Oh, en malta odottaa! Kohta saan mämmiä. Tai kauppojen laareissahan sitä jo on, mutta säästelen pääsiäiseen, koska pääsiäinen, se on mämmin juhla!
Joku toinen taas kävi viikonloppuna virpomassa, ja kolmas maalaa munia. Neljäs virittää tipuja rairuoholle, ja viides askartelee noita-akkaa ikkunaan keikkumaan. Kuudes suunnittelee marinadia lampaanviululle, ja seitsemäs…
Entäs mennäkö kirkkoon? Nooh, tokkopa, tuumii aika moni.
Useissa kodeissa odotetaan ja vietetään pääsiäistä, vaikka uskonnollisuus tai usko ei niiden tapoihin kuuluisikaan.
Ristiriitaista, voisi sanoa. Tai tapauskovaista. Tai tekopyhää. Tai pakanallista.
Äh, höpö höpö.
Kristilliset juhlat ovat vankkaa kulttuuriperimäämme.
Niiden juuret ja lonkerot ovat ujuneet vuodesta toiseen, kodista toiseen, sekoittuneet muuhun kulttuuriin ja versoneet uuttakin. Ne ovat sitä, millaiseksi maailmamme on hiljalleen muotoutunut.
Kristilliset juhlat ovat myös osa aikakäsitystämme, vuodenkiertoamme. Muiden vuotuisjuhlien tapaan ne saattelevat vuodenaikoihin ja tarjoavat jotain lohdullisen tuttua. Tuovat rakennetta elämään. Ettei ajan kulku olisi vain peräkkäin asettuvien päivien virtaa vaan mieluisa spiraali, jonka kerroksissa toistuu tietyllä kohdalla jotain tuttua ja lomittuu tuttuun myös aina uusia elämänkokemuksia.
Uskonto ja uskonnot ovatkin osa kulttuuriamme riippumatta siitä, mikä on kunkin vakaumus. Ne eivät ole erillinen saareke. Ne värittävät tapojamme, historiaamme, taidettamme, ymmärrystämme ihmisestä… Viittauksia niihin on joka puolella katukuvasta elokuviin, ruokapöydästä mainoksiin.
Uskonnonvapaus ei tarkoita, että uskonnot pitäisi pyyhkiä piiloon muusta yhteiskunnasta. Toki vakaumukselliseen julistukseen ei tarvitse ottaa osaa, mutta ilmiönä uskonnot elävät ympärillämme ja niitä on syytäkin tuntea.
Ne ovat meidän kulttuurista genetiikkaamme. Jos emme niistä mitään tiedä, paljon jää ymmärtämättä siitä, miksi ja miten tämä maailma on nykyiselleen rakentunut ja mitä ihmisten mielenmaisemat heijastelevat.
Mämmilusikka tai tipu siis vain reippaasti kouraan ja nautiskelemaan kulttuuriperinnöstä! Ja mikä ettei hetkeksi miettimään, mistä se mämmi tai tipu on siihen tupsahtanut. Omasta uskomisesta tai uskomattomuudesta riippumatta.
