Koiran kanssa voi harrastaa jos jonkinmoista aktiviteettia. Tuttujen agilityn ja tokon rinnalle viime vuosina nousseet rally-toko, koiratanssi ja dobo houkuttelevat pariinsa yhä enemmän harrastajia. Jokaiselle rodulle löytyy oma juttunsa, koolla ei ole väliä ja vanhakin koira oppii uusia temppuja.
Ylöjärveläinen Krista Karhu on puhdasverinen eläinten ystävä. Hän toimi aikanaan pitkän tovin hevoskouluttajana ja ratsastajien valmentajana, ja olipa naisella oma tallikin. Koiria Karhun kotona on vilissyt 1990-luvun puolivälistä saakka.
Lopulta hevosharrastus vaihtui koiriin, kun hännänheiluttajat alkoivat kiinnostaa jatkuvasti entistä enemmän.
Kasvatustieteiden maisterille alkoi olla selvää, että kiinnostava ura löytyisi koirien ja ihmisten kouluttamisen parista. Koulutettuaan pitkään eri koirakerhoissa ja -yhdistyksissä, Karhun tarkoituksena oli järjestää muutama kurssi, jolla päästä kouluttamaan lisää karvaturreja.
Toisin kävi, sillä nyt naisen luotsaama Koirakoutsi tarjoaa lukuisia kursseja ja työllistää Karhun täysipäiväisenä eläintenkouluttajana.
Koirakoutsin toiminta starttasi vuonna 2010. Karhu kertoo, että ensimmäiset kurssit järjestettiin ylöjärveläisillä ulkokentillä. Vesisateisiin ei voinut varautua, vaan pisaroiden lotistessa niskaan olosuhteet oli hyväksyttävä. Hyvät alustat, kunnon valaistus ja lämmin harjoitustila tuntui tärkeältä niin omien koirien treenaamiseen kuin asiakkaiden opastamiseen.
Oli aika metsästää tila, jossa pääsisi niin sisälle kuin ulos. Sopiva paikka löytyi aivan naapurista, Lielahden Teivaalantieltä. Myös toinen sisäpaikka saatiin Lielahden Musti&Mirri-myymälästä.
Nyt Koirakoutsi palaa jälleen kotikonnuilleen, sillä syyskuussa kurssit siirtyvät Pinotiellä sijaitsevaan halliin Ylöjärvelle. Myös Musti&Mirri-liikkeen tila jää Koirakoutsin käyttöön.
Haastava hajutunnistus
Koira oppii asioita, joita ihmisen on välillä vaikea käsittää. Karvaturrin voi kouluttaa etsimään sieniä, tanssimaan, jäljestämään ja suorittamaan vaativia ratoja.
Yksi haastavimmista asioista, joita koiralle voi opettaa, on tunnistusjäljestys.
Koirakoutsissa tunnistusjälkikurssia vetävä Satu Välimäki kertoo, että laji eroaa perinteisistä metsäjäljistä monella tapaa. Tunnistusjäljestys tapahtuu metsän sijaan asfalttiviidakossa. Metsässä koiralla on yksi ihmisen kulkema jälki, kun taas taajamassa jäljestävä koira joutuu löytämään satojen ihmisten jälkien joukosta kuonollaan juuri sen oikean hajun, jota etsitään.
Koirakoutsissa hajutunnistusta koulutetaan samoilla menetelmillä, joilla koulutetaan virkakoiria huume- ja rahakätköjen etsintään tai paloa edistävien aineiden tunnistamiseen ja niiden löytämisestä ilmaisemiseen.
Välimäen oppi-isänä toimii poliisiammattikorkeakoulun opettaja Ilkka Hormila.
– Kesäisin metsiin katoaa marjastajia, mutta yleensä ihmiset katoavat taajamiin. Tyypillinen eksynyt on vanhus, joka ei välttämättä erotu ihmisjoukosta millään tavalla, joten etsiminen on hankalaa. Tunnistusjälkikurssilla koulutamme koiria tunnistamaan hajuja siten, että ne pystyvät löytämään kadonneen ihmisen väkijoukonkin seasta, Välimäki summaa.
Hän kertoo, että hajutunnistus on raskasta niin kouluttajalle kuin koiralle. Kurssi kestää noin neljä kuukautta, ja koiran hajuaistia on treenattava myös kotona.
