli lähtöisin eräästä uskomme perusajatuksesta: ”Menkää ja tehkää…”. Vapaaehtoiset hoitivat kahvilan. Seurakunnan työntekijöitä ei juuri vaivattu. Kulut olivat käyttöasteeseen ja tuottoon nähden minimaaliset, jos verrataan moneen muuhun seurakunnan toimintamuotoon.
Viimeisestä yhteisestä palaverista minulle jäi päällimmäiseksi ajatus, että ei haittaa, jos unelmatupaväki nyt menee menojaan. Sitten joskus, kun saamme seurakuntaan tyylikkään ja uudella tavalla toimivan kahvilan, viranhaltijat kyllä löytävät sinne uusia ihmisiä. Me ja meidän sillileipämme, lintupönttömme ja villasukkamme ovat vanhanaikaisia.
Jotenkin on sellainen tunne, että mutkaisten korulauseiden, ”järkipuheiden” ja hys-hys-hyssyttelyn takaa paistaa ihan paljas haluttomuus hoitaa asia seurakuntalaisten toivomalla tavalla. Olen erittäin surullinen ja pettynyt. Luulen, että aika moni jakaa tunteeni tällä hetkellä.
Tuula Matintupa
eläkeläisopettaja, KM, kirjailija
Kommentointi on suljettu.