Suomessa asui vuonna 2015 yli kuusituhatta afganistanilaistaustaista henkilöä, nykyään heitä on Suomessa enemmän. Mutta kuinka moni suomalainen tuntee yhtäkään afganistanilaista? Tai on edes puhunut afganistanilaisen kanssa? Nyt on tilaisuus tutustua kyseisen vähemmistön erääseen edustajaan, 14-vuotiaaseen Sayediin.
Sayed Basharyar on syntynyt Tampereen yliopistollisessa sairaalassa. Hän puhuu suomea paremmin kuin äidinkieltään paštua ja pitää itseään suomalaisena. Silti hän on myös afgaani.
Sayed on toisen polven maahanmuuttaja. Hän on asunut aina Ylöjärvellä, mutta hänen vanhempansa ovat syntyneet Afganistanissa, samoin kuin Sayedin isoveli.
Sayedin vanhemmat tulivat Ylöjärvelle kiintiöpakolaisina noin 17 vuotta sitten.
Kahden pojan jälkeen vanhemmat saivat vielä kolmannen pojan ja kaksi tyttöä, ja perhe jäi asumaan Ylöjärvelle.
Kotona puhutaan paštua
Sayed kertoo, että hänen vanhempansa puhuvat melko hyvää suomea. Kun on asunut maassa riittävän pitkään, toiset, usein käytetyt sanat löytyvät suomeksi jopa paremmin kuin omalla äidinkielellä.
– Kun äiti puhuu mummun kanssa puhelimessa, hän saattaa unohtaa esimerkiksi päiväkoti-sanan paštuksi ja muistaa sen vain suomeksi.
Sayedin perheessä puhutaan paštua, mutta Sayedille käy usein samoin kuin hänen vanhemmilleen: hän ei muista tai ole edes oppinut kaikkia vaikeimpia sanoja paštuksi, ja siksi ne tulee korvattua suomella.
Toisaalta monen kielen osaamisesta on hyötyä. Perheessä kannustetaan lapsia käyttämään myös englantia, ja Sayed osaa myös jonkin verran arabiaa, koska se on monen muslimin Koraanin-lukukieli.
Päiväkotikieli ei riitä
Sayed sanoo olevansa tyytyväinen elämäänsä Suomessa, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö välillä olisi hankalaa. Ensimmäiselle luokalle menossa oli aikoinaan omat vaikeutensa, kun päiväkodissa opittu suomi ei riittänyt.
– Opin päiväkodissa suomea mutta muodostin lauseita väärin. Koulussa minun piti opetella paljon lisää suomen kieltä ja kielioppia.
Suomi on kotimaa
Kahden kulttuurin tunteminen on rikkaus, mutta Sayed on saanut myös osansa rasismista.
– Olen saanut rasismia osakseni niin paljon, ettei se enää kiinnosta. Jos minulle sanotaan, että mene takaisin Afganistaniin, sanon, että Suomi on minun maani.
Sayed on kohdannut eniten rasistista käytöstä suunnilleen oman ikäisiltään nuorilta, ei niinkään aikuisilta. Hän on joutunut miettimään ihmisten motiiveja ja luonnetta, ja ymmärtää senkin, etteivät kaikki huutelijat ole välttämättä pahoja ihmisiä vaan menevät virran mukana. Eli huutelijatkin voivat olla kahden kesken mukavia, vaikka saattavat porukassa käyttäytyä huonosti.
Valtaosa onneksi hyväksyy
Sayed kuvaa itseään näin:
– Minut on ”aivopesty” suomalaiseksi, mutta kehoni on afganistanilainen. Ja on minussa tietysti muitakin rippeitä afganistanilaisuudesta.
Jos Sayedin pitäisi valita Afganistanin ja Suomen välillä, hän valitsisi Suomen ja esimerkiksi Suomen armeijan käymisen. Vaikka jotkut eivät edes miellä häntä suomalaiseksi, hän on juuri sitä.
– Tärkeintä minulle on tietää, että valtaosa suomalaisista hyväksyy minut vaikka osa ei hyväksy.
– Jos Suomi ei hyväksyisi minua, minun pitäisi lähteä pois, mutta minne minä menisin? Jos lähtisin vaikka Ruotsiin, minusta tulisi pakolainen.
Vierailulle Afganistaniin?
Sayed on kuullut Afganistanista paljon vanhemmiltaan ja haluaisi käydä siellä. Koska maassa on välillä vaarallista, vierailu ei onnistu lähiaikoina.
Sayedista olisi vaihteeksi helpottavaa näyttää samalta kuin muut.
– Kaikki ovat siellä minunlaisiani, saman värisiä ja ovat osa samaa kulttuuria. Siellä myös kohdellaan kavereita kuin veljiä eikä esimerkiksi kutsuta homoiksi, vaikka homottelulla ei Suomessa mitään pahaa tarkoitettaisikaan.
Pitkäksi aikaa Sayed ei Afganistaniin vaarojen tähden kuitenkaan jäisi. Hän tietää myös, että massaan sulautuminen on osittain harhaa.
Vaikka hän on afganistanilainen, hän on Afganistanissa myös suomalainen.
