Yrjö Säynäväjärvi oli yksi niistä punaisista ylöjärveläisistä, jotka joutuivat vankileirille. Säynäväjärvi sai pitkän tuomion mutta vapautui noin vuodessa. Loppujen lopuksi hänestä tuli ylöjärveläinen johtohahmo: eräänlainen kunnanjohtaja ennen kuin kunnanjohtajia varsinaisesti oli.
Juhani Säynäväjärvi ja hänen serkkunsa Pentti Säynäväjärvi tunsivat pappansa hyvin.
Sisällissodan tapahtumista heidän ei tullut silti koskaan puhuttua. Nuoria poikia ei kiinnostanut sota, eikä papalta eli Yrjö Säynäväjärveltä tullut siksi kysyttyä menneisyydestä.
Onneksi pappa alkoi kuitenkin kirjoittaa ylös elämänsä ja kotiseutunsa tapahtumia päästyään eläkkeelle 1950-luvun puolivälissä. Kun pojanpojat sitten varttuivat, mieli muuttui, ja suvun historia kävi tärkeäksi.
Nyt molemmat Säynäväjärvet istuvat Leija-kirjastossa, selaavat Yrjö-kansioitaan ja vastaavat toimittajan kysymyksiin.
Miksi Yrjö Säynäväjärvi liittyi punaisiin? Mitä hän teki sodan aikana? Millaista vankileirillä oli, ja miten Säynäväjärvi vapautui?
Puolueeseen vain 16-vuotiaana
Vuonna 1890 syntynyt torpparin poika Yrjö Säynäväjärvi liittyi Ylöjärven Pohjanlahden työväenyhdistykseen 16-vuotiaana.
Samalla hän liittyi demokraattiseen puolueeseen.
Demokraattinen aatesuunta oli hänelle luonnollinen valinta, koska puolueohjelman tavoitteita olivat muun muassa 8-tuntinen työpäivä, vähimmäispalkka, torpparikysymyksen ratkaisu ja yleinen kouluvelvollisuus.
Kun sisällissota puhkesi, Säynäväjärvestä tuli punainen. Säynäväjärvi ei osallistunut taisteluihin vaan valvoi yleistä järjestystä ja elintarvikeluovutuksia punaisille. Osan aikaa hän myös sairasti eikä pystynyt osallistumaan toimintaan.
Pidätys 6.4. Pispalassa
Kun Ylöjärven taistelu Ylöjärvenharjulla käytiin 25. maaliskuuta vuonna 1918, Yrjö Säynäväjärvi oli käymässä Tampereen Epilässä jauhatusmyllyllä elintarvikeluovutustehtävissä. Hän kuuli sinne tykinlaukauksen ja yritti palata Ylöjärvelle.
Paluu ei onnistunut, sillä pakolaisjoukot tukkivat tien ja Säynäväjärvi joutui perääntymään Pispalaan. Yrjö Säynäväjärvi pidätettiin Pispalassa 6. huhtikuuta ja hänet kuljetettiin monen muun punaisen tapaan Tampereen rautatieaseman peltimakasiinille, jossa häntä kuulusteltiin.
Ensimmäinen kuulustelu oli tehty sitä ennen jo Ylöjärvellä Sauriossa. Kuulustelupöytäkirjassa todettiin, että Säynäväjärvi oli vaarallinen henkilö, jota ei toivottu paikkakunnalle.
Nimeään ei kannattanut kertoa
Yrjö Säynäväjärvi kertoo muistelmissaan, kuinka häntä seisotettiin lattialla neljä vuorokautta kylmässä peltimakasiini-rakennuksessa. Häneltä otettiin myös talteen kello ja muutama kolikko, joita ei koskaan palautettu.
Huhtikuun 11. päivä Säynäväjärvi siirrettiin Kalevankankaan vankileiriin ja siellä parakkiin, josta oli vaikea löytää makuupaikkaa – paikat oli varattu sairaille ja kylmettyneille.
Tässä kylmässä parakissa Säynäväjärvi kurkki laudoilla peitettyjen ikkunoiden raoista päivän tapahtumia. Aamuisin oli nimenhuuto, ja usein sen jälkeen alkoi kuulua kaukaa ja läheltä teloitusääniä.
Pian vangit oppivat, ettei omaa nimeä kannattanut totella. ”Itseään ei kannattanut lähteä esittelemään, se johti hengenvaaraan”, kirjoitti Säynäväjärvi.
Yrjö Säynäväjärvi selvisi leiriltä hengissä mutta laihtuneena. Hän ei esimerkiksi sairastunut, kuten moni muu.
Heti paikka valtuustosta
Yrjö Säynäväjärvi sai tuomion 5. syyskuuta 1918. Häntä pidettiin punaisten johtohenkilönä ja siksi hänen tuomionsa oli yhdeksän vuotta kuritushuonetta ja sen jälkeen vielä 12 vuotta ilman kansalaisluottamusta.
Kalevankankaan jälkeen Säynäväjärvi istui tuomiotaan Riihimäellä vankileirillä.
Säynäväjärvi kuitenkin armahdettiin muiden vankien tapaan 14. elokuuta 1919, eli reilun vuoden vankeuden jälkeen.
Ehdonalaista kesti 5. syyskuuta 1921 asti, minkä jälkeen Säynäväjärvi osallistui Ylöjärven kunnallisvaaleihin ja aloitti kunnanvaltuutettuna vuonna 1922.
Ympyrä sulkeutui.
– Saurio oli ensin punaisten päämaja, sitten pappa kävi siellä kuulusteltavana, ja lopulta, vapautumisensa jälkeen, hän osallistui siellä valtuuston kokouksiin, sanoo Juhani Säynäväjärvi.
Oikeudenmukainen esimies
Samaan aikaan, kun Yrjö Säynäväjärvi toimi valtuutettuna, hän työskenteli rakennusalan urakoitsijana vuoteen 1939 asti.
Vuonna 1938 Säynäväjärvi valittiin kunnanhallituksen puheenjohtajaksi ja kunnan sihteeriksi. Tehtävät lähentelivät nykyisiä kunnanjohtajan tehtäviä.
Puhekielessä häntä kutsuttiin kunnan esimieheksi.
Pojanpojat arvelevat pappansa nousseen johtavaan asemaan siksi, että hän oli oikeudenmukainen ja pidetty mies.
– Yrjö pyrki luottamustehtävissään vaikuttamaan muun muassa koululaitoksen ja sosiaalisten palveluiden kehittämiseen Ylöjärvellä, sanoo Juhani Säynäväjärvi.
– Moni kääntyi hänen puoleensa myös yksityisesti tarvitessaan apua, lisää Pentti Säynäväjärvi.
Yrjö Säynäväjärven muistelmista löytyy otteita eri sisällissotaa käsittelevissä kirjoissa, kuten Heikki Ylikankaan Tie Tampereelle -teoksessa.
Kommentointi on suljettu.