Tukiperheistä on huutava pula – Elämä erityislapsen kanssa uuvutti Jaanan ja Jaken avioeron partaalle

Ylöjärvellä on selkeä puute tukiperheistä, joita tarvitsevat erityisesti ilman omaa tukiverkostoa elävät lapsiperheet. Metsäkyläläinen perheenäiti Jaana Heiskala tarttui itse tuumasta toimeen ja löysi tukiperheen sosiaalisen median kautta.
Tukiperhekeskusteluissa on käynyt ilmi, että Tampereen seudulla omaa tukiperhettä odottaa jopa 300 lapsiperhettä.

Viisipäisessä metsäkyläläisperheessä riittää vilskettä, josta ovat vastuussa puolitoistavuotias Indi, kolmevuotias Jarone ja viisivuotias Jini. Sisarusparvesta erityishuomiota kaipaa juuri Jarone, joka on ollut haastava lapsi vauvasta asti.

Jossakin vaiheessa pojan lisääntynyt ylivilkkaus sekä tarkkaavaisuus- ja aistihäiriöt herättivät vanhempien Jaana ja Jake Heiskalan huolen: miksi poika on päiväkodissa kuin aurinko mutta kotona kuin riivattu?

– Erityisesti kovat äänet aiheuttavat voimakkaita reaktioita. Hysteerinen itku saattaa alkaa siitä, että naapuripihassa olevan auton kuljettaja painaa torvea. Toisaalta taas lämmin vesi tuntuu hänestä polttavan kuumalta, Jaana Heiskala avaa poikansa aistiherkkyyksiä.

Myös vaatteet, etenkin kauluri ja ylös vedetty vetoketju, aiheuttavat Jaronelle ahdistuskohtauksia. Jatkuva itku ja huuto ovat olleet osa Heiskalan perheen arkipäivää siitä asti, kun poika oli kaksi viikkoa vanha.

– Aiemmin hänen raivoamisensa ja herkkyytensä laitettiin aina jonkin ikäkauden piikkiin.  Nyt kuitenkin olemme siinä pisteessä, että Taysissa tutkitaan, onko Jaronella sekä ADHD että Aspergerin syndrooma.

Vain musiikki rauhoittaa

Vaikka yrittäjäperheen elämä olisi muuten helppoa kolmen lapsen kanssa, aiheuttavat Jaronen erityistarpeet jatkuvaa skismaa niin vanhempien kuin sisaruksienkin välille. Vanhemmat ovat toisinaan lopen uupuneita siihen, että yksi kolmesta lapsesta tarvitsee jatkuvaa huomiota ja silmälläpitoa.

– Jarone saattoi herätä ennen seitsemän kertaa yössä. Lisäksi hän valvoo väkisin kello 23:een asti illalla. Lääkärit ovat erityisen huolissaan siitä, että lapsi ei suostu nukkumaan ja yöunet jäävät vähiin.

Myös yöpuulle käyminen on oma prosessinsa.

– Kaksi muuta lastamme käyvät nukkumaan niin, ettei mitään ongelmia ole. Jarone sen sijaan tarvitsee joka ilta samat rutiinit: peitto on laitettava tietyllä tavalla, yövalon ja musiikin on oltava päällä, tietyt lelut on vietävä pois huoneesta ja silittelyä pitäisi jatkaa maailman tappiin asti, perheen äiti kertaa.

Kuitenkin yksi asia saa Jaronen rauhoittumaan: poika rakastaa istua olohuoneen lattialla äitinsä sylissä, kun tämä laulaa karaokea.

– Hän pystyy nukkumaan, vaikka musiikki pauhaisi miten lujalla tahansa. Hän myös osaa ulkoa monet radiossa soivat kappaleet.

Jaana Heiskalan mukaan ylivilkkaus kulkee hänen suvussaan, sillä lapsista vanhimmalla, Jinillä, on epäilty myös ADHD:tä.

Toinen koti vai avioero?

Elämä yhden erityislapsen kanssa on kuormittanut Heiskalan perhettä entisestään sen vuoksi, että heiltä puuttuu tukiverkosto lähes kokonaan. Perheen lähin sukulainen, Jaken isä, asuu parinsadan kilometrin päässä Paraisilla. Näin ollen vanhempien kaikki vapaa-aika kuluu lapsia kaitsiessa. Joskus, kun toisen vanhemman hermo pettää totaalisesti, lähtee hän ystäväpariskunnan luokse yhdeksi yöksi.

– Olemme olleet välillä niin väsyneitä, että olemme käyneet mieheni kanssa läpi kaikki mahdolliset vaihtoehdot toisen kodin hankkimisesta ja avioerosta Pitkänniemen paikkaan asti.

Pariskunta ei ole kuitenkaan luovuttavaa sorttia, vaan päätti pyytää tukiperhettä, joka voisi ottaa Jaronen hoitoon muutaman kerran kuukaudessa ja näin helpottaa perheen yhteiseloa. Idea osoittautui kuitenkin vaikeaksi toteuttaa, sillä tukiperheistä on huutava pula.

– Sosiaalihuoltolain muututtua tukiperheiden kysyntä on kasvanut huomattavasti. Tukiperheiltä edellytetään soveltuvuutta, luotettavuutta ja pitkäjänteistä sitoutumista lasten kanssa työskentelyyn. Perheille järjestetään toiminnasta kertova koulutus. Koulutettuja perheitä ei myöskään vapaudu noin vain, sillä he sitoutuvat yhden perheen tukiperheeksi pitkäksi aikaa, kertoo Ylöjärven kaupungin terveys- ja sosiaalijohtaja Anne Santalahti.

Yritteliäisyys palkitsi

Jaana Heiskala päätti kuitenkin tarttua härkää sarvista eikä luovuttanut tukiperheen suhteen. Nainen päätti rohkaistua ja ilmaista tarpeensa tukiperheestä Facebookissa ylöjärveläisten ylläpitämässä Ylöpölinä-yhteisössä. Kuinka ollakaan, siellä tärppäsi.

Heiskalaan otti yhteyttä teiskolaispariskunta, joka on toiminut sekä sijais- että tukiperheenä pitkän aikaa. Heidän osaamisaluettaan ovat juuri ADHD- ja Asperger-lapset.

– Olimme sopineet alustavasta tutustumisesta pariskunnan kanssa, mutta tuleva perheemme vaihtuikin matkan varrella aiempaa sopivampaan. Systeemi on kuitenkin monimutkainen, sillä sosiaalitoimi laatii kaikille tukiperheille budjetit, joista tukiperheelle annetaan korvausta. Kaikesta huolimatta Ylöjärven sosiaalipalvelu on ollut alusta asti huippuavulias ja laittanut asiat rullaamaan eteenpäin, Heiskala kehuu.

Kommentointi on suljettu.