– Tunnistusjäljestystä ei opi hetkessä. Koiralla menee kahdesta kolmeen vuotta, jotta se oppii toimimaan kunnolla taajamassa, Välimäki kertoo.
– Harrastus vaatii rutkasti pitkäjänteisyyttä.
Välimäki ei kuitenkaan halua pelotella ihmisiä. Haastava laji on palkitseva.
– On hienoa huomata, miten koira oppii.
Jäljestys sopii Satu Välimäen ja Krista Karhun mukaan erinomaisesti koirille, joilla energiavarastot pursuilevat ja intoa riittää vaikka muille jaettavaksi.
– Moni luulee, että aktiivisen koiran saa rauhoitettua kymmenen kilometrin lenkillä. Jos koiran kanssa vain liikkuu paljon, voi huushollissa lopulta olla maratonkuntoinen ikiliikkuja, jota ei saa rauhalliseksi millään. Hajuaistin käyttäminen vaatii koiralta niin paljon energiaa, että tunnistusjäljestys voi kuluttaa koiran energiavarastoa paljon enemmän kuin lenkkeily, Karhu selventää.
Tunnistusjäljen harjoittelussa käytetään apuna sideharson paloja, joihin ihminen on hieronut iholtaan hajun. Sideharson pala laitetaan lasiin, ja esimerkiksi kuudesta eri hajusta muodostetaan koiralle rata. Yksi ihminen valitaan kohteeksi, ja sen haju annetaan koiralle. Ohjaaja antaa koiralleen merkin etsiä haju, ja karvaturri käyttää kuonoaan selvittääkseen, mistä lasista oikea haju löytyy.
– Toisin kuin pelastus- ja palveluskoirakokeissa, ei ID-jäljestyksessä ole väliä, miten koira ilmoittaa löytämästään hajusta. Jokainen koira löytää oman tapansa, ja se voi olla esimerkiksi haukahtaminen tai oikean jäljen luona makaamaan meneminen, Välimäki kertoo.
Samalla taktiikalla koirasta voi koulia vaikkapa sienikoiran.
– Koira oppii tunnistamaan minkä tahansa sienen, mutta kouluttaminen vie aikaa ja malttia. Koiralle opetetaan ensin kaikista vaikein haju, minkä jälkeen mennään helpompia hajuja kohti. Kun koira oppii vaikean hajun, ovat helpot sille lasten leikkiä, Välimäki tuumaa.
Hän kertoo, että hajuerotteluharjoitukset voi aloittaa jo pennun kanssa.
– Aluksi on toki mentävä leikin varjolla. Hajutunnistus on äärimmäisen haastavaa, ja siinä on edettävä koiran jaksamisen tahdissa. Varsinaista tunnistusjäljestystä suosittelisin vasta noin vuoden ikäiselle koiralle, Välimäki pohtii.
– Hajuerottelu sopii kaikenrotuisille koirille. Vain koiran omalla innostuksella on merkitystä.
Leppoisa rally-toko
Yksi tämän hetken nousujohteisimmista koiraharrastuksista on rally-toko.
Se on tavallista tokoa eli tottelevaisuuskoulutusta leikinomaisempi ja leppoisampi laji.
Rally-toko yhdistää niin agilitya, tokoa kuin koiratanssia. Lajin pohjimmainen tarkoitus on tarjota yhteistä puuhaa kaikenikäisille ja -rotuisille koirille ja niiden ohjaajille.
Koirakoutsi tarjoaa ryhmiä sekä vasta-alkajille että lajissa kilpaileville koirakoille.
Krista Karhu kertoo, että rally-toko on helposti lähestyttävä laji, joka ei vaadi koiralta ihmeellisiä taitoja.
– Tokossa ohjaajan täytyy olla eleetön, mutta rally-tokossa koiralle saa jutella ja sitä saa kehua.
Karhu toteaa, että ei ole olemassa rotua tai ikää, jolle tämä leppoisa laji ei sopisi.
– Aloitin Bean kanssa rally-tokon sen ollessa kuusi- ja puolivuotias. Vuoden kuluttua aloittamisesta se oli jo SM-voittaja, Karhu kertoo nyt jo edesmenneestä berninpaimenkoirastaan ja murtaa samalla myytin, ettei vanha koira voisi oppia uusia temppuja.
Oriveteläisen Maria Riskin kultainennoutaja Onni oli viisivuotias, kun kaksikko löysi Karhun luotsaaman Koirakoutsin rally-tokokurssin viime kesänä.
Riski kertoo, että Onnille tämä oli ensimmäinen harrastus sitten taaperona käydyn pentukurssin.
– Onni on innokas koira, joka tekee ruoan eteen oikeastaan mitä tahansa. Rally-toko on hauska laji, jossa saa ottaa rennosti ja myös kisoissa koiralle saa antaa kehuja. Silti laji tarjoaa myös haasteita, Riski tuumaa.
– Rallyssa huomioidaan koira yksilönä, ja kaikki eteneminen tapahtuu koiran oman taidon mukaan.
Riski toteaa, että koiran kanssa harrastaminen tuo hyvää mieltä niin omistajalle kuin karvaturrillekin.
– Harrastus myös helpottaa arkea koiran kanssa, sillä kursseilla oppii toimimaan koiransa kanssa uudella tavalla.
– Voin suositella rally-tokoa kaikille, joilla on koira. Lajissa ei tarvita välineitä, eli sitä voi harjoitella hyvin myös kotona.
Tanssia ja venyttelyä
Tänä syksynä Koirakoutsin kurssilistoille pomppaa uusi, muutama vuosi sitten Suomessa kehitelty dobo. Krista Karhu kertoo, että lajissa on kyse koiran ja omistajan yhteisestä jumppatuokiosta.
Peruskurssilla koira opetetaan nousemaan pallolle ja tekemään yksinkertaisia voimaharjoituksia ja venyttelyjä.
Karhu kertoo, että koiranohjaaja pääsee myös liikkumaan dobossa.
– Kurssin sisältämät liikkeet suunnitellaan jokaiselle koirakolle yksilöllisesti. Mukaan voi tulla niin pennun kuin seniorikoiran kanssa.
Karhu toteaa, että jokaiselle koiralle löytyy omanlaisensa harrastus.
– Meidän täytyy vain saada ihminen kiinnostumaan jostain lajista. Yleensä koira innostuu ihan mistä tahansa, Karhu naurahtaa.
Hänen mukaansa koiran kanssa harrastaessa on huolehdittava hurtan jaksamisesta.
– Joskus innokas omistaja kaataa koiransa niskaan liikaa asioita, eikä koira ehdi omaksua niitä. Ei lastakaan viedä kymmeneen harrastukseen, joten koirankin kanssa on löydettävä levon ja harjoittelun järkevä suhde, eläintenkouluttaja miettii.
Myös koiran palkitseminen on tärkeää.
– Usein koiraa morkataan siitä, jos harjoittelu seisoo paikallaan. Siinä kohtaa on mietittävä, onko ohjaajalla antaa riittävän hyvä palkinto koirallensa. Pelkkä kiittäminen ei riitä, vaan koiraa on motivoitava. Jotta koira haluaa tehdä, mitä ohjaaja pyytää, on sen hyödyttävä harjoittelusta.
Karhu toteaa, että kunhan harjoittelu on positiivista, ei siinä voi tehdä pahoja mokia.
– Harmittavan usein ihmiset eivät uskalla tehdä koiransa kanssa haluamiaan asioita. Pelätään, että tehdään liikaa virheitä. Koira ei mene rikki, vaikka ohjaajalle tulisikin sitä kouluttaessa vähän mutkia matkaan.
Kärsivällisen opettelun myötä koira voi oppia vaikkapa tanssimaan.
Karhu toteaa, että ihmisen ja koiran hallittua yhteistyötä on välillä jopa liikuttavaa seurata.
– Parhaimmillaan koiratanssissa tulee tekemisen ilo todella selvästi esille. Se on ohjaajan ja koiran välistä tanssia, jossa koiran luonne pääsee hienosti esille.
Koirakouluttaja lisää, että koiratanssi on äärettömän haastava laji.
– Koiralle on helppoa opettaa temppuja, mutta ohjaajan käskyjen on oltava todella huomaamattomia. Ja jotta touhu näyttäisi tanssilta, on koiran kanssa tehtävä paljon töitä.
Mutta kuten kaikissa koiraharrastuksissa, myös koiratanssissa voi kehittyä ja hurtan saa oppimaan mitä ihmeellisimpiä asioita.